Siirry pääsisältöön

Pyrdorin pentuja…


 Nyt kun kaikenlaiset labradoodelit ja cockapoot ovat suosittuja läheltä piti, ettei joukon jatkoksi tullut pyrdoreja. Haettiin Koutsi pyörätuoli lenkille aurinkoisen syyspäivän innoittamana. Pyörätuoleilu on meillä enempi harjoittelu vaiheessa. Koutsi potkii jalkojaan milloin minnekin, nappaa jarrut päälle pyytämättä ja yllättäin. Ihmisjäsen törmäilee karmeihin, kiviin ja sadevesiuriin. Pikku-Ukko kiskoo kuin vietävä välillä ja sinksaa sinne tänne kärrin edestä ja takaa. 

Tänään eräältä lähi kadulta joukkoon ilmestyi juoksulla oleva labradori tyttönen. Pikku-Ukko joka käy aikamoisilla kierroksilla kaksi kuukautta kestäneiden juoksuaikojen takia jo valmiiksi, oli heti valmis auttamaan neitosta,  jonka biolginen kello tikitti armottomasti. Perheen perustamista ei mietitty sen pitempään, vaan molemmat osapuolet olivat heti valmiina hallituksenkin toivomiin synnytys talkoisiin.

Aikamoinen venäläinen ruletti saatiin aikaan, kun ihmisjäsen yritti vetää innokasta tulevaa isää pois ja tärppi päiviään viettävä neitokainen pyöriä sopivasti peppu edellä kohteeseen. Koutsi pyörätuolissa yritti pysyä kyydissä siinä rakkauden myllytyksessä parhaansa mukaan. Ihmisjäsen kiljui minkä keuhkoista lähti, että kenen koira voisko hakea. Parin auton onnistuttua ohittamaan ilman haveria rakkauden karusellin, katsottiin parhaaksi yrittää siirtyä tyttösen oletetulle koti kadulle. Ihmisjäsen roikkui pyörätuolissa, pyrrissä ja sai pysäytetyksi lopulta auton kadulla. Kuljettaja tunnisti koiran, mutta ei saanut sitä kiinni ja lähti hakemaan omistajaa. Lopulta nuori lempi saatiin yhteisvoimin erotettua toisistaan. Muutaman kerran ehti Pikku-Ukko siinä kaaoksessa hypätä, mutta ei kai siitä nyt mitään ehtinyt tulla. Toivottavasti. Tyttösen ihminen kertoi, että heillä on juoksu. No enpä ois arvannut millään :D Toivottavasti ei ole kohta pentujakin…

Pelottelin Pikku-Ukkoa että joutuu maksamaan vielä elatusmaksuja ja jonain päivänä portailta löytyy korillinen pikkuisia pyrdorin penneleitä. Rotukuvauksena kaikki ruokainen, äärimmäisen ahne vetokoira. 

Kaikkea voi sattua koirien kanssa liikkuessa puolin ja toisin. Pääasia että morsian saatiin turvallisesti kotiinsa. Pikku-Ukko hiukan murjotti, mutta kahvi ja pulla kahvilan pihalla lohdutti hivenen pettynyttä isä ehdokasta.







Kommentit

  1. Aika rohkeeta pitää juoksunarttua sillai, että pääsee omineen reissuille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuulemma ole ennen lähtenyt pihasta. Oisko ihan uusia koiranpitäjiä eivätkä vaan tajunneet homonien voimaa🙂

      Poista
  2. Ai että.
    Varmasti on ollut surkuhupaisa hetki teillä :D

    Pyrridorit voisi olla ihan yhtä hienoja kuin mun ja ystävän suunnittelemat Malidorit :D
    Ja Malidor oli kennelnimi jäätävän nopeille ja ehkä myös tottelevaisille malinois+labrador sekoituksille. Vaikka suunnittelun alkaessa kennelin kantanarttu ja uros oli sterkattu ja kastroitu ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa...

