Matkalla syssyn hyssyyn ...

Kolme täysin vapaata viikonloppua peräjälkeen. Pitkiä aamu-unia, pitkiä lenkkejä, yömyöhään tihnehetimistä ja syyspuuhia ja ohjelmatonta menoa. Kyllä on nautittu. Ihmisjäsenkään ei ole kahteen viikkoon halunnut murhata ketään.Näkyy meissä kaikissa. Koutsi sanaseppoilee taas ja Pikku-Ukko innostuu kaikesta potenssiin kymmenen. Tajusin ikäeron merkityksen, kun kesäharjoittelijamme huokaili, että tylsä viikonloppu tulossa, ei mitään ohjelmaa ja minä hehkutin vieressä, että huippu viikonloppu tulossa, ei mitään ohjelmaa.

Syys illat

Pikku Ukon kanssa on seikkailtu. Etsitty uusia reittejä metsässä ja pelloilla. Löydettiin jopa kanttarelli paikka, mutta kun ei ihan tarkkaan tiedetty missä ollaan niin ei ehkä koskaan enää löydetä sitä uudelleen.

Mutta saatiin kuitenkin kanttareli piirakkaa edes kerran. Fillaroimassa on käyty kelien viilennettyä, mutta tarkkaan on pitänyt suunnitella reitit sillä kaikki vesi ojat ovat kuivuneet, joten juoma ja viilentelypaikat on todella vähissä. Niinpä siirryttiin lämpimien ajaksi sauvakävelyyn. Valjaissa vetävän koiran kanssa saa jalat kivasti kipeeksi. Mutta Nonstopin vetovyö on kyllä hyvä,  pysyy hyvin lantiolla ja antaa riittävän tuen selälle. Tarvittaessa saa  vielä jalka remmitkin. 

Välillä reissussa rähjääntyy...

Puolen tunnin selvittely näissä siemenissä turkista

Söpis💛

Asiallisiakin hommia on tehty. Osallistutiin oman seuran TOKO valmennukseen Leiviskän opissa. Saatiin hyvät neuvot kapulan pitoon ja himpun vinoon luokse tuloon. Vähän on aloitettu treenatakkin niitä. Vaikuttaa lupaavalta. PK-estettä on nyt treenattu 1m pelkkää hyppyä vahvistettu ja kapulan kanssa on hiljakseen korotettu korkeutta kohti 1m. Tärkeintä on nyt kasvattaa varmuutta ja tekniikkaa ja hiljaa hiipiä kapulankin kanssa kohti 1m.

Jälki rintamalla alkaa olla kesän ongelmat voitettu. Jälki on pidetty vielä lyhyenä, kepukat tiheässä, ettei pääse porhaltamaan ja nyt viimeisimmällä jäljellä nousi se eka keppikin, vaikka lähtö innostus oli hurja. Myös suorassa kulmassa löytyi jarrut ajoissa ja alettiin etsiä jälkeä omatoimisesti uudelleen, yli porhallettua. Niin tyytyväinen meihin molempiin, että on jaksettu pakertaa ongelmien kanssa ja nyt alkaaa kesän ahkerointi tuottaa tulosta. Kohta voi alkaa jo puhua jäljestämisestä. Ilmottauduttiin meille aivan uuden lajin esittely kurssille, kun ajateltiin, että sieltä voisi tulla lisää ideoita jäljestykseen eli Mantrailing kurssille, Kiitos vaan Minnalle kun vinkkasi kurssin. Loppuviikosta tiedetään jo ehkä mitä se on.

Iloinen jälki hemmo

Jäljen vanhentelu teet syysruskan kera

KPH:n harkoissa on käyty kesän aikana aina kun on vain päästy. Koutsin hieronta on vaan usein osunut samalle illalle ja nuo pari Toko valmennusta, mutta ensi viikolla päästään varmaan jo Kotkaa kohti. Osallistuttiin kuitenkin BH kokeen mölliin ja meni varsin kivasti. Pikku-Ukolle on vaikeita odottamiset esim sivulla ja liikkeiden välissä. Kun pitäisi tapahtua koko ajan ja helevetin joutuin. Ongelman huomasin jo keväällä ja nyt on treenitty malttia, mutta kun ei ole omakaan vahvin puoli niin meinaa molemmilta unohtua tauot liikkeiden välissä. BH-möllissä Pikku- Ukko myös oli sitä mieltä, että sen verran on jo pakerrettu, että nyt saisi pallo jo lentää niinkuin olis jo....hieman oli paikalle jätössä yli ryhdikäs, kun odotti vaan palkkaa. Näytti varmaan ihan hyvältä vieraasta, mutta minä melkein tunsin kuinka leijui puoliksi ilmassa paikalla makuussa täpinöissään. Mutta ihan huippu tyytyväinen olin molempiin osuuksiin kentällä ja "kaupungissa" kun tietää minkälaisia sähliä ollaan porukassa. Joku ihana KPH:n kentän reunalla räpsi kuvia ja saatiin mekin muistoksi. Oli kyllä kiva ja opettavainen ilta.

Punkerot punnertaa seuraamiskaaviota

Loppu liikenevä aika on kiipeilty omppu puussa, kerätty, pilpottu ja hillottu. Mutta ihanaa kun kaiken on voinut tehdä auringossa pihalla. Nyt jännitetään enää viinirypleitä, että paneeko halla vai panenko minä viiniä tulemaan...