Onpa poikkeuksellinen kevät, yleensä ihmisjäsen on intoa piukeana keväisin, mutta piti tämäkin ihme nähdä, ettei saa kaivetuksi kuin hetkellisiä into kohtauksia esiin. On kyllä ollut harmaata luonnon puolestakin. Meri on pukannut sumua päivään jos toiseenkin.
Vähän on puoliväkisin puserrettu päivästä toiseen ja yritetty jäätikön keskellä keksiä tekemistä. Pikku-Ukko ei ymmärrä miksi ei heitellä lelua lenkillä, mutta on niin kirotun liukas, ettei kyllä telota itseämme. Ennen vesisateita ehdittiin vielä hankiaisille ja saatiin Koutsikin mukaan. Juuri kun oltiin lähdössä tuli koirakaverit pihaan ja saatiin houkuteltua hankiaisille koko sakki. Kahvit ja eväät matkaan ja pellolle. Koutsi pääsi hyvin potkurilla joen varteen ja setteri tytöt avasivat jo uimakaudenkin.
Ihmisjäseneltä pasahti selkä aamulenkillä Pikku-ukon kanssa. Ihan semmoista akrobatiaa harrastin, että kävellessä kumarruin hieman eteenpäin katsomaan onko kengän nauha auki. Sitten hiivittiinkin loppumatka aika tönkkönä kotiin. Työpaikka lääkäri antoi kunnon dropit kun sanoin, ettei ole meidän kotioloissa varaa potea pitkään. Koutsi sai totaali kiellon kaatumiseen ja selvittiin kuin selvittiinkin viikosta, vaikka Pikku-Ukko keräsikin aikamoisen energia latauksen meidän hiipimis lenkeillä. Sitä on nyt purettu hieman pidemmillä retkillä koluamalla peltoja, metsiä ja rantoja.
Kauriisiin törmättiin merenrannassa. Onneksi ihmisjäsen on elänyt 14,5 vuotta nuoruudessaan belgin kanssa, jolta ei puuttunut reaktioherkkyyttä, eikä terävyyttä. Silloin oppi lenkillä huomaamaan puput ja muut elävät. Niinpä hoksasin nytkin kauriit ennnen Pikku-Ukkoa. Osaavat kyllä maastoutua hyvin.
Tällä kuvalla voi jo osallistua Paskimmat luontokuvat kilpailuun. Etsi kauriit...
Nyt sataa sitten vaihteeksi vettä. Kai se kevät sitten tulee tai sitten aamulla on se luvattu takatalvi saapunut. Energiat on kuitenkin taas Pikku-Ukolla saatu normalisoitua ja kohta saadaan pyöräily kausikin ehkä avattua. Jospa se mielenkin harmaus irroittaisi meistä otteen kevään tulessa.
Sitä kun on itsellä napsauttanu selkänsä sököksi niinkin rankalla touhulla kuin ISTUMALLA TYÖPISTEELLÄ, vain kädet on liikkunut.
VastaaPoistaYhtään ei siis yllätä enää, missä se sanoo että nou kän duu.
Kyllä tässä alkaa olemaan kevättä ja lämpöä vailla.
Kiitos siitä, että olet luotettava oivaltavan sisällön lähde. Kiitos!
VastaaPoista