Turhin vuodenaika kohta ohi...

Onpa outo talvi. Lunta kivan vähän, mutta toisaalta liian vähän hiihtelyyn pelloilla tai lumikenkäilyyn Loviisan louhikoissa. Kovat pakkaset pakotti tekemään hieman lyhempiä lenkkejä useamman ja rajoitti pitkistä retkistä haaveilua. Lopulta kuitenkin saatiin normi pakkaset ja kantavat jäät merellekkin.

Tehtiin Pikku-Ukon kanssa lenkki läheiseen Dunkahällin saareen. Piti käydä vaan rannassa katsomassa lumensyvyyttä, mutta tepasteltiin sitten saareen asti.

Sää ei ollut huippu aurinkoinen, mutta muutoin loistava. Eikä ollut tungosta jäällä. Lahdelle on tehty latuja, kävelyreittejä ja jopa luistin baana paikallisten toimesta. Kaupunki ei näitä uskalla tehdä, koska voisi joutua vastuuseen, jos joku hukkuisi tai luistin tökkäisi. Pitäisi mielestäni olla ilmiselvää, että omalla vastuulla jokainen siellä liikkuu. 

Koomista on myös, että hirveä latu raivo alkoi paikallisessa Facebook ryhmässä samointein jääladulla kävelemisestä. Ei toki pidä kävellä ladulla mutta vaikuttaa, että nykyään tärkeintä on päästä pätemään facebookissa omalla erinomaisuudellaan. En usko että ehtivät edes sille ladulle, kun sohvannurkassa menee aika somessa riehuessa. Mutta ihanaa, että kaikesta huolimatta joku jaksaa siellä niitä väyliä ajella. Luntakin on niin vähän, että kävelemään pystyy missä vaan ja varmasti kaikille tilaa riittää. Nyt tosin vesi on alkanut nousta jäälle, joten saa nähdä mihin asti lystiä riittää.

Koutsi kävi viikonlopun vietossa kotona ja hyvä, että ehti koska nyt onkin flunssassa eikä päästä ulkoilemaan. Ei käy kuulemma aika pitkäksi pisara eristyksessä, kun tulee olympialaiset telkusta. Saa kerrankin rauhassa katsoa ja kuumekkin on jo laskenut. Kunhan ei tulis mitään jälkitauteja.

Pikku-Ukon rakkaus hieman ylenpalttista hetkittäin

Me ei olla katsottu Olympialaisia vaan Walking Deadin 11 kautta. Aivan totaali koukuttuminen. 

9-kaudella sarjaan tuli Belgi. Alkoi Pikku-Ukkokakin kiinnostaa. Tosin jotkut raivoisaa zombie-haukuntaa sisältävät kohdat olivat liian jänniä Pikku-Ukosta. Nyt on jo siirrytty Bridgetoniin.

Nyt on jännnää...

Vanhuus ei ole vielä niin pitkällä, että heräisin 04.00 leipomaan 200 Karjalanpiirakkaa, mutta 15 kpl onnistui iltapäivästä ihan kivuttomasti. Oli kyllä helppoja ja nopeita tehdä. Palovaroitin tuli testattua ja toimii...

Pakkasten hellitettyä on päästy pyörillekkin. Hieman oli väärä reitti valinta, kun ajattelin välillä testata miten sujuu paljon hyviä hajuja sisältävällä reitillä. Sen puolesta meni hyvin, mutta muutama uukkari ja reitin vaihdos jouduttiin tekemään muiden koirien takia. Päästään hyvin ohi jos tilaa on ja ohitettava ei pääse hyökkimään eteen, mutta flexin päässä olevien ja tuntemattomien koiruuksien kohdalla valitaan tilan puutteessa aina uusi reitti tai taluttaminen. Se on turvallisinta kaikille. Saatiin kuitenkin treenatuksi ihmisten ohittelua. Pikku-Ukko tykkää tukeutua oikeaan reunaan. Vasen reuna-käsky on se vaikeampi ja saatiin kaksi kohtuu hyvää vasenta ohitusta. Mäkisemmässä maastossa saatiin myös vähän ylämäki treeniä molemmat. Pakkaskelien takia ei ole kaupunki kylvänyt sepeliäkään juuri lainkaan, niin ei tarvittu töppösiäkään tällä reitillä.