Retkellä tärkeintä on hyvät eväät...

Tämä kevät on lähtenyt paremmin kuin hyvin käyntiin treenailun suhteen. Ei aina niin onnistumisia mutta paljon hupia.

Esineruutu puserrettiin spontaanisti kevät pellolle. Harmikseni esineitä oli vaan omat villa hanskat ja Pikku-Ukon lempi pallo mukana. Tepastelin oikein kunnon alueen pellolle Pikku-Ukon harjoitellessa paikka makuuta. Iso alue koska tyyppi oli aivan täynnä toiminta tarmoa koko lenkin ajan ja kerjännyt tekemistä. Tiesin että pallo on se paras, niin jätin sen kauimmas takareunaan. Villa hanskat sitten etureunasta vähän matkaa ja toinen puoli väliin. Tarkoitus oli aloittaa villa hanskoista ja edetä sivusuunnassa niin että viimeiseksi ja pisimmälle jää se paras löytö eli pallo. Siltä varalta että isossa alueessa loppuu into ja kunto, niin pallosta saa sitten palkinnon, kun jaksaa vielä irrota lopuksi.

No ihmisjäsenen suunnitelmat ovat ihmisjäsenen suunnitelmia, Pikku-Ukolla on omat kuviot. Kintaalla huitaisi minun lähetys sunnille ja eteni omalla vauhdilla sinne tänne metodilla aluetta ristiin rastiin. Juoksi hanskojen vierestä useasti. Voi olla että ei saanut hajua, mutta kun on ennenkin hakenut omasta mielestään hienot esineet ensin, niin aloin epäillä. Ja kas kummaa, kun takareunaan edettiin niin pallostahan saatiin vainu heti. 

Pallon löytymisen jälkeen putosikin Pikku-Ukolta hanskat ihan täysin. Esitti ettei löydy, ei irronnut, oli etsivinään, kyseli neuvoja, pyöri ja hyöri vähän vasemmalla tassulla huitaisten aluetta. Tärkeinhän oli jo löytynyt, voidaan jättää tämä juttu tähän. Jos olisin epäillyt, että väsähti olisin ehkä sortunutkin auttamaan, mutta nyt tiesin että energiaa on kuin pienessä kylässä niin esitin itsekkin avutonta ja levittelin käsiäni tyylliin sun homma, hoida vaan loppuun, en voi auttaa. 

Siinä sitten vedettiin Oscarin arvoisia suorituksiamme. Pikku-Ukko esitti, ettei osaa ja minä esitin etten ymmärrä. Lopulta Pikku-Ukkon pokka petti ja lähti omatoimisesti uudelleen hakemaan koko aluetta ja ylläri pylläri hanskathan löytyi sen jälkeen tosi nopeasti. Siitä palkkioksi tuli sitten lopulta se himoittu pallokin taskusta. Aika ovela nappula täytyy sanoa. Melkein sai minutkin uskomaan, että tehtävä on mahdoton. Luulen että tiesi aika tarkkaan missä hanskat on, ei vaan huvittanut kun se pääpotti oli jo löytynyt. On tehnyt tätä ennenkin jana pistoilla niin tiesin epäillä, että minua yritetään juksailla.

Uima kauden Pikku-Ukko avasi vastoin ihmisjäsenen neuvoja ja melkein sai vesi hännän kylmästä vedestä. Luulin että on vaan noutajien ongelma, mutta näköjään voi iskeä muihinkin läträäjiin. Kipulääkkeillä parina päivänä meni onneksi ohi. 

Jäljelläkin käytiin taas. Käytiin vähän eri paikassa ja kun näin miten surkea maasto on, tein vaan tosi lyhyen ja 5 kepillä. Janalle lähtö oli niin mukaansa tempaava, että meinasin tuiskahtaa turvalleni tien vierus ojaan samointein. Kepit nousi ja pidin nyt jälki narun aika lyhyellä niin sain jotenkin tukevamman tunnun Vauhti-Villeen. Lopuksi kaaduin kyllä ojaankin, mutta siinä vaiheessa Pikku-Ukko oli jo irti palkkansa kanssa niin sitä ei voi syyttää. Ensi kerralla kokeillaan pitkää matkaa, mutta sitä varten pitää mennä hyvään kangas maastoon tai joudun olemaan kipsissä koko kesän. 

Tämän kesän retki suunnitelma listassa on ollut Nuuksion Korpinkierros noin 7 km. 

Sisko lupasi lähteä paikallis oppaaksi ja viikonloppuna takatalvea ja vesisadetta uhmaten lähdettiin retkelle. Espoossa ei onneksi satanut kuin pieniä kuuroja, vaikka Loviisassa satoi ja tuuli. Lumikin tuli vasta sunnuntain vastaisen yönä niin kesä renkaat eivät olleet este retkelle. Oli kiva helppokulkuinen reitti. Korkeuseroja ja juurakoita jonkin verran, mutta vaikka Pikku-Ukko oli vetovyössä ja painoi innolla eteenpäin ei kaaduttu kertaakaan. Säästä johtuen parkki paikoilla oli runsaasti tilaa ja poluilla ei ollut ruuhkaa. Ihan huippu kiva päivä, kiitos sisko hyvästä retki seurasta 💚 

Meidän pihan muurahaisille ei tätä näytetä. Espoossa kaikki on suurempaa...

Reitillä oli paljon läträyslampia ja puroja

Polut oli selkeät ja hyvin värikoodein merkittyjä. Eksyä ei voinut.

Stephen King huumoria löytyi myös :D

Sisko oli tehnyt Pikku-Ukollekin oman herkullisen retki sämpylän 💛

Kaikenlaista maastoa mahtui reitin varrelle

"Gini pensas"

Retkuilijat selfie 

Illalla kotona oli varsin rauhallinen tunnelma, liekö raittiin illman myrkytys kaikilla.