Vanhoja kirjoituksia 2009-2011



Kuva Seija Vikman

Kun Purnu oli pentu meillä oli sisarusten kanssa yhteinen kuulumistenvaihto blogi. Uskoisin  että tapa on edelleen uusillakin pentueilla olemassa. Olin jo unohtanut tunnukset ja salasanat, kun ei ole vuosiin tullut kirjoiteltua sinne, mutta lopulta onnistuin hakkeroimaan salasanat esiin aivoistani. 

Kuvia en enää saanut kopiotua, mutta blogi oli tallella. Aikasen mukavaa oli lukea, kun pentuajoista on unohtunut niin paljon.



Tässä pentuajan ihmeitä ja aatoksia vuosilta 2009-2011/Purnu. Hiukkasen tuli haikea olo. Tältäkö se tuntuu sitten jokus vuosien päästä muistella tätäkin vuotta....onneksi netistä ei häviä mikään...

****************************************************************************
Samat tuntuu olevan kujeet kaikilla. Lahkeessa roikkuminen alkaa tosin jo vähetä kun ollaan nyt reilu viikko tehty töitä sen karsimiseksi. Lahje vaihtui remmissä roikkumiseen ja nyt aletaan päästä molemmista. Pysähtymis taktiikka tuntuu purevan, kun olisi niin mukava jo mennä niin ok ei sitten riekuta.....
Rokotukset saatiin ekat tänään ja lääkärikäyntikin meni hienosti. Hampaiden katsomista harjoiteltu 4 päivää ja lääkäri oli eka ulkopuolinen koekaniini tietämättään. Hienosti meni. Mikrosirukin oli toiminnassa ja kaikki ok
Meidän perheeseen kuuluu minä Sari, Pentti ja kaksi kissa Pilli ja Polje. Yhteiselo kissojen kanssa lähti alku jännityksestä huolimatta hyvin alkuun. Pilli neiti latasi käpälällä vähän elintilaa itselleen ja Polje rautahermona hoitelee nyt tuon kaveeraamisen. Kun ystävyyden osoitukset käyvät liian tunkeileviksi, Polje häipyy rauhallisesti paikalta. Jotkut viestit menevät tosi nopeasti perille kuten Pillin "minua ei nuoleskella".
Energiaa tuntuu olevan ja onneksi naapurissa on vuoden vanha cairni leikkikaveriksi. Lenkit pitenevät päivä päivältä. Hyvin pysyy mukana ja tulee kun kutsutaan. Tällä viikolla on selvästi kaikki liikkuva alkanut kiinnostaa kuten pyörät ja varikset. Alussa ne tuntuivat olevan enempi arveluttavia otuksia.
Laitan kuvan tähän perään jos osaan ja mukavaa syksyä kaikille ehkä nähdään siellä Lintukodossa.

************
Purnun pissatulehdus oli siis ohi kun käytiin rokotuksissa ja Ph:tkin oli kohdallaan, eikä kiteenalkuja enää ollut. Sisäsiisteyskin lähestyy. Pihalle ei osaa pyrkiä eli lätäköttömyys on ihan sen varassa, että älyää sinkaista tasaisin väliajoin pihalle. Viikonloput menevät ok työpäivinä tulee vielä 1-2 jättilätäkköä ja se on ihan ymmärrettävää kun on niin pieni poika vielä.
Havukka-ahon ajattelija on aamuisin läsnä kun pitäisi mennä pissalle. Haukotellaan vaan rappusilla ja ihmetellään aamua ja jos ei ole vahtimassa niin uninen pöppänä hortoilee takaisin sisälle pissille ;)
Me on keskitytty lähinnä perusoppeihin vielä. Luokse tuloa lenkillä, odottaminen, lahkeiden rauhaan jättäminen, pienille kiville kiipeily, jaloissa namin perässä pujottelua ja piiloon menoa ja etsimistä. Tänään kun Pentti ei lähtenyt lenkille, etsittiin lelu lehmää metsästä muutaman kerran ihan huvin vuoksi. Sivulle tuloa ja maahan menoa kun on oikein paljon energiaa sisällä.
Viikon teemaviikko "Polje kissa saa kulkea rauhassa vaikka onkin Purnun mielestä täysi nössö" on tuottanut tulosta ja  Poljekin on tyytyväinen. Yksin jääden ei varmaan vielä muista, mutta ihmisten läsnäolo ja EI oikealla hetkellä ajoitettuna toimii jo suht hyvin.
Haukkumalla rähjäämistä ja komentamista yritetään meilläkin välillä. Penni vainaa teki sitä aikoinaan taidetta ja silloin tein sen erehdyksen että koitin komentamalla hiljentää, Tuli vaan valtataistelu ja vielä vanhanakin, kun se halusi meikäläistä joskus pompottaa, niin rappukäytävässä aloitti aina räksyttää ja oikein näki kun siitä oli hauskaa kun meikäläistä suututti. Niinpä ollaankin nyt tehty niin että kun räkytys alkaa niin käännetään vaan tyynesti selkä tai katsellaan pilviä eikä noteerata lainkaan. Purnuun tehoaa ainakin ja kun lopettaa niin sanotaan vaan rauhallisesti että nythän menee hyvin ja sitten saa taas huomiota tai kesken ollut leikki jatkuu.
Purnu inhoaa vettä lätäköissä, maassa, turkissa ja taivaalta tullessa. Saa sateella viedä pihalle työntämällä.   Lenkille lähtee, mutta kotiin tultua rappusella raivopäiset turkinkuivatus sembalot. Raukka parka ei tiedä että tätä jatkuu tammikuulle asti täällä rannikolla.....ehtii tottua 
Koirien ja muiden lapsukaisten henkiseen kehitykseen leimautumiskausi, sosiaalistumiskausi jne täytyy lisätä kastematokausi. Kaikilla meidän kissoilla on pentuiän jossain vaiheessa ollut aika jolloin kastematoja kannetaan innolla sisälle ja etsitään pitkin nurmikkoa. Nyt Purnu on siinä vaiheessa. Niitä metsästetään, kanniskellaan ja syödään. Lopullisesti tiesin että kastematovaihe kuuluu kehittyvien kakaroiden elämään kun Pentin pojanpoika 5v lauantaina tuli käsinyrkissä intoa piukeana " kato kastematoja". Ei onneksi syönyt niitä
Autoilu menee Purnulta jo ihan hyvin, mutta jos on syönyt just ennen lähtöä, niin ykät tulevat, muuten ei.
Mukavia mukeloita kaikin puolin nämä pyrrelöt ei käy aika pitkäksi!

