Sählätty onnistuneesti kesään...

 Ihan toimettomana ei olla oltu vaikka kesä yllättikin taas. Mikkelissä piipahdettiin päiväretkellä laittamassa hauta kesään ja päätettiin samalla pitää vähän lomaa pienen retkuilun muodossa  Mikkeli puistossa ja  Kenkäverossa kahvilla. Puistossa oli kuitenkin niin paljon katseltavaa ja sää loistava niin päädyttiinkin hiippailemaan puistoon ja Kaihun harjulle uittamaan Pikku-Ukkoa  ja lopuksi puiston kivalle terdelle kahville. Kiva kohde koiran kanssa reissaaville. Kenkäverossa oli käyty niin se päätettiin skipata tällä kertaa.

Kotiuduttua päätettiin sitten ottaa jälkitreenien toive uusinnat. Tällä kertaa meni valmistelut nappiin. Kepukat meni numero järjestykseen. Maasto ei muistuttanut hakkuu raiskiota risukasoineen, ihmisjäsen pysyi pystyssä. Naru ei sotkeutunut ( ei ole kyllä hyväkään ). Muistin käynnistää sport trackerin jälkeä tehdessä ja ajaessa. Palasin lähtöpisteeseen reilusti kauempaa enkä sählännyt. 

Ihan ei ole Pikku-Ukolle vielä tehtävät selviä ja ihmisjäsenen täytyy miettä tarkemmin mitä käskyä käyttää jäljellä ja esineruudussa sillä janalla ainakin lähdettiin täpöt eteen, eikä jälkeen reagoitu mitenkään. Esineruudun takarajaa kohti oltiin ilmeisesti menossa vaikkei siellä mitään tallauksia ollutkaan. Nopeasti tein päätöksen ottaa ukon pois ja käveltiin hieman tiellä eteenpäin ja otettiin uusi janalta lähtö. Nyt oli pienessä pääkkösessä tehty ynnäyksiä ja päästy oikeaan tulokseen, että jälkeähän tässä ollaan tekemässä. 

Jälki lähti hyvin, mutta eka keppi jäi taas johonkin alkuinnostuksen jalkoihin. Ihmisjäsenen koiran luku on myös vielä aika hakusessa, mutta nyt hoksasin mistä tulee tunne, että hukkaa jäljen ja osuu kepeille vaan vahingossa. Pikku-Ukko saadessaan vainun kepukasta kiertää vähän sen selustaan ja pusittaa sen silmukkaan. Eli tavallaan kaappaa se kaarteella haltuun.Uskon että kaarros pienenee kun kokemusta karttuu, mutta toistaiseksi kepukka saarretaan ensin.

Tien ylitys oli uutena tehtävänä ja sitä hetki epävarmana pohdittiin ja edettiin epävarmasti yli. Kun jälki sitten tie kummajaisen jälkeen jatkuikin tutussa metsämaastossa niin porhallettiin  sellaisella innolla matkaan, että unohtui taas mikä oli se pihvi ja viimeistä keppiä ei kyllä juurikaan noteerattu. Mutta tyytyväinen olin itseeni ja löytämääni Zen henkeen ja Pikku-Ukon tuumailuun ongelmatilanteissa.

Pyöräilyt loppui helteisiin, koska eräät ei osaa yhtään himmailla lenkillä. Uimataito on tallessa ja edelleen hieman hätäinen. Ei ole mikään oman elämänsä Jani Sievinen tämä miekkonen. Ui kuitenkin auttavaa koiraa, siinä missä Tosimies tyytyi käsi pohjaan ja matalassa rantavedessä makoiluun.Harmi vaan kun sinilevä valtasi rannan kahden kerran jälkeen.

Juhannusta ja lomaa on vietetty mökillä. Crocsi varas aktivoitui. Sen lisäksi, etä hukkaa kaikki omat lelunsa hehtaarille kantaa sinne myös kaikki muiden kengät, hatut ja kaiken irtoavan Crocsien lennätys on ihan ykkös hupia. Kerran päivässä kuljetaan aluetta ympäri ja Pikku-Ukko tuo kamoja pellosta aina kun saa niistä vainun. Kai se on esine ruutu treeniä tämäkin. 

