Mökkeilyä ja Yllätys retkeilyä

 

Varma kesän merkki on se kun ulos lähtiessä löytyy vain yksi kenkä...

Pikku-Ukko on pennusta asti rakastanut tavaroiden pöllimistä ja kuskaamista pihalle. Kesäisin ulko-oven ollessa usein auki saa vähän väliä keräillä tavaroita pihalta. Usein ne pyynnöstä myös haetaan, joten tästä on ikäänkuin huomaamatta kehittynyt Pikku-Ukon mielestä hauska leikki,  eikä minulla ole sydäntä sitä paljon hupia tuovasta asiasta torua. 

Mökilläkään ei pysy kalossit kauaa kuistilla, jos ei muista nostaa niitä hyllyyn.

Hurautettiiin Pikku-Ukon kanssa viikoksi mökille. Heinän leikkuu oli tehtävä listan ykkösenä, ettei sitten olisi Jussina kauhea heinäpelto. Olihan siellä heinää, mutta ei paha, kun sisko oli käydesään sitä jo kerran kurmottanut. Lisäksi piti laitella kesäkukkia, yrttejä ja vähän pilkkoa puita.Semmoista kevyttä puuhastelua perinteisessä vesisateessa. Mutta joskus sitä yllättyy. Koko viikon oli hyvä ilma, joka loppua kohden äityi ihan helteeksi. Loistava lököily viikko.

Ainut hetki kun Vuoren kilpi on kaunis 

Punkkien määrä kyllä yllätti. Aivan järkyttävästi ekoina päivinä. Noin 40 punkkia/päivä. Niitä nyppiessä itsestä ja koirasta meni tovi. Vaihdettiin lenkki reitti pois kylältä heinikko teiltä metsään, niin päästiin vähän vähemmällä, mutta yllättävää niihinkin ällötyksiin tottuu. Haettin apteekista hieman neilikan tuoksua avuksi niin löyhkättiin niin, että tuoksuyliherkätkin olisivat vaan kerran korahtaeet lähi bussissa, jos olisi noustu kyytiin. Tehosta punkkeihin en ole ihan vakuuttunut, mutta kiva jouluinen tunnelma.

Välissä käytiin Joensuussa sukuloimassa ja sitten taas mökille "ahkeroimaan"...

Hyvissä kyttäysasemissa

Ihmisjäsenkin heitti talviturkin

Kerkkäsiirappi ainekset kerätty

Viimeisenä päivänä saatiin sitten taas semmoinen huippu idea. Käydään isolla kylällä kiertämässä pikaisesti luontopolku ja haetaan Amigoksesta pizza. Oltiin nähty luontopolun viitat ja katseltu myös Kareliapolkuja netistä. Luontopolkuhan on yleensä semmoinen pieni helppokulkuinen lenkki lähiluontoon. No ei ollut. Tämä oli Tohmajärveläinen luontopolku. Noin 5 km vaaroja ylös ja alas, upeita maisemia ihan mielettömän hieno reitti. Me vaan lähdettiin Pikku-Ukon kanssa hieman pyörähtämään pikku polkunen niin hieman yllätti. Ei vettä, ei kahvia eikä retkieväitä. Ihminen nyt menee 5 km ilman vettä ja leipää, mutta kuumuudessa vaarojen kuivilla rinteillä aloin jo harkita takaisin kääntymistä, kun pelkäsin Pikku-Ukon saavan lämpöhalvauksen. Mutta onneksi maasto muuttui ja alkoi löytyä ojia ja vesiputikoita niin voitiin jatkaa. Samoilla hoodeilla kulkevan laajemman Pekan trailin voi kuulemma maastopyöräillä. Nähtiin siitä pätkiä ja ei todellakaan pyöräillä. Ei riitä taidot eikä kunto fillarointiin korkeintaan kävellen osissa ja retkieväin. Mutta jos joskus eksytte Tohmajärvelle niin luontopolku on upea. 5 km ehkä hieman alakanttiin arvioitu, "Virkistävää matkaa" joku sisäpiirin vitsi, mutta ehdottomasti joka hikipisaran arvoinen reitti. Alussa ennenkuin kartta tuli reitillä vastaan ei ollut aavistustakaan luontopolun (keltaisella) pituudesta mutta jossain opasteessa se lopulta oli mainittu.

Museoalueen takaa kuntoportaista lähdettiin me reitille, viralliset alkuopasteet jossain toisaalla

Visakoivumetsässä

"Turva" narun takana järkky äkkijyrkkä pudotus vaaralta alas. Pikku-Ukko odotti kun kävin kurkkaamassa

Tämä hieman nauratti Loviisan siirtolohkare louhikoista tulevaa, kun pieni kivi oli "suuri siirtolohkare" mutta ei näissä maastoissa juuri kiviä näy niin ymmärrän kyllä, että tuo on nähtävyys 😂

Alppimaiset maisemat

Ei liikuntaesteisille

Apunaruja oli viritelty jyrkimpiin kohtiin ja yhdessä kohti oli ihan tarpeeseenkin.

Aikamoisia jyrkänteitäkin löytyi

Yhdessä kohti kuljettiin laitumien viertä ja mitään tämän villimpiä eläimiä ei nähty. Tosin neilikkainen punkin torjunta tuoksumme karkotti varmaan kaikki elävät kilometrin säteellä. Myöskään muita ihmisiä ei nähty ennekuin lopussa pururadalla.

Mutahaudassa viilentelemässä

Maantie osuuksia oli reitillä muutama lyhyt pätkä

Vesiloteikoita ei jätetty läträämättä helteessä

Hyvin päästiin lenkki läpi ja täytyy tutkia nuo muutkin reitit vähän viileämmällä kelillä ja paremmilla eväillä. Reitti oli hyvin merkitty ja opastetaulut mielenkiintoisia. Ainoastaan yhdessä kohdassa tieltä erkanevalta polulta puuttui erillinen suunta viitta. Keltainen merkki näkyi kyllä tielle. Monipuolisin reitti maastoiltaan. Löytyi kaikenlaisia metsätyyppejä, lehtoja, soita, korkeuseroja jne. Todella käymisen väärtti. Hienoa että Tohmajärven kunta on panostanut tällaiseen liikunta mahdollisuuteen.

Lopulta päästiin pizzan hakuunkin ja nuoruusvuosien krapula-aamujen pelastus muumi limsa elvytti ryytyneen tepastelijan jälleen takuuvarmasti.

Ilta menikin sitten möksällä pizzan ja parhaan retkikaverin kanssa kesäiltaa ihmetellessä.