************
No niin nyt täytyy Purnulle hommata tekohampaat  . Maitohampaat ovat alkaneet ropista sellaista vauhtia, että hymy on kuin Ville Peltosella. Yläetuset putosi niin nopsasti, että uudet ei ehtineet näkyviin, joten näytti hetken ihan kunnalliskodin mummolta. Nyt alahampaista osa vinksottaa ja loppujen kohdalla on aukko. Joten ei se Pete-piraijakaan kauaa enää juhli  .
Muutama pieni jälki käytiin kokeeksi ajamassa parina iltana metsässä ja ihan mukavasti pääsi jyvälle. Intoa on vielä enemmän kuin tarkkuutta, mutta kyllä niitä juustonpalojakin reitin varrelta löytyi osan yli vaan porhallettiin, kokeeksi pudotin jäljelle hanskan, mutta se ei olisi voinut siinä tohinassa vähempää kiinnostaa. Täytyy ruveta panemaan esineitä ja juustoja kimppaan niin alkaa pikkuhiljaa hokailla, että kannattaa vähän tutkiskella.
Eka viikonloppu ilman liruja sisälle ja ihan kuin olisi muutaman kerran pyytänyt uloskin. Menee istumaan väliovelle hissuksiin ei kyllä sano mitään, mutta kyllä sen voisi ulospyytämiseksi tulkita, jos oikein haluaa uskoa. Työpäivinä on kyllä hesarit vielä tarpeen. Tulipahan sillekin lehdelle oikeaa käyttöä.
Aikuisuuttakin alkaa tulla, hajut kiinnostaa enemmän ja eka kertaa kynnenleikkuussa ei olisi maltettu olla kuin yhden käpälän ajan. Kahteen seuraavaan meni yhtä paljon aikaa kuin aiempiin leikkuisiin yhteensä. neljännen kohdalla Purnu sitten luovutti ja se meni ihan hienosti taas.
Uusia tylsempiä kulmahampaita odotellessa 

************
Kiva oli nähdä kaikkia Lintukodossa. Sen jälkeen onkin kasvateltu aika tehokkaasti takajalkoja,  joten takamus on kohta päätä korkeammalla. En saanut kuvaa siirretyksi tuonne galleriaan jostain syystä, mutta näky on koominen. Tässäkin jo vähän näkyy mutta ei vielä niin paljon
Purnu ei ole raukka vielä hoksannut, että ruokaa voi vohkia. Ollaan kyllä oltu aika tarkkoja, ettei ole jätetty pöydille mitään muutenkaan, kun on nuo kaksi kattia, jotka ovat nenineen joka purkissa jos unohtuu pöydille.
Oikeista luista on meilläkin muristu. Ekalla kerralla ärähdin liian pahalla äänellä takaisin, niin mökötti illan sängyn alla eikä koskenut enää koko luuhun. Leppyi sitten ajan kuluessa. Pentti nauroi, että niinhän se on kuin muutkin miehet möksähtää kun huomautetaan jostakin. Toisen kerran sanoin vähän nätimmin, ettei tarvii murista, niin selvittiin ilman mökötyskohtausta. Viimeksi nakersi jo ihan sovussa lattialla vieressä luuta. Tajusi kaiketi lopulta ettei kuulu ihmisten ruokavalioon veriset luut.
Eli semmoinen pehmopoika meillä asustelee  :)
Koitetaan mekin saada aikaisiksi ilmoittautua sinne pentunäyttelyyn tammikuussa :)

************
Purnulla oli tuo hampaiden varistus viime viikolla. Samalla kun poskihampaat putoili niin rähmi silmätkin. Rabiesrokotuksella lääkäri katsoi silmät ja sanoi, ettei niissä mitään vaivaa ole. Veikkaili tuulisia kelejä, mutta jälkeenpäin ajattelin, että saattoi tuo ienten tilakin vaikuttaa. Nyt kun hampaat on vaihtuneet, jopa ne kirotut kulmurit lähteneet ei silmät enää rähmi.
Purnulle määräsi silloin eläinlääkäri semmoista jauhetta DL metionini tai jotain. Sen piti muuttaa virtsan happamuutta niin, ettei pöpöt elä ja kiteitä muodostu. Ei syönyt sitä kyllä kuin muutamia päiviä, kun oli sen mahalle sopimatonta ja alkoi oksentaa. Mutta ehkä se tehosi kun PH t meni kohdalleen ja kiteet hävisi. Purnu oli varmaan niin pieni silloin, ettei sen maha kestänyt ainetta. No skitsoillessani olen vieläkin liottanut nappulat runsaassa vedessä ajatuksella, että kaikki neste mikä menee läpi huuhtoo virtsa teitä,  joten liotettua mössöä saa vielä. Kova poika on syömään myös puolukoita, ruusunmarjoja ja omenoita. Olen antanut pistellä jos happamuus auttaisi pöpöjen poissaoloon.
Toivottavasti Lada paranee pian ja pääsee taas normaalisti ulkosalle. Rapsutukset ja ollaan hengessä mukana ja pidetään peukkuja, että Lada selättää pöpöt 6-0 mahdollisimman pian.
Purnu on varmaan vähän pulskassa kunnossa kun painaa 13 kg.  Kylkiluut kyllä tuntuvat ihan hyvin ja minusta vaikutta sopivalta, mutta en oikein tiedä. Korkeutta en ole mitannut kuin joitakin viikkoja sitten ja silloin lyijykynällä karmia vasten oli 42 cm. Täytyy ottaa uusi mitta, kun lähtee tuosta autistisesta luunsyönnistä liikenteeseen.
Paras uutinen on kuitenkin, että on ollut töistä tullessa jo kaksi lätäkötöntä päivää. Jippii!!! saadaan ehkä puhtaat matot jouluksi lattialle :)
Jonkinlainen lievä testausvaihe on menossa. Kerrataan,että pitääkö ne pentuna opitut asiat paikkaansa. Pitääkö tulla heti kun sanotaan lenkillä luokse vai voisiko jäniksen papanoita popsia vielä vähän pitempään. Käsiäkin on koitettu purra, joten aloitettiin taas ryhtiviikko siinä asiassa. Toisaalta nuo ikenet kutiaa varmaan kauheasti. Tuolla se nyt nakertaa oikeaa luuta apinanraivolla, toivottavasti auttaa.
Kolme päivää vapaata ja pääsee valossa lenkille....luntakin tuli tänään :)
Mukavaa viikonloppua koko sakille ja pysykää terveinä ja Lada tyttöselle pikaista paranemista!
Loviisan punkerot