Koutsiin Pikku-Ukko teki vaikutuksen.  Koutsi laittoi rannassa kellon toiseen kenkään ja lasit toiseen. Virhe! Oltiin uimassa kun näin, että kenkä ja Pikku-Ukko viilettää pitkin suolammen rantaa ja kenkä lentää ilmassa suurimman osan aikaa.Silmälasit oli tallessa toisessa kengässä, mutta kello hukassa. Yritin katsella sammalikossa aikani, kunnes itsekkään uskomatta sanoin tihulaiselle "putos" käskyn. Pikku-Ukko alkoi sinkoilla sammalikossa ja lopulta erään mättään juuresta löytyi kello. Koutsi oli haltioissaan, miten fiksu koira. Yritin vihjaista, että se ns fiksu sen oli pöljyyttään hukannutkin, mutta Koutsi oli ihan myyty.

Juhannuksen vietosta palatessa poikettiin Parikkalan patsas puistossa. Itse en olisi hulluuden keskittymään mennyt, mutta olihan se karmivalla tavalla hieno. Ja saipahan e-passilla hankittuun museokortiin toisen käynnin. Ei taida ehtiä edes maksaa itseään takaisin meikäläisen kulttuuri käynneillä.

Ihmisjäsenhän on aina ollut lapsi ja juoppo magneetti. Bussipysäkillä tulee aina joku känisemään, että saako jutella ja vaikka koko ravintolasali olisi tyhjä niin se paikan ainut lapsiperhe iskeytyy kylkeen istumaan. Niin nytkin Parikkalan kiukkuisimman ehkä 6 vuotiaan helteen ryydyttämä perhe, joka jo puistossa luotsasi kiukuttelevaa mukeloa perässään ja vannoi, että tämän jälkeen saa jätskin vaikka varmasti teki enemmän mieli jätttää koko mukelo puistoon, napsahti kuin magneetin kiskaisemana meidän kanssa viettämään rentoa kahvi hetkeä. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun menivät ohi, mutta tekivät sitten U-käännöksen ja tiesin, että kahvi hetkeni on sinetöity. Mukelo onnistui siinä istuessaan lietsomaan itsensä megalomaaniseen kiukkuun, kun ei osannut päättää minkä jäden ottaa. Ei ollut minun lapsuudessa moista ongelmaa oli tasan suklaa, mansikka ja vanilja. Lopulta mikään ei kelvannut ja vanhemmat lupasivat kaiken kiukuttelun jälkeen jätskit seuraavalla huoltsikalla. On onni että ymmärsin olla hankkimatta lapsia. Olisi raukka saanut seuraavan kerran jätskin ripille päästessään tuon esityksen jälkeen. Vanhemmille 10 pojoa hyvistä hermoista. Kasvatus metodeista en sano mitään , koska lapsettomat ei niistä mitään ymmärrä :D 

Loma aloitettiin reippaasti. Loman aloitus kahville menessä päätettiin juoda Jaffat polilla ja ottaa samalla koutsille pari tikkiä päähän ja sitten suunnattiin mökille ajatuksella, että tullaan pois jos ei suju.Vaihtelevaa on meno, mutta kohtuu hyvin on mennyt. Mökkerökin on saatu porukalla siihen jamaan, että voidaan ensimmäistä kesää olla ihan vaan mökillä. Ei mitään rakennus projekteja.  Heinän leikkuu ja polttopuiden teko ja pienet korjaus työt ovat ainoat työstä muistuttavat seikat. Jädellekkin on ehditty Kammarille. Lisää tikkejä ei tässä vaiheessa ole vielä hankittu, mutta saa nähdä. Ehdittäisiin saada edes edelliset pois. Uusi aikakausi mökkeilyssä on alkanut ja saa nähdä miten kauan meistä on enää tulijoiksi, mutta onneksi vielä tällä lomalla päästiin.

Pikku-Ukko siirtyi ottamaan suo kylpyjä helteen pakottamana, kun ei mökkirannasta uskalla uida.Lampi on semmoinen suolampi missä jyrkät reunat ja syvä alkaa heti. Ei hyppää Pikku-Ukko tuntemattomiin vesiin.