Loma perinteisin menoin...

 Minun lomiinhan kuuluu nykyään sateen ja kylmyyden lisäksi se, että koutsi vähintään kerran käy polilla tai sairaalassa. Huomenna on kolmas käynti loman aikana ja loma on vasta hädin tuskin puolessa. Alan harkita lomailun skippaamista, jos se auttaisi. Vihaan yllätyksiä, rakