Syyspuuhat on käynnissä. Jos joku valittaa Joulu kiireistä niin kyllä kevät ja syksy pesee ne mennen tullen. Nyt on kuitenkin jo omppu/rypälemehut pullossa, kiitos jälleen kerran Wildemansin mehuaseman. Vielä jännitetään ehtiikö mustarastaat vai minä ja Mehu-Maija viimeisten kypsyvien rypäleiden kimppuun. Olin laskenut viiniköynnöksen pergolassa aika tiheäksi, niin osa ei nähnyt aurinkoa. Nyt on asiaa korjattu reippaamalla harvennuksella. Mökilläkin käytiin syyshommissa ja karpalossa. Kerrankin oli löysä aikataulu yhteisissä hommissa, niin ehdittiin tutkia ja testata uusia lenkki reittejä muiden puuhien ohessa. Yksi uusi tie käytiin siskon ja Pikku-Ukon kanssa tutkailemassa ja siitähän tulikin uusi kiva lenkki. Liikennettä ja vastaantulijoitahan ei mökki huudeilla nykyään juuri ole, niin rauhassa saa tepastella. Karpaloonkin ehdittiin ja Pikku-Ukkokaan ei yrittänyt koko ajan kaivaa saappaita suosta niinkuin viime vuonna. Tosin pyöri edelleen siinä mistä piti kerätä ja polki karpal...
Syksy on keväästä seuraavaksi paras aika etenkin tällaiselle hetkellisesti kausi introvertille mököttäjälle. Syksyllä kadut tyhjenee ja ihana pimeys sulkee ovet kaikkialle. Vesisateessakaan ei liiku kuin koiraihmisiä. Voisi pötkähtää sohvan nurkkaan kynttilänvaloon Cashmir huovan alle kotoilemaan, mutta kun tuli hankittua tuo pyrri… Kun omat energiat ovat hiipuneet niin pyrri on salaa ladannut akkunsa viilenevistä ilmoista. Joka vuosi ihmisjäsen ihmettelee, mikä koiralle on tullut. Pikku-Ukko pyörii jaloissa joka hommassa. Lenkillä tuntuu kuin lenkki kaverina olisi Ahtisaaren sijasta Alexander Stubb. Lopulta hitaampi älyinenkin tajuaa, ettei auta kuin heittää Cashmir villainen kotoilu viltti nurkkaan ja keksiä syyspuuhaa karvapallolle. Niinpä pihan syystöiden lisäksi on Pikku-Ukon oma puuhamaa. Onkin käytetty aikaa uusien polkujen tutkimiseen, marjastukseen ja sienestykseen. Huomaamatta tulee pakastin täytettyä ja samalla puretuksi energiapommia. Taukovahti Evästauoll...