Lomalla lomailusta

 Keväällä varattu oma lomanen tuli tarpeeseen. Kahden yön hotelli lomanen ilman varsinaista ohjelmaa tuli todella tarpeeseen vierastäyteisen alkukesän jälkeen. Pikku-Ukon kanssa pakkauduttiin autoon ja suunnattiin Mikkeliä kohti. Tavattiin tuttuja pienimuotoisesti ja loppuaika seikkailtiin kahteen pekkaan. Iltakävelyllä käppäiltiin Kenkäveroon ja Mikkelipuistoon. Ostettiin pikku-tarjottimia helpottamaan elämää ilman olkkarin pöytää, jota ei aiota pitkän harkinnan jälkeen enää hankkia.

Taito talon aarteita

Pikku-Ukko on loistavaa matkaseuraa, ei hauku, eikä arvostele, lähtee innolla tutkimaan ympäristöä eikä valita pikku eksymisistä. Niinpä tutkittiin osin lapsuuden maisemia ja osin ihan uusia reittejä kotikaupungissa. Törmättiin ensimmäisen illan seikkailulla viittoihin Kaihun kierroksesta ja päätettiin ottaa se seuraavan päivän retki kohteeksi. Oltiin ajateltu kiertävämme Urpolan joen luontopolku, mutta vaihdettiin suunnitelmaa ja sovittiin, että jos voimat ja sää sallii niin käydään siellä bonuksena.

 

Kivoja grillipaikkoja löytyi reitiltä

Lapsena käytiin aina välillä Kaihulla uimassa ja tämä silta oli jo silloin upea.

Harmi että kaunis kioski rakennus ei ole enää vuosikymmeniin ollut käytössä. Lapsena haettiin aina jätskit uimisen lomassa. Pieni kahvi- ja jätskiterassi voisi olla ihan kiva paljon käytetyn lenkki reitin varressa.

Kivimaalareita löytyi täältäkin. Jätettiin paikalleen.

Uimaranta oli tyhjä, johtuen luultavasti kylmähköstä säästä.

Vaikka reitti oli kivoja hiekka- ja pyöräteitä, en uskaltanut Pikku-Ukkoa laskea irti kuin uimaan. Ihmisistä tyhjästä Loviisasta tulleelle oli ihan järkytys minkä verran porukkaa oli liikkeellä. Pyöräily tuntui olevan ihan hurjan suosittua. Ymmärrän kyllä pyöräily innon, sillä ihan hurjasti on panostettu pyöräteihin keskustassa ja laitakaupungilla. Maalainen sai ihan keskittyä, ettei poukkoiltu laidasta laitaan Stevie Wonderina. Loviisassa ei ole päästy moisiin sfääreihin, kuin hetken aikaa koronan aikaan. Kyllä tämmöinen autio Loviisa on koiranomistajan maanpäällinen taivas.

Hiihtomäen lavalla on tullut nuorena itsekkin käytyä siskon kanssa. Sisko osasi jopa tanssiakkin. Ihmisjäsen ei ole todellakaan syntynyt rytmi veressä, saati jaloissa. Lava oli ihan toiminnassa edelleen.

Löytyi myös Frisbee golf rata, aikamoisin korkeuseroin.

Loppu reitti olisi ollut aika pitkälti pyöräteitä, mutta me pujahdettiin Urpolan joen luontopolulle etsimään Mylly kahvilaa. Päädyttiinkin lapsuudesta tuttuun paikkaaan. Lapsena paikalla oli kalanviljelylaitos ja sieltä sai ostaa kalanruoka pusseja ja ruokkia altaiden kaloja. Nyt altaat on jo purtettu, mutta rakennukset oli tuttuja.

Tuolta se munkki tuli…

Munkki kahvien jälkeen taaperrettiin luontopolkua hetki ja loppumatka vielä pyöräteitä paikallisia Lance Armstrongeja varoen. Yksi ihana pyöräilijä varoitti hyvissä ajoin ennen ohi hujahtamista kellolla vain, jotta osataan varautua. Muilla elävillä ihmiskuulilla ei ollut kelloon enää jäänyt varaa pyörän oston jälkeen. Maalainen sai pari sydäriä vaikka reunassa käveltiinkin. Pikku-Ukon pidin tiukasti pientareen puolella. Urpolassa olisi ollut vielä luontokeskus, mutta se jää toiseen kertaan.

Muutoin hotelli lomanen meni perinteisin menoin, syötiiin hyvin, vähän baarissa juomia, seurustelua tuttujen kanssa ja shoppailua kaupungilla. Virkistys matkaksi  oltiin aika väsyjä kotiin tultua, mutta kiva reissu oli kahteen pekkaan ja Pikku-Ukko on kyllä loistava reissu kaveri.