Purnun tassunjäljissä Pihku

 Kohta on syyskuu ja marja- ja sieni aika paraimmoillaan. Pikku-Ukon kanssa on koluttu  kanttarelli paikkoja lenkillä läpi. En usko että keräisin mitään, ellei sen yhdistäminen koiran lenkitykseen olisi niin helppoa. Lapsuudesta muistan ne loputtomat marja reissut, joilta ei tultu kotiin ennenkuin ämpärit oli täynnä ja jumaliste niitä ämpäreitä oli useampi. Jossain vaiheessa tuli aina kiista mihin auto on jätetty ja taas tarvottiin. Sisko syötti epätoivoisena minulle puolukoita salaa, koska tiesi että kun vatsa menee kuralle, päästään kotiin. Kun kissa kuoli isä sanoi, että eiköhän mennä marjaan niin kissa unohtuu. Ei unohtunut kurjuus vaan tuplaantui. Siitä huolimatta marjastusvimma tarttui. Kivahan niitä on talvella syödä pupsutella. Pikku-Ukon ansiosta löydettiin paras kanttarelli paikkamme. Ryysäsi muutama vuosi sitten syvään suo ojaan uimaan ja siellä ojan reunassa pitkällä matkalla loputon kanttarelli vana. Kuivanakin kesänä oja tuottaa satoa. On vaan hankala tasapainoil...

 Mökkihommia ei ollut tälle kesälle kuin Pikku-Saunan oikaisu, koska nökötti joka suuntaan vinossa ja ladon lautojen yms aarteiden läpikäynti. Saunan oikaisu osoittautui perinteiseksi ”pikku hommaksi” joka vei koko päivän ja kaikki voimat. Edustalla olevat lavat oli siirrettävä ja vanhoja harkkoperustuksia oikaistava. Kivat ukkoskuurot loivat omaleimaisen mutapaini tunnelman. Mutta siitä se sitten joukkovoimalla oikeni ja lavatkin saatiin oikaistua samalla. Hyvinhän isä vainaan sauna on kutinsa pitänyt. Vielä pitäisi keksiä joku kiva käyttö sille. Kiihkeimpinä työleiri aikoina kuivatettiin vaatteet siellä. Nykyään toiminut enempi oravan talvi suojana. Lato järjestettiin Koutsin kanssa kymmenkunta vuotta sitten. Silloin puutavaraa ja rojua oli enemmän. Nyt ei löytynyt enää vanhoja patjoja eikä kahvin keittimiä. Puutavara oli huvennut erilaisiin rakennelmiin vuosien saatossa niin latoon saatiin hyvin lisää tilaa ja vanhat fillaritkin helpommin käyttöön otettavaksi. Iltanuotiolla hukk...