Elämä on jälleen muiluttanut meidän siihen tilaan, että mitään sitovia suunnitelmia ei oikein pysty tekemään. Aika yllätyksellisen nopeasti edettiin taas tähän vaiheeseen ja on jonkin verran vaatinut ajatuksellista sopeutumista ja mukavia suunniteltuja juttuja on jouduttu perumaan. Niin että välillä on vituttanut rankastikin ja meinannut tulla sivullisia uhrejakin, vaikka tuttua kauraahan tämän pitäisi jo olla. En ole kuitenkaan tappanut ketään vaikka välillä olisi mieli tehnyt ja harrastamaankin on päästy Pikku-Ukon kanssa, mutta kyllä nyt haaveet kisaamisesta täytyy unohtaa. Ei onnistu useamman tunnin poissaolot kotoa, eikä aikataulutetut lähdöt minnekkään niin on parempi, kun ei lupailekkaan enää mitään. Mutta aina voi juoda vitutukseen kahvia uudesta hienosta lahja mukista 😁 Luulin jo että Pikku-Ukolla on joku uhmakausi kun korvat vähän katosi, hölmön hommat lisääntyi ja hieman liikaa tehtiin omia ratkaisuja lenkillä. Singahdelttiin tuttujen koirien luo luvatta, mökillä hilpaistii...
"Vauhti korvaa tasapainon"