************
Nyt on Purnua viety kuin pässiä narussa. Ensin monta viikkoa rauhaiseloa ja sitten kaikki tapahtumat pötköön.
Ensin suunnattiin ruuan ja sekalaisten vermeiden ostoon Oskun kauppaan. Purnu sai heijastinliivit, täällä ei ole lunta yhtään vettä sataa ja aina kun lähtee töihin ja tulee töistä on PIMEÄÄ.
Seuraavana päivänä singahdettiin match showhun Kotkaan. Mia oli Pakin kanssa siellä onneksi,sillä oli kiva kun oli tuttujakin ihmisiä ja koiria. Pikkasen jännitti kun Loviisassa ei ole nyt talvisin koirakouluja, joten ei ole saatu harjoitusta kuin ihmisjoukoista Loviisan megatapahtumissa(= hyvällä tuurilla tulee keskustassa kolme ihmistä vastaan) ja kavereiden ja lenkkituttujen koirista. Toisaalta se saattoi aiheuttaa sen, että Purnukka oli niin äimänä, että kuunteli nätisti ja malttoi juostakin kehässä suht nätisti. Pentti sanoi kyllä että omistaja olisi voinut seistä suoremmassa eikä suurinta osaa ajasta selin tuomariin (outo kommentti...ei voi keskittyä kaikkeen :) ) Purnu sai palkinnoksi puruluun mitä sitten on nakerrettu innolla.
...ja me saatiin minisikaflunssa. Kaikki oireet paitsi kuume ja nuha...Bingo!
Ääni hävisi ja Purnu ei ymmärtänyt miksi lenkillä ei leikitty mitään eikä tehty temppuja...raahauduttiin vaan lenkki läpi. Niinpä se alkoi tehdä temput oma aloitteisesti. Kiipesi tutut kivet ja puistonpenkit ja minä ojentelin palkat taskusta aina kun temppu oli tehty. Olenkin ollut jo pitkään sitä mieltä, että selkeät käskysanat ovat liikaa painotettuja asioita koirankoulutuksessa. Hyvin meni noinkin. Tosin Purnu on tottunut epämääräiseen viestintään. Se tietää että tiukka käskysana ÖÖÖömpöpöppööpööö tarkoittaa,  että pitää lopettaa heti juuri sen hetken tekeminen ja että Ä Ä ÄÄÄÄ tarkoittaa että purkka pitää pudottaa suusta pois jne.
No sitten me sikaflunssalaiset lähdettiin toipumisviikonloppuun Naantalin kylpylään ja Purnu poika joutui olemaan ensikertaa yksin hoidossa vieraassa paikassa. Tosin kyseessä oli pieni viihtyisä paikallinen koirahoitola, jossa oli kaksi muuta koiraa samana viikonloppuna hoidossa. Minua jännitti enemmän kuin Purnua. Onneksi hoitolan pitäjä sai minut työnnetyksi ulos sieltä ja Pentti raahasi autoon :). Hyvin meni. Reippaaksi ja kiltiksi kehuttiin Purnua siis! Vanhemman tyttöhoidokin kanssa oli ystävystytty ja kun mentiin hakemaan niin iloisena tuli vastaan. Tyttöystävä piti vielä kesken kotiinlähdön juosta hyvästelemään, ennen kuin malttoi lähteä meidän matkaan. Sen jälkeen oltiin pari päivää tehovahdinnan alla, mutta nyt on saatu jo vapaakävelyoikeudet takaisin. Tultiinhan me kuitenkin takaisin :) ehkä se ei enää seuraavalla kerralla ole epävarma asia Purnukallekkaan.
Nyt vietetäänkin sitten rauhaiseloa loppuvuosi eiköhän tässä ollut kaikille jännitystä kylliksi. Paitsi Loviisan Joulumarkkinoille mennään, siellä on ehkä useampi ihminen ihmeteltävänä!
Joulua odotellessa

************
Mukavaa Joulua koko sakille, me vietämme Joulun villasukkia (niitä mitkä on vielä ehjiä) piilotellen ja lunta luoden. Onkohan se villasukkien ilmastoimisvimma geeneissä. Talvi tuli niin että rysähti ja lumikola on ollut kovassa käytössä. Naapureiden kanssa on mietitty, että kuka ketku meni toivomaan Valkeaa Joulua.  Purnu kyllä tykkää,  kun on lunta kunhan ei sotkeennu turkki.
Meillä on välirauha, Purnun ja Poljen sängyn ja tuolinvaltaus projekti alkaa olla ohi. Purnu on luovuttanut joskin Polje vielä sinnittelee periaatteesta, omintakeisella tyylillään.
Nyt vain Jouluruokien laittoon ja rauhaisaa Joulua kaikille toivottavat Sari, Pentti, Polje Pilli ja
Purnu "Pyrenneitten lyhytkarvainen Paistovahti" ei pala kalkkuna huomaamatta  uuniin.

************
Hengissä ollaan. Taktikoin kuin talvisodassa ja laitoin reippaana kellon soimaan aamulla aikaisin ja ehdittiin tehdä tunnin lenkki ennen töihin lähtöä. Tämä ei pelkästään paukkujen takia vaan siskon porukat tulivat meille juhlistamaan vuoden vaihdetta heti töiden jälkeen, joten ehdittiin tehdä vaan pikkulenkki ennen vieraiden tuloa. Paukuttelu meni hyvin. Pahin tulitus maattiin poterossa sohvalla ja ukot oli etulinjassa pihalla katsomassa tulitusta. Vähän illan aikana oli havaittavissa epäluuloa moista pauketta kohtaan, mutta pihalle uskalsi lähteä pissille ja iltanokosetkin otettiin ihan normaaliin tapaan. Saa nähdä miten menee ensi uusi vuosi, mutta tämä meni ihan hyvin.  Selvästi oli uusi laki rajoittanut muksujen ja teinien paukuttelua pitkin iltaa, joten oli varmaan senkin vuoksi helpompaa.
Hyvää Vuoden jatkoa kaikille!
P.S Umpihangessa lähtee enin energia vain ihmisestä