Ontuminen siis palasi ja ei nyt voi sanoa, että unettomia öitä olisi vietetty. Ihmisjäsen nääs ei pysty vatvomaan asioita öisin, koska heti, kun menen vaaka-asentoon nukahdan alta 5 minuutin. Siinä ajassa ei ehdi mitään vatvoa. Päiväsaikaan on sitten mietitty enemmänkin strategiaa yhteisten terveiden vuosien lisäämiseksi. Ensimmäiseksi päätettiin jatkaa normia elämää kävely lenkkeineen ja jos ontuma päivä tulee niin sitten huilataan ja otetaan kipulääke.  Rauniot ;) Toiseksi laitettin videon pätkä Rampelle Aistiin ja odotetaan Rampen arviota ontumisen syystä. Rampehan oli sitä mieltä, että lievä välilevyn pullistuma oikealla ei seltä vasemman jalan ontumista. Minusta entisenä selkävaivaisena kaikki ontuu kaikkea, kun selkä on kipeä. Ihan sama onko oikea vai vasen, koko ajan sattuu. No odotellaan Rampen mielipidettä rauhassa. Kolmanneksi Tosimies on nyt tiukalla laihiksella. Ainut joka valittaa on Koutsi. Siirsin ruokinta-ajan  aamusta puoleen päivään, Ko...

Syys energiaa eräillä…

 Syksy on keväästä seuraavaksi paras aika etenkin tällaiselle hetkellisesti kausi introvertille mököttäjälle. Syksyllä kadut tyhjenee ja ihana pimeys sulkee ovet kaikkialle. Vesisateessakaan ei liiku kuin koiraihmisiä. Voisi pötkähtää sohvan nurkkaan kynttilänvaloon Cashmir huovan alle kotoilemaan, mutta kun tuli hankittua tuo pyrri…   Kun omat energiat ovat hiipuneet niin pyrri on salaa ladannut akkunsa viilenevistä ilmoista. Joka vuosi ihmisjäsen ihmettelee, mikä koiralle on tullut. Pikku-Ukko pyörii jaloissa joka hommassa. Lenkillä tuntuu kuin lenkki kaverina olisi Ahtisaaren sijasta Alexander Stubb. Lopulta hitaampi älyinenkin tajuaa, ettei auta kuin heittää Cashmir villainen kotoilu viltti nurkkaan ja keksiä syyspuuhaa karvapallolle. Niinpä pihan syystöiden lisäksi on Pikku-Ukon oma puuhamaa. Onkin käytetty aikaa uusien polkujen tutkimiseen, marjastukseen ja sienestykseen.  Huomaamatta tulee pakastin täytettyä ja samalla puretuksi energiapommia. Taukovahti Evästauoll...

Lomalla lomailusta

 Keväällä varattu oma lomanen tuli tarpeeseen. Kahden yön hotelli lomanen ilman varsinaista ohjelmaa tuli todella tarpeeseen vierastäyteisen alkukesän jälkeen. Pikku-Ukon kanssa pakkauduttiin autoon ja suunnattiin Mikkeliä kohti. Tavattiin tuttuja pienimuotoisesti ja loppuaika seikkailtiin kahteen pekkaan. Iltakävelyllä käppäiltiin Kenkäveroon ja Mikkelipuistoon. Ostettiin pikku-tarjottimia helpottamaan elämää ilman olkkarin pöytää, jota ei aiota pitkän harkinnan jälkeen enää hankkia. Taito talon aarteita Pikku-Ukko on loistavaa matkaseuraa, ei hauku, eikä arvostele, lähtee innolla tutkimaan ympäristöä eikä valita pikku eksymisistä. Niinpä tutkittiin osin lapsuuden maisemia ja osin ihan uusia reittejä kotikaupungissa. Törmättiin ensimmäisen illan seikkailulla viittoihin Kaihun kierroksesta ja päätettiin ottaa se seuraavan päivän retki kohteeksi. Oltiin ajateltu kiertävämme Urpolan joen luontopolku, mutta vaihdettiin suunnitelmaa ja sovittiin, että jos voimat ja sää sallii niin käyd...