Uusia lajeja ja syyspuuhasteluja

 Kesä alkaa olla ohi vaikka viinirypäleet eivät vielä olekkaan paleltuneet. Läheltä on pitänyt, mutta nyt näyttää lupaavalta, että saadaan viini pönttö pulputtamaan keittiön nurkkaan. Aikamatka 90-luvulle, jolloin kaikkien kavereiden nurkassa pulputti kotiviini. Välillä tuli ihan kuraa ja muutaman kerran ihan nappisuoritus. Mustikoista onnistuttiin värkkäämään pika seurustelu juoma. Viini oli niin makeaa ja hyvää ja muistutti mustikka grappaa, että seurustelun sijasta päädyttiin totaaliseen sammahtamiseen ennen puolta yötä. Saa nähdä mitä tästä satsista tulee. Jos tulee hyvää kaikki ystävät saavat sitä pullon joululahjaksi. Jos tulee pahaa, saavat kaksi pulloa.

Rypäleiden kypsymisen seuraamisen lisäksi on vähän harrasteltu. Ilmoittauduttiin uuden lajin Mantrailing johdantokurssille.  Porvoon Kokonniemeen huristeltiin Pikku-Ukon kanssa eräänä Lauantaina. Sää suosi ja aurinkokin paistoi. Ihmisjäsen lähti Kokonniemeä kohti vanhasta muistista, mutta joku ketku oli sotkenut selvän reitin pykäilemällä taloja ja teitä minun muistamalleni reitille ja eksytttiin. Saatiin kuitenkin lopulta navigoitua paikalle ja ehdittiin hyvin. 

Kokonniemessä oli kivoja ulkoilu polkuja ja rinteitä

Alussa oli liina työskentelyä ja se tuli kyllä tarpeen. Mehän ollaan aina jäljellä ainakin kerran elävänä ihmis-koira solmuna mättäikössä.  Pienen mutta tehokkaan yleis opastuksen jälkeen päästiinkin jo jäljestämään. Näkö lähtönä katosi etsittävä pöpelikköön pudottaen jäljen alkupäähän oman esineensä.. Tai no ei voida puhua pöpeliköstä, koska treenit tehtiin Kokonniemen puistikossa. Siinä tasaisella nurmikolla ei edes ihmisjäsen onnistunut heittäytymään naamalleen ketoon. Pikku-Ukko ei taas ymmärtänyt yhtään kurkkia mihin päin tyyppi katoaa, kun kyttäsi vaan palloa minulta. Kun jäljelle sitten lähdettiin ja sai hajun niin ihan tyylikkäästi lähti haju vanaa seuraamaan. Kaksi jälkeä ehdittiin kurssin aikana ajaa, Pikku-Ukko tykkäsi kun jäljen päästä löytyi kiva ihminen, jolla oli nami purkki ja pallo. Koluluttaja oli selkeä ja mukava. Oli tosi kivaa.

Voisi olla kiva harrastus, mutta vaatii aina sen porukan niinkuin esim. hakukin, tosin tähän on valmiina ohjattuja treeni kertoja netissä, joihin voi itselle sopivana päivänä osallistua. Eli treeni porukka on jo kasassa. Jonkin verran tulee myös koiralle odottelua autossa. Kyllä me jatkossa varmaan tässä nykyisessä elämäntilanteessa pysytään metsä jäljessä. Voin mennä silloin kun haluan ja ehdin, tallata jäljen, käydä vähän lenkillä Pikku-Ukon kanssa ja sitten ajaa jäljen. Mutta motivaation lisääjänä voisi välillä, hyödyntää Pikku-Ukon ihastuksen ihmisestä jäljen päässä. Eikä ole pois suljettu jos jonain päivänä vaikka enemmänkin lajiin perehdyttäisiin. Oli nimittäin aika kivaa. Täytyy ottaa nyt myös puistot ym erilaiset maastot jälki harjoituksiin mukaan. Tulee vähän haastetta ja vaihtelua. Voihan olla, että keväällä mennäänkin muutamaan ohjattuun treeniin mukaan. Jos vaikka olisi jo niin lämmintä, että voi ottaa Koutsin mukaan.

Jos joku nyt kiinnostui lajista niin facesta löytyy Mielentaito nimellä ja nettiin on tulossa sivut osoitteella Mielentaito

KPH:n ohjatut tottis treenitkin loppui ja Kiitos vaan sitkeille vetäjille, vaikka ei montaa kertaa päästy niin neuvot olivat kyllä ihan huippu hyödyllisiä. Nyt on talveksi paljon treenattavaa. Kauan palvellut treeni liivi antoi lopulta periksi kesän haasteissa ja vetoketju hajosi. Luulin, että nuo ovat ikuisia. Ostin kokeeksi seuraavaksi 13 vuodeksi Arrakin soft shell liivin ja on kyllä kivan tuntuinen.

Fillaroimassa on käyty. Pikku-Ukon paimennus vaistot vähän herää irti juostessa, Jos poljen liian lujaa juoksee kaartaen eteen kunnes jarrutan, sitten taas jatkaa eteenpäin. Viimeisimmällä reissulla kun liikuin ilmeisesti epämääräisesti, kun tutkin uusia polunpohjia ( ja ei todellakaan riitä taidot niihin polkuihin) ja sorruin haahuiluun niin Pikku -Ukko veti omat päätelmänsä. Kun sitten lähdin pyörällä oikeean suuntaan mutta liian hitaasti, kävi eräs paimensukuinen näykkäämässä minuun pohkeesta vauhtia. Käytiin siinä sitten lyhyt, mutta valaiseva keskustelu lampaan ja ihmisen eroista. Meillä on kuitenkin loisto reitit rallatella menemään.

Sosiaalisiakin on ehditty olla vaikka syksyisin se ei ole ihan ihmisjäsenen ykköslaji. Pikku-Ukko sen sijaan nauttii kavereiden seurasta aina ja ihania kavereita meillä onkin.

Pihku ja tytöt 

Meillä ei siis ole enää nurmikkoa kuten kuvasta näkyy, kun se on ollut koko kesän temmellyskenttänä :D 

Vähän isompia kavereita

Pihku ja Nino, Kuva Johanna Westman

Syksy on tarjonnut loistavia kelejä ja on nautittu ulkoilusta niin kaupungilla kun metsissä. Vielä kun ehdittäisiiin suppilotötteröitä ja karpaloita etsimään ennen talven tuloa.

"Oikeesti  syötkö ite koko munkin?"

No en tietenkään :)