Purnun tassunjäljissä Pihku

Helmikuu oli pääsääntöisesti kylmä. Talvi ei ole ihmisen parasta aikaa, mutta onpahan nyt tullut ulkoiltua runsaasti, jos ei muuta älyllistä toimintaa. Lämpimiksi on mietitty mitä halutaan ylipäänsä jatkossa tehdä. Rehellisesti sanottuna Toko ei tällä hetkellä kilpailulajina sytytä yhtään. Ihmisjäsen on aina tykännyt Tokosta, mutta nyt ei mitään viboja. Outoa omastakin mielestä.  Jälki ja tottis kiinnostaisi, mutta jäljen teko on ollut aivan lapsenkengissä kaksi viimeistä kesää. Toisaalta tulevana kesänä meillä olisi ajallisesti paremmat mahkut kuin pitkää aikaa treenailla sitä. Mutta löytyyköhän kipinää, näin hangen keskellä on vaikea vielä tietää. Yksi asia on kuitenkin päätetty. Tämä vuosi on Grande Päivä Retki vuosi. Päiväretkiä lähi kohteisiin on tutkittu netistä. Tehtiin oikein alustavaa retki listaakin. Lähelle ja vähän kauemmas. Osa jo tuttuja ja osa ihan uusia. Sellaisia pikku reppu ja kahvit mukaan kohteita. Niistä on aina tykätty ja niihin on viimein aikaa. Lähi kohteita...

Onpa outo talvi. Lunta kivan vähän, mutta toisaalta liian vähän hiihtelyyn pelloilla tai lumikenkäilyyn Loviisan louhikoissa. Kovat pakkaset pakotti tekemään hieman lyhempiä lenkkejä useamman ja rajoitti pitkistä retkistä haaveilua. Lopulta kuitenkin saatiin normi pakkaset ja kantavat jäät merellekkin. Tehtiin Pikku-Ukon kanssa lenkki läheiseen Dunkahällin saareen. Piti käydä vaan rannassa katsomassa lumensyvyyttä, mutta tepasteltiin sitten saareen asti. Sää ei ollut huippu aurinkoinen, mutta muutoin loistava. Eikä ollut tungosta jäällä. Lahdelle on tehty latuja, kävelyreittejä ja jopa luistin baana paikallisten toimesta. Kaupunki ei näitä uskalla tehdä, koska voisi joutua vastuuseen, jos joku hukkuisi tai luistin tökkäisi. Pitäisi mielestäni olla ilmiselvää, että omalla vastuulla jokainen siellä liikkuu.  Koomista on myös, että hirveä latu raivo alkoi paikallisessa Facebook ryhmässä samointein jääladulla kävelemisestä. Ei toki pidä kävellä ladulla mutta vaikuttaa, että nykyään tär...