Loma ja Koiramme lehti, vaarallinen kombo

 

Lomalla on liikaa aikaa. Ihmisjäsenelle jäi aikaa lukea kerrankin Koiramme lehteä. Yleensä katson vaan kuvat ja otsikot ja nakkaan lehti keräykseen. Näyttely ja rodunjalostus jutut ei kiinnosta ja vaikka välillä olisikin mielenkiintoinen otsikko, niin jokin tekstin sijoittelussa saa minut masentumaan ja luovuttamaan lukemisen. Minut joka luen, jopa terveyskeskuksen odotushuoneen seinällä olevat valistus julisteet. Samanlaisen luku kyvyttömyyden saa aikaan myös Voi Hyvin lehden layout.

Nyt oli aikaa ja tavasin uinti jutun ja vähän syvemmin silmäilin risteytys juttuja sitten pasahti. Lehdessä oli Canicrossista juttu. Loma kirous iski, luin koko jutun. Ei olisi ollut mitään hätää jos olisi ollut työviikko, mutta nyt....pelkkää aikaa...KOKEILLA...Virhe!!!!

Mietin että Pikku-Ukko vetää rollaa, pyörää, suksijaa, kicksparkkia ja remmissä, mutta aina lenkillä kun jostain syystä yritän ottaa juoksuaskelia, alkaa paimentaa ja hyppiä vasten. Tosi ärsyttävää. Ja siinä aamukahvia juodessa sain kuningasajatuksen, tai siltä se sillä hetkellä tuntui. Päätin kokeilla veto valjaiden kanssa, koska on yhdistänyt ne niin vahvasti vetämiseen. 

Ei kun autolla purtsarille ja vermeethän meillä on muihin lajeihin hankittuna jo valmiina. Siinä veto vyötä   58 v vatsa kummun päälle pusertaessa ei soineet minkäänlaiset, ei siis minkäänlaiset hälytyskellot. Mietin vaan että miten saan Pikku-Ukon hoksaamaan, ettei hypitä päin vaan juostaan eteenpäin.

Turhaan pohdin, kun sanoin mennään lähti kuin tykin suusta. Välilevyt sai kyytiä onneksi oli asiallinen veto vyö, muuten olisi loma muuttunut sairaslomaksi. Edellisestä juoksulenkistä on hieman aikaa. Puolustukseksi voin sanoa, että olen joskus hölkötellyt Naisten 10 ja puolimaratonin muutamaan kertaan, joten teoriassa on joskus ollut hyvä kunto tai vastaavat tiedot. Nyt ei ollut kuin meistä toisella. 

Pikku-Ukko painoi menemään ja minä yritin saada aikaan rullaavaa askelta perässä. Ekan 100 m se vielä onnistui, sen jälkeen kamppailtiin vain hapen haukkomisessa. 3 km matkalla juostiin aina kun sain hengityksen vähän tasaantumaan ja sykkeen laskemaan. Kuolema johti suurimman osan matkaa 6-0. Pikku-Ukko chillaili irti ne ajat, kun en jaksanut juosta. Niitä tuli paljon. Jälkeenpäin luinkin, että juuri lyhyitä vetopätkiä pitäisi ottaakin, ettei KOIRA väsy. Ihmisestä ei mainittu mitään. Kunto kasvaa kuulemma rintarinnan. Ei kasva. Jollakin ruskeavillapaitaisella tyypillä on helvetillinen etumatka.

Olisi ollut tosi kivaa, jos ei olisi tuntunut, että saan infraktin minä hetkenä hyvänsä. Kolme päivää olen kävellyt kuin Ahtisaari. Etureidet on niin kipeät, että portaat pääsee alas vain sivuttain.Joka paikkaan sattuu. Pari Buranaakin olen ottanut. Pikku-Ukko ei ollut edes väsynyt. Ei kyllä hyppinyt vastekkaan. Osaa käännökset, osaa vetää, ja pysähtyä. On intoa piukeana. Ollaan ihan täydellinen Canicross pari, kunhan minä toivun, nuorrun 20 vuotta ja saan vähän kuntoa.

Heikosti hengissä :D

Tässä vielä video loppu lenkistä, kun kumpikin oli jo sen verran rauhallisempi, että kännykkä pysyi jotenkin vauhdissa mukana.

Voin kyllä kolotuksesta ja kivuista huolimatta aavistella, että tämä voisi olla kiva lisä lenkkeilyyn. Kyllä me mennään uudelleen vielä. Voi tietysti olla, että töihin paluu saa myös järjen palaamaan.