************
No nyt on pentunäyttely käyty. Kivaa oli ja Purnu oli ihan tohkeissaan kun oli kaikkea uutta kivaa. Harmi että Pete ja Virpi ei pääseet mukaan, mutta ymmärrän kyllä, ettei sieltä pohjoisesta ihan yhden päivän takia kehtaa lähteä köröttelemään. Olisi vaan ollut kiva nähdä Peteäkin. Tytöistä oli tullut niin söpösiä neitejä. Lada pisti Purnukan heti kättelyssä järjestykseen ja ojennukseen   
Purnun autoilu ei vielä suju. Yleensä kannetaan puoliväkisin autoon, paitsi näyttelystä pois lähtiessä oli niin tohkeissaan kaikesta kivasta mitä tapahtui ja oli just kehuttu maasta taivaisiin miten hienosti selvitti kauppakeskuksen parkkihallin portaat, ettei raukka tajunnut seisovansa auton vieressä. Siitä sitten vaan pollea elvistelijä autoon. Noin helposti ei ole vielä käynytkään  ja tuskin toistuu ihan pian...mutta ehkä toivoa on kun Petekin reippaana miehenä jo autoilee.

************
Täällä Loviisassa on talven hiljaisin aika. Olen vähän kade kun teilläpäin on noita koirakursseja talvellakin. Paljon Onnea Pete veikalle kurssin suorittamisesta .
Täällä alkaa koulutukset vasta keväällä ja iän myötä on tullut niin laiskanpulskeaksi, ettei tule lähdetyksi naapurikaupunkeihin. Agility täälläkin pyörii talvella, mutta koitetaan malttaa vielä kevääseen ja viralliseen alkeiskurssiin, kun on sitten jo tuota ikääkin. Kaikenlaista pohjustavaa voi onneksi puuhastella leikinvarjolla lenkilläkin. Isojen lumikasojen päällä pöljäily on nyt Purnun Top ten listalla korkealla ja toko ym höpsöttely liikkeet .
Nyt kun löydettiin yhteinen leikkikin liikkeiden väliin. Pallot oli tylsiä, tyhjät oluttölkit hienoja ja kaikki roskat upeita. Lopulta Seijan antamasta "äitiyspaketista" löytynyt narulelu pienellä vejätyksellä on alkanut kiinnostaa käytettyjä kahvimukeja enemmän ja nyt sen esiin kaivaminen taskunpohjalta on jo kivaa ja odottamisen arvoista.
Purnun ongelma on ollut enempi ihmisten ja koirien ohittamisessa ymmärtää se tosiseikka, että kaikkia ei voi mennä pussailemaan ja houkuttelemana leikkimään. Nyt päästään jo aika monien ihmisten ohi ilman labradorimaista vouhotusta, joten kyllä se aikuisuus sieltä pikkuhiljaa tulee. Lenkillä täytyy olla tarkkana että ei pääse karkaamaan ventovieraitten luo omineen se kun on sitten tosi hankalaa jos sen oppii. Hyvin on kyllä toistaiseksi mennyt ja onneksi noita koirakavereita on ollut runsaasti, että melkein joka toinen päivä pääsee peuhaamaan jonkun lenkkitutun kanssa.
Poistettiin männä viikolla tietokonenurkkauksen suojannut aita kun ei ole tehnyt enää koiruuksia pariin viikkoon. Hyvin on mennyt. Tavarat on tutkittu mutta jätetty jalosti rauhaan  . Olohuoneeseen yksin ollessa pääsy on edelleen rajoitettu.
Joku haukkumisyritysten kausi oli ja meni. Kaikelle vöhkittiin oli syytä tai ei. Mutta meni onneksi ohi ihan pienillä harhautuksilla.
Oskun ja Seijan kaupalla käytiin eilen ostoksilla kun oltiin menossa Pentin äitiä katsomaan Haminaan. Isäntäväkeä ei nähty mutta Miia oli siellä ja Purnu oli intoa piukassa. Tullaan sitten katsomaan uutta kauppaa kun saatte tavarat paikalleen.

************
Purnunkin pihaelämä on jouduttu rajaamaan autotallin ja ulko-oven eteen jäävään neliöön. Oli tässä taannoin Pentin kanssa pihalla lumitöissä. Pentti sitten huomasi, että naapuri tulee katua pitkin ja ajatteli, että kappas vaan naapuritkin ovat ottaneet koiran. Kunnes tunnisti, että meidän koirahan se sieltä iloisena palaa kotiin. Oli kävellyt kinosta pitkin naapurin miehen seuraksi tupakalle ja ollut oikein seurallinen ja iloinen, kun Reijo lähti vielä saattamaan kotiinkin. Meillä menee sen verran autoja ja lapsia ja koiria yms tästä katua pitkin, että niin lähti Purnun vapaakävelyoikeudet :) kesään asti. Täytyy viskoa tuhkaa kinoksille niin sulavat nopsemmin.
Hyvin kyllä sopeutui rajattuihin kulkuoikeuksiin, kun saa kuitenkin nakottaa portilla ja tiirata ohikulkijoista mahdollisia rapsuttelijoita...joita kyllä riittää. Purnulla tuntuu olevan vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin meillä Pentin kanssa yhteensä.
Nyt kun on käyty useita kertoja autolla metsäautotiellä koirakavereita tapaamassa ja peuhaamassa niin tänään oli eka kerta, kun tuli auton luokse vapaaehtoisesti, joten kyllä se siitä avautuu autoilun hyvät puolet Purnullekin kun Nasu göötti vielä näyttää aina hyvää mallia omaan autoonsa mennessään.
Lenkkeily on kyllä taas ihanaa kun on illallakin jo valoisaa ja kyllä ne hangetkin sulaa...sulaahan??

