Purnun tassunjäljissä Pihku

Ihmisjäsen ja Tosimies pitivät Pandemia palaverin. Pohdittiin vähän asioita ihan omalta kantilta. Kisat ja harkat on peruttu ties minne asti. Tällä hetkellä kellään ei ole tietoa, kuka sairastuu, miten pahasti ja kauanko tämä poikkeustila jatkuu. Uusimaa on eristetty mikä onkin ihan hyvä. Ei tule ketään eikä lähde ketään. Pöljimmät livistivät mökeille muun suomen riesaksi missä tauti vasta aloittelee. Pikkukaupunkilaiselle tämä ihmisten välttely on helppoa. Täällä ei 30 vuoteen ole juurikaan ollut edes kaupungilla vastaantulijoita, metsässä senkään vertaa. Ei ole ruuhkaa. Todellakaan. Missään. Etätyötä on nyt pakerrettu pari viikkoa. Kun selvisi että etätyö jatkuu ihmisjäsen kipaisi työpaikalta isomman näytön ja muutaman mapin verran puuhaa. Nyt on hommia pitkäksi aikaa ja etäily alkaa sujua kun näkeekin jotain. Etätyön lähituki Tosimiehen kanssa on puuhattu kaikkea kivaa. Käyty pari kertaa jäljellä ja monta kertaa eväs retkillä. Tosiasia kuitenkin on, että ukkeli täyttää kohta 1...

Ihmisjäsen siis etääntyi työstä. Meiltä tämä eristäytyminen sujuu kuin itsestään, nyt kun tuolla pikku läppärillä tihrustaminen alkaa sujua ja puuttuvat toiminnot on saatu pelittämään Tulostinta on kyllä ikävä ja ehkä sitä ergonomista työtuolia. En ikinä kuvitellut joutuvani kotiin töihin, niin ei ole näyttöjä eikä asiallisia työpisteitä. Onneksi on hiton toimiva wifi mokkula. Kiitos Elisa. Mutta ne hyvät puolet.  Koko allakka on menoista tyhjä. Mikkeliin ei tarvitse ajella kun hoivakotiin ei pääse, puhelimessa äiti ei sano lihavaksi, kun ei näe. Video puheluita ei kannata ottaa. Kukaan ei punkea kylään ja hyvä niin, kun Koutsi on vielä toipilas ja meidän sairaus saldot täynnä. Ulkoilua ei ole rajoitettu vaikka muut harrastukset onkin loppu. Palkkatyön edut tuntuvat nyt. Ei tarvitse menettää yöuniaan pohtiessa miten firman käy tässä kurimuksessa. Surettaa kyllä tuttujen yrittäjien puolesta. Eihän tämmöiseen voi mitenkään varautua. Nyt yritetään pysyä terveenä. Meikäläinenhän ...

Ei mahduttu yhteenkään Tokoon mihin yritettiin. No lopulta ei sitten kukaan päässyt. Mutta kisaamaan päästiin kuitenkin. Perinteiset pilkkikisat toteutui Koronoista huolimatta. Viikonlopuksi huristeltiin Outokumpuun Saunajärvelle. Huomasi kyllä jo matkalla, että liikennettä oli vähän ja huoltamoilla tilaa. Joukkueet olivat kuitenkin iskussa ja uusiakin joukkueita oli paikalla. Outokummun Onnenonkijoille kiitos loistavasta kisapaikasta ja Kallion Katupilkille upeista järjestelyistä ja palkinnoista. Ne kalat ois olleet ihan kiva lisä, mutta kalakeitto oli herkullista. Jäällä kävi aivan hitonmoinen tuuli ja jää oli kuin peili. Tosimies ei suostunut tulemaan jäälle päin kuin pienen matkaa ja piti vahtia siitä pysytellen tarkasti vähänkin karkemmalla pinnalla. Siitä huomasi nyt ensi kerran, ettei vanhan lihaksisto enää selviä ääriolosuhteissa. Vaikeaa oli ihmisjäsenelläkin, kun jahtasi tuulen mukana viilettävää pilkki jakkaraa. Mutta aurinkoa riitti. Avaavana kis...

Reilu vuosi sitten oltiin Koutsin ja Tosimiehen kanssa Kukuljärvellä etsimässä Brannin luolaa. Ei löydetty, vaikka kalliot löydettiin. Lauantaina sitten hautajais matkalla päätettiin, että jos Sunnuntaina on kiva ilma niin on välillä syytä tehdä valoisiakin asioita. Koutsi toipuu edelleen selkäleikkauksesta ja lopputarkastuksessa saatiin lupa jatkaa kuntoutumista hieman rennommalla otteella. Selkä on parantunut hyvin ja nyt saa jo ruveta taivuttelemaan, venyttelemään ja nostamaan lihaskuntoa muutenkin, kuin varovaisella kävelyllä. Aamulla pakattiin makkarat, kahvit ja pullat matkaan ja lähdettiin kohti Ruotsinpyhtään ruukkia ja Kukuljärveä. Tosimieskin innostui, kun näki, että retki reppua pakattiin. Kukuljärven laavulle asti ajettiin autolla ja siitä sitten metsään patikoimaan. Brannin luolalle on noin kilometri laavulta. Sopiva matka tässä kunnossa. Edellisen käynnin jälkeen opasteita oli uusittu ja selvisi, että ihan väärästä kallioseinämästä oltiin luolaa etsitty. Suurimmaksi o...