Ohutta yläpilveä ja alavilla mailla hallanvaaraa...loma

 Päätettiin vielä yrittää lomalla mökille. Siskon porukka kävi edellisenä viikonloppuna leikkaamassa heinät ja pumppaamassa vesiä ajatuksella, että päästäisiin helpommin.Matka meni yllättävän hyvin ja koko viikko ihan kohtuullisesti tilanne huomioiden. Sää suosi olemalla jopa hyvä mutta ei helteinen. Uiminen jäi. Ehdittiin puuhastella kaikenlaista. Laittaa kesäkukkia, yrtti maata,  kunnostaa vadelmapenkkiä, ajella heinää ja lenkkeillä. 

Juhannusta julittiin Sirolan tilan loistavalla rosvopaistilla ja asiaan kuuluvin menoin.

Ihmisjäsen sai lahjaksi ihanan villapaidan ja lahjakortin hierontaan. Tulee kyllä tarpeesen molemmat.

Oli kyllä kiva viikko. Hirveästi vaatii jo kaikenalaista säätöä Koutsin kanssa matkaaminen ja pojat kyllä väsähti molemmat. Koutsi pahemmin. Mökillä oli vielä ylimääräistä eksotiikkaa kun viikkoon osui mökin kohdalle hirvikolari ja karhun ohikulku. Ei itse nähty mutta aamuine autoilija oli nähnyt kun ylitti tien mökin vierusmetsän kohdalta. Pikku-Ukko ja takametsän laumanvartijat taisivat huomata kulkijan jo illalla, koska poikkeluksellinen älämäölö kuului iltamyöhällä takametsästä ja Pikku Ukko kuuneltuaan tarkasti kavereita veti vainua metsästä ja hetken päästä luikki korvat luimussa mökkiin.  Eli ilman petotestiä tedän nyt, että kun Pikku-Ukko tekee uukkarin kannattaa tehdä se myös itse. Ei todellakaan jää minua suojelemaan :D

Ehdin vielä Stihlin kanssa metsäänkin vähän harventelemaan ja on se kyllä hauskaa puuhaa, voisi tehdä enmmänkin, jos vaan olis pelkkää aikaa eikä muuta huolehdittavaa...

Kotiinpalu olikin sitten helvetistä. Miesväki oli väsyksisssä. Ihmismies hieman liian väsy tautinsa kera ja  känkkäiltahan siitä sitten taas tuli. Pyykiltäkään ei säästytty, joten toivoa sopii, että halpiskoneemme vielä jaksaa myllyttää tämänkin urakan.

Vaikka viikko oli muuten onnistunut niin kyllä nuo mittavat varautumiset kaikkeen pienenkin reissun läpiviemiseksi ja kotiinpaluissa toistuva paskafiilis saa väistämättä miettimään onko helpompi taudin tässä vaiheessa vaan jäädä kotiin suosiolla. Voipi olla että siskon porukka saa muutamia tulevia vuosia mökkeillä ihan ilman meidän vammailua ja säätämistä siellä. Toki yritetään kunnostus ja huolto hommiin osallistua jatkossakin parhaamme mukaan, mutta lomailut taitaa olla nyt tässä. Ei jaksa. Saavat vihdoin olla omalla mökillään välillä muuallakin, kuin aina vierasaitassa meidän vallatessa vammaiskortilla päämökin. Ehkä jonain päivänä taas, jollain kokoonpanolla.

Ihmisjäsen olisi tarvinnut uudet lenkkarit ja kesäkengät. Koska pihiys iski niin tilasin vaalenavihreät lenkkarit. Menevät sekä että. Vähän on nyt Pikku-Ukon kanssa innostuttu hölkkäilystä, kun alkaa sujua ja yhteinen vauhti löytyä. Jos vaikka kunto kohenisi ihmisjäsenelläkin. Ja taitaa tuo lenkkeily olla tällä hetkellä harrastus, joka onnistuu näissä olosuhteissa.

Tämä blogi jää nyt pienelle tauolle ainakin kesän ajaksi ehkä hieman pidemmäksikin ajaksi, mutta uskoisin itseni tuntien, ettei tauosta tule kovin pitkä.