************
Purnulla on alkanut opiskelu suomen kielessä ihan ensiksi on harjoiteltu erottamaan se hienoinen vivahde ero sanontojen EI MENE ja SAA MENNÄ välillä. Tulos on toistaiseksi yhtä varma kuin lottorivin osuminen kohdalle. Kaiken muun suhteen sujuu jo mutta jos on potentiaalinen leikkikaveri maisemissa niin EI MENE tuntuu tarkoittavan ihan muuta kuin olisi tarkoitus. Tänään kuitenkin yksi onnistuminen lenkillä jolloin EI MENE meni perille. Voi tosin olla ettei huomannut miekkosen seurassa ollutta koiraa, mutta kuitenkin :)
Muutoin on ollut kyllä varsin kilttiä poikaa. Pahanteko on loppunut lähes täysin. Joskus kyllä vielä yksin ollessa hampaat osuu vääriin kohteisiin mutta useimmiten menee hienosti.
Jos Seija tuo niitä hiihto/juoksuvöitä issikka tapaamiseen, niin voin suositella. Sauvakävelyssä tosi hyvät myös kun saa kädet vapaaksi ja ainakin Purnu menee tosi nätisti sauvakävelyllä ne pätkät että päästään vilkkaimmilta osuuksilta pois ja voi laskea taas irti. Tosi kätevä.
Laitan tähän tuoreemman kuvan itse härriäisestä ja sen labbis kaverista Joonasta vielä talven (toivottavasti kohta menneillä) lumilla.

************
No niin nyt se on sitten käyty. 2400 km autossa safarilla, monttuja, röykytystä ja eläimiä.,lukemattomia erilaisia. Ihan kuin joku olisi tuupannut keskelle Avara luonto tv-sarjaa. Sillä välin Purnu oli tutussa hoitolassa hoidossa. Aune täti on ilmeisesti opettanut, että vanhoihin rouviin kannattaa luottaa koska poika oli adoptoituttanut itsensä vanhalle ajokoiranartulle viikoksi, vaikka olisi ollut nuoriakin tyttösiä.
Hyvin oli hoito mennyt ja kun oma väki on laiminlyönyt istu käskyn opettamisen niin eilen huomattiin, että hoitopaikassa on Minnan hellässä huomassa opittu istumaan käskystä nopeasti. Oikein nauratti, kun tähän asti on tarjottu tassua ja maahan menoa ensin ja sitten vasta hidastettua istumista. No Purnu on nyt onnessaan kun on päässyt kotiin ja seuraa meitä kuin hai laivaa.
Tässä vielä afrikan serkun mallia kevään rapakeleihin

************
Jalan nostoa on harjoiteltu pari päivää ja alkaa jo sujua ja syytä onkin kun on tyttöystäväkin jo hankittu....naapurin tyttö!!!
Lelu neiti on hieman päällekäyvää sorttia mutta rakkaus on sokea ja kun ikääkin on vain vuosi enmmän niin vauhtia piisaa. Purnu on ihan myyty mies ;)
Ensimmäinen sapelinterävä kulmahammas lähti eilen joten ehkä ne muutkin vielä.
Mukavaa syksyä kaikille lunta tänne eteläänkin odotellessa

************
Ensiksikin tölttäily oli aivan ihanaa, naurattaa se täryttimen kyydissä olo vieläkin. Purnu sai ainakin toimintaa sinä viikonloppuna. Ensin meidän äidin ja isän paapottavana, sitten päivä peuhaamista tölttäilyn ohessa kavereiden kesken ja sunnuntaina Pekka Korrin toko-koulutukseen. Päivän kurssi oli antoisa ja päivitti meikäläisenkin tietoja koulutuksen uusista kujeista ihan mukavasti.
Noudon opettelua onkin nyt aloitettu harjoitella uusin opein tällä viikolla. Keskiviikkona käytiin Pentin äidillä Haminassa ja pikaisesti kävin kaupalla hakemassa ihan virallisen näköisen noutokapulan jotta päästään aitoon tunnelmaan. Tosin pikaisesti ei ihan toteutunut kun jäin Mian kanssa höpöttämään.
Nyt ollaan sitten "pentu" kurssilla. Purnu kyllä tuntuu osaavan jo ihan hyvin juttuja, mutta sille tekee kyllä hyvää nähdä iso joukko muita höseltäjiä samassa kasassa ja opetella rauhassa oleskelua niissäkin tilanteissa. Hyvin malttaa kyllä sitten vuoron tulessa keskittyä yhessä tekemiseenkin. Rauhoittumisessa on kyllä vielä opettelemista varsinkin, kun on alkanut tajuta että tytöt on jostain syystä kivemman oloisia kuin pojat.....syy ei liene vielä ihan loppuun asti selvinnyt koska poikien kanssakkin leikitään vielä ilman isotteluja ihan innolla.
Pääsiäisenä Purnu oppi laittamaan etutassut mämmilaatikkoon..... 
ja viime viikolla ilmoitin tämän Korrien koulutusta tukka pystyyssä seuraavan pörröpään Kotkan ja Ristiinan näyttelyyn. Täytyy vaan keksiä joku mätsäri ennen niitä 



***********

Nyt on sitten Purnukan ensimmäinen virallinen näyttely onnellisesti ohi. Saatiin punainen nauha ja punainen nauha siinä kaikki mitä meikäläien ymmärtää näyttelyistä  . Ehkä se tästä selkiintyy kun käydään vielä parissa. Purnu kuitenkin käyttäytyi tosi kauniisti KEHÄSSÄ, kehän ulkopuolinen elämä olikin yhtä onnellista tohotusta. Kehässä malttoi juosta suht nätisti, jopa seisoa paikallaan, ja malttoi pitää pussausviettinsä kurissa kopeloinnin ajan. Siihen tosin vaikutti tuomarin asiallinen rauhallinen käytös mistä kymmenen pistettä tuomarille. Liian pitkä runko ja raskaat korvat olivat miinusta, muutoin oli ihan tunnistettavissa roduksi 
Tyhmä minä unohdin kameran taas kotiin. Purnu oli onnellinen kun oli tuotu Loviisan käpykylästä paikkaan missä oli ihmisiä ja koiria ja elämää yleensäkin ja vielä Seija ja Oskukin ja naapurin ihana Lelu koiratyttönen. Huh huh.Teemaviikkoja ei ole pidetty sitten pentuaikojen mutta nyt aloitetaan "en hypi vieraita vasten teemaviikot" joista ehkä tällä käytöksellä tulee teemakuukaudet.
Purnu on miten sen sanoisi kokonaisvaltainen remonttiapu. Ollaan naputeltu terassia pihalle ja vaikka kuinka koittaisi olla nopea niin aina on koiran kuono, käpälä tai peffa juuri siinä kohti mihin meinasit naulan lyödä. Paukkuarkakaan ei ole, vasaraa saa takoa korvan vieressä, kun makaa kyljeesä narsimassa laudanpalasia. Pentin poika käväisi ja näytti meille amatööreille, miten naulapyssy toimii.Paukaus ei saanut mitään siirtymistä aikaisiksi työmaan valvonta puuhista.
No nyt monen illan terassinnaputtelun jälkeen (normaalit lenkit tehty, mutta kun ei ole puuhattu mitään energiaa vievää) päätin, että jotta saadaan Purnu rauhoittumaan, on aika opetella jotain uutta. Aloitettiin pyöräily. Tosin suurin osa matkasta talutettiin pyörää irti ja kiinni ja pieniä pätkiä pyöräiltiin hitaasti vetämättä ja välillä niin, että minä poljin ja Purnu lönkötteli irrallaan.Meni yllättävän hyvin.Sen verran outoa touhu oli, että tuolla nyt nukkua tohottaa tyytyväisenä. Mukavaa Jussia kaikille ja ja pallopäiselle veljelle terkkuja Pahkapäiseltä veljeltä
     Kuva Tarja Taberman


************

Seija kun niin pyysi niin koitan laittaa tähän jotain kuluneesta vuodesta. Siitä kun Purnu pallero meille tuli niin olin varautunut työläämpään ekaan vuoteen, kuin mitä olikaan. Tosin Seija kyllä jo sanoi pentua antaessaan, että se on järkevä Havukka-ahon ajattelija ja nuo kaksi ominaisuutta ovat kyllä säilyneet pentuiän läpi.
Purnu oli alusta asti hyvin itsellinen. Pentuna kun se väsähti niin se lähti nukkumaan tyyliin,  tehkää työ mitä lystäätte minä lähden nukkumaan. Oli ihan sama oltiinko kylässä vai kotona. Purnun kanssa on helppo ollut reissata, kun se vaan toteaa, että ai tämä on nyt tällainen paikka. Selvä juttu.
Normaalit pentuajan paheethan silläkin oli. Nakerrettiin vähän sitä ja tätä sieltä ja täältä mutta jälkikäteen ajatellen aika vähiin se jäi. Muutama kynnys, valmiiksi repsottaneet tapetit, matto ja antennijohto ja ehkä jotain pientä. Puunpureminen tuntui olevan houkuttelevinta. Siitäkin päästiin, kun tuotiin sisälle iso koivuhalko, joka pysyi hyvin paikallaan painollaan ja sanottiin, että tuo on sinun nakerra niin paljon kuin haluat. Sitten sai kynnykset jäädä rauhaan.
Epätoivoisimpia hetkiä koettiin, kun salamaa nopempi pentu roikkui lahkeissa veitsenterävillä hampaillaan. Pieninkin askelten nopeutus sai paimennusvietin syttymään. Vesisuihkupullo otettiin käyttöön, kun Pentin lapsenlapset tulivat kylään. Varmaan se kun oltiin niin täsmällisiä lasten vaatteissa roikkumisesta teki sen,  että lapset saivat piankin olla aivan rauhassa, mutta meidän lahkeissa roikuttiin vielä pitkään. Pysähtyminen oli tehokkain tapa, matka jatkui vasta kun roikkuminen hihnassa tai lahkeessa loppui. Hidasta etenemistä mutta nopsasti hoksasi mistä on kyse 
Yllättävintä on ollut oppimisen nopeus. Joskus kun on opeteltu uutta temppua näyttää, ettei hoksaa ollenkaan mistä on kyse ja sitten kun seuraavana päivänä ruvetaan harjoittelemaan se napsahtaakin kohdalleen heti. Ihan kuin olisi yön yli mietitty asiaa. Toiset asiat se tajuaa saman tien. Selvä ja sitten ne tehdään aina kyseenalaistamatta. Toko liikkeetkin alkaa olla halussa. Se että kaikki liikesarjat jaksettaisiin tehdä peräkanaa ilman välipalkitsemisia, ei vielä onnistu mutta eiköhän se alokasluokkaan osallistuminenkin ala kohta häämöttää lähempänä.
Koulutuksellisesti oli alussa hankalinta kun ei osannut leikkiä paloilla eikä vetoleluilla ihmisen kanssa. Palkkioksi jäi vain namut ja kehut. Liikkeiden väliin kaivattiin jotain mukavaa puuhastelua, mutta mitä. Iän myötä leikkiviettikin heräsi. Ensin alkoi kiinnostaa pehmolelut ja siitä ollaan laajennettu naruleluihin ja nyt jo pikkuhiljaa pallotkin alkaa olla ihan kivoja. Tässä vaiheessa alkaa leikkiminen mennä palkkana namujen ohi tietyissä liikeissä. Pallohullua ei Purnusta tule, mutta puisen nouto kapulan jo hakee ja vaihtaa naruleluun ihan sujuvasti :). Leikkinythän se on kyllä kovasti pienestä asti, mutta alussa sillä on ollut omat leluleikit, se on tykännyt puuhailla omineen lelujensa kanssa. Nyt se on oppinut että ihmisetkin leikkii ja että sekin on kivaa. Huh huh! 
Ihmisten kanssa nujuamista se on kyllä rakastanut tehdä alusta asti. Se puskee kuin kissat, hyppii syliin surutta ja rymyää yli. Ja se on siitä tavattoman hauskaa.  
Yksinolo siltä on sujunut alusta asti mallikkaasti. Ai te menette nyt...heippa! ja Ai te tulitte nyt ihanaa...ja se siitä ei yksinjäämisen draamaa eikä hätäilyä perään.
Seija käski panostaa sosiaalistamiseen ajoissa. Loviisan harvaanasutussa "kaupungissa" se aiheutti haasteita. Piti koittaa raahautua kaikkiin harvoihin yleisötapahtumiin mitä oli. Tosin Purnu on varmaan perinyt Sohvi äitinsä sylikoira luonteen, koska on varautumisen sijasta menossa kaikkien luo kaikkialla. Enempi on jouduttu panostamaan siihen, että kaikkien luo ei mennä sujuna. Joten tästä sosiaalistamisesta en tiedä. Ehkä meille myytiin vale-asuinen labradori.
Pahempia uhmaikiä ei ole ollut. Oikeista luista on murahdettu muutaman kerran, se meni ohi samantien. Naapureita on yritetty haukkua pihalla. Se oli jo ohi. Nyt siitä on uusintakokeilu menossa kun on ikää tullut lisää.
Ruokaa ei ole yrittänyt varastaa kuin kerran Pentin lautaselta pihapöydältä pullan. Tarkkana oltiin, ettei anneta pöydästä, eikä jätetä ruokia pöydälle, niin ei opikkaan. Se on kyllä tepsinyt. Nykyään ei edes yritä ei edes kissanruokia, jotka ovat tiskipöydällä.
Seijalle ja Oskulle kuuluu kyllä kiitos hyvästä alkukasvatuksesta. Minulla ei ole ikinä ollut koiraa, joka pitää kynsien leikkuusta. Nyt on.  Alusta asti kaikki hoitotoimenpiteet on olleet helppoja, joten huomaa kyllä että pentuna on jaksettu pyöritellä pentuja käsissä.
Pelottavan helppo on ollut tämä ensimmäinen vuosi. Helppo ja kiltti koira jonka kanssa voi huoleti liikkua missä vain. Tulee hyvin toimeen ihmisten, eläinten ja muiden koirien kanssa (kaikki koirat on Purnun kategoriassa vielä leikkikavereita) Ihmisiä vasten hyppimistä on alettu kitkeä ja hyvällä alulla on sekin. Me ihmiset oltaisiin voitu kyllä aloittaa se hieman aiemmin, mutta näyttäähän tuon ehtivän hyvin vieläkin. Katsotaan mitä uusia seikkailuja murrosikä tuo tullessaan.
Itsellinen Havukka-ahonajattelijahan tuo meidän Purnu on, tosi kultainen semmoinen. Kiitos vaan ihanasta koirasta   Alla vesikasvien metsästäjä omissa puuhissaan...

************

Voi kun kurjaa, toivottavasti jalkaa lähtee parantumaan hyvin ja onneksi nuoret luut yleensä paranevatkin nopsasti. Purnunkin kanssa on tullut pari kertaa läheltäpiti törmäyksiä kun ovat niin kirotun nopeita vaihtamaan paikkaa ja suuntaa ja meikäläisen keski-ikäisen naisen runko-nopeus ja ketteryys on Titanicin luokkaa.
Kikille ja Anniinalle koko meidän porukalta pikaiset paranemisen toivotukset ja onnistunutta leikkausta pidetään peukut ja kannukset pystyssä että kaikki menee hyvin.

************

Hei ja Onnea komistukselle. Kiva kun laitoit tuon kuvankin kun ei ole nähty pitkään aikaan. Ei menneet sertit väärään osoitteeseen :)
Mekin touhuttiin talvi tokon parissa ja keväällä käytiin jo kisoissakin. Liikkeestä maahanmeno jäi tekemättä, joten eikun kotiin harjoittelemaan. Nyt kesän aluksi kun ei kokeita lähistöllä ollut niin käytiin mölli kisoissa, kun tarvitsi vähän testailla miten saadaan vire pysymään koko suorituksen ajan. Nyt kun ei tarvinnut enää jännittää turhia, kun tiesi että Purnu ei sinkoa ensimmäisen tyttösen luo jonka näkee kehän reunalla tai pussaa tuomaria hengettömäksi niin ymmärsi tämä ihmisriepukin olla oma itsensä, joten meni tosi mukavasti. Nyt täytyy katsella seuraavia kisoja tässä lähistöllä.
Agilitykin aloitettiiin viime syksynä ja talven tauon jälkeen on taas edetty. Ei sitä tiedä josko jonain päivänä hitaasti edettäisiin siihen asti että kisoihinkin päästäisiin. Esteet alkaa olla yksittäisinä hallussa ja nyt koitetaan pikkuhiljaa kiristää vauhtia sitä mukaan kun radanluku molemmilla paranee. Purnu ei ole mikään vauhti Ville joten ihanneaikoihin on vielä matkaa vaikka ei sählättäisikään mitään. Mutta pikkuhiljaa edetään.
Olisi kaikkea kivaa koiraharrastusta kun vaan aikaa olisi enemmän, tosin Purnulla alkaa olla illat kortilla kun tyttöystävien kanssa on treffejä iltaisin lenkkeilyn ja leikkien merkeissä. Ylöjärvellä olisi syksyllä luonnetestit ja yksi kaverikin asuu siellä joten voisi iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla mutta täytyy katsoa nyt.
Kurja tuo kilpirauhas juttu. Meidän ekalla koiralla oli aikoinaan vajaatoiminta. Ilmeni siten että oli aika laiskansutjakka ja tuli iho-ongelmia. Lääkkeillä pysyi hyvin ruodussa vaikka ei siihen aikaan 70-80 luvulla varmaan kovin kehittynyttä ollut tuo eläinlääkintä. Kerettiin käydä jo rokotuksissakin Purnun kanssa ennen kuin huomasin tuon Seijan kirjoituksen mutta jos Tottakai päivillä on testausta niin täytyy osallistua ja jos ei niin täytyy sitten syksyllä rokottaessa kissoja kysyä jos samalla hoituisi nuokin kokeet. Tervettä ja aurinkoista kesää koko poppoolle!

************


Kyllä tämä uroskoiran kanssa elely on uuden opettelua koko ajan. Meidän tuttu Purnu joutui varmasti pienten Marsilaisten kaappaamaksi ja palauttivat sieltä Marsista meille naistenmies Purnun :)
Yhtenä kauniina päivänä kuin kirkkaalta taivaalta iskevä salama alkoivat tyttökoirat kiinnostaa yli kaiken. Ihan kuin aivot olisi lähetetty Marsilaisen baarin narikkaan ja alettu aivoton elämä jossa merkityksellisiä ovat vain naiset. Portilla päivystettiin ohikulkevia tyttöjä koko heinäkuu aina kun oli tilaisuus ja ihmisseura oli ehkä jossain 10:nentenä Purnun tärkeys listallla; Ihku bokserityttö, tytöt yleensä, tyttöjen hajut, ympäristön tapahtumat, omissa oloissa pähkäily, bokseritytöt, tytöt, naapurin tytöt,.....
Hyvällä mallilla olleet Tokoilut eivät kiinnostaneet ollenkaan. Meikäläisen namit ja leikki palkkiot oli kuin ilmaa eikä juuri kiinnostusta ilmennyt yhdessä tekemiseen. Ensin laitoin muutoksen helteen syyksi, sitten syytin itseäni huonoista harkoista, sitten liikaa oleilua pihalla kesän aikana ja väsymystä. Lopulta jo epäilin Purnun olevan sairas, mutta kun ruoka, lenkkeily ja leikkiminen muiden koirien kanssa maistui, niin ei oikein se sairauskaan täsmännyt.
Onneksi työpaikalla on runsaasti uroskoiran kanssa touhunneita koiraharrastajia, jotka lohduttivat, että heidän koirillaan oli ollut samanlainen ja pahempikin vastaava kausi tässä iässä. Kun sen sai luotsatuksi ohi niin helpotti. Tutkailin sitten nettiä ja lopulta löytyi Rhodesiankoirien sivuilta tuttua tekstiä..... 
17 - 22 kk Psyykkisen sukukypsyyden saavuttaminen
Tämän kehityskauden aikana koiralla on kolmas ja viimeinen murroskausi. Aggressiivisuus ja dominanssi alkavat näkyä entistä enemmän ja voimakkaammin kaikissa koiran vuorovaikutussuhteissa. Koira luulee olevansa iso, viisas ja tärkeä, vaikka se oikeasti onkin vielä nuori ja oppimaton.
Purnu on tapansa mukaan muutaman kuukauden myöhässä, mutta oireet on selvät. :D ehkä se sittenkin kehittyy eikä taannu... ;)
Nyt tehdään sitten hieman lyhyempiä harjoituksia, eikä yritetäkkään opetella mitään uutta ja vaikeaa, vaan keskitytään pitämään tiukka linja, että se mikä tehdään, tehdään huolella ja yhdessä. Riittää kun jaksaa keskittyä kunolla sen lyhyen ajan. Haahuilusta tulee tiukka kielto ja sitten kunnon palkka kun hetki maltetaan keskittyä muuhunkin kuin NAISIIN!
Yksin portilla päivystystä on vähän rajoitettu, ettei kokonaan katoa omaan  salaiseen tyttömaahansa ja yhdessä tekemistä sen sijaan lisätty ja höpö temppujen tekoa ja metsä- ja jälkilenkkejä.
Luojan kiitos alkaa tuottaa tulosta aika nopeasti ja yksinäisestä ratsastajasta on taas muokkautumassa seurallinen perhekoira. Ei voi kuin syyttää itseään, kun ei huomattu merkkejä ajoissa, olisi vähän rajoitettu tuota tyttöjen ajatteluun käytettyä aikaa.
Nyt yritetään selvitä tästä miehistymisestä kunnialla ja toivotaan että harjoitukset tyttöseurassakin alkaa pian sujua. Viimeisimmässä Tokossa suostui kuitenkin jo tekemään kaikki liikkeet vaikkakin pää käännettynä koko ajan kohti kahviota, jonne se ihana bokserityttö oli mennyt. <3 (toisin kuin harjoituksissa joissa ei ollut esim. luoksetulokäskyä kuulevinaankaan)
Niin että näissä merkeissä täällä :)
Purnu miesten mies :)
Toivottavasti nähdään Tottakai päivillä!

************

Hyvä juttu että Lada sai uuden kodin. Tuo on hieno tuo Kikin kuva puunrungolla. Sillä voisi osallistua vaikka valokuvauskilpailuun niin yllättävä ja hieno on astelma ja tunnelma.
Marsilaiset onneksi palauttivat Purnun tyttöplaneetalta. Töitä se teetti mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Syksyllä saatiin sitten se Alokasluokan ykkönen ja päätettiin siirtyä avoimeen saman tien. Uusien liikkeiden harjoitteluun on mennyt syksy ja nyt alkavat yksittäisinä olla hanskassa. TVA han tähdätään, aikataulua ei ole. Pääasia että tulee yhdessä puuhatuksi ja pidetyksi mukavaa. Meillä on pieni treeniporukka täällä Loviisassa,  mutta kun ovat Purnun mielestä tuttuja niin eivät enää oikein ole häiriöksi. Täytyy nyt kevään aikana koittaa käydä Kotkan koirakoulussa testaamassa vieraiden koirien kanssa miten se keskittyminen pysyy.
Meillä ei ole oikein tuota kierros ongelmaa muussa muodossa kuin, että pitäisi saada niitä kierroksia nostetuksi välillä jollain konstilla. Purnu on luonteeltaan niin perusrauhallinen tuumailija. Muistan kun Seija sanoi sitä pentuna Havukka-ahon ajattelijaksi...sitä se on . Prurnun perusilmekin on semmoinen rauhallinen tuumailija. Kyllä vauhtiakin löytyy sitten metsälenkeillä ja tyttöjen kanssa irtoaa kaikenlaisia ihmeellisiä piruettihyppyjä, mutta pääasiassa sillä on hyvin tasainen ja harkitseva etenemistapa. Arkielämässä se on ihan ihanaa kun voi pitää paljon irti lenkeillä ja ottaa mukaan melkein minne vain ja luottaa että järki pysyy päässä. Mutta kisatilanteissa olisi hyväksi jos kierroksia saisi piirun verran enemmän. Agilityä on harrastettu mutta mitään esteitä imuroivaa hirmumenijää Purnusta ei kyllä taida koskaan tulla. Tai ainakin pitäsi panostaa ihan erilailla itse lajiin. Tosin olen harkinnut vielä kokeilla keväällä kun sain kopin avaimen ja tehdä muutamia sellaisia harjoituksia sille joiden uskoisin lisäävän vauhtia, mutta katsotaan sitten keväällä. Toko on kuitenkin nyt sujunut hyvin, joten talvi ainakin keskitytään siihen ja lenkkeilyyn.

Toivotaan että marsilaiset pysyvät poissa ja jatketaan eloa eteenpäin yhdessä ja ilman suurempia erimielisyyksiä. Ai niin ja vihdoinkin 2,5 vuoden iässä valepukuisesta ylisosiaalisesta labradoristamme on alkanut hetkittäin pilkahdella pyrrimäistä varautuneisuutta vieraita kohtaan. Esim minun työkaverini, jota nähdään paljon ja käy kylässäkin, on Purnun mielestä tosi ällö ja silittääkin väärin. Yöks pysyisi nyt ainakin vähän kauempana eikä lääppisi turkkia sekaisin. On siis yksi kolmesta ihmisestä joitten syliin Purnu ei tunge suinpäin pussailemaan ja hyppimään. Pidän kuitenkin enemmän siitä labradoripöljästä versiosta :) vaikka käyttäytyykin huonommin :D Hyvää vuotta 2012 kaikille

Kommentit

Suositut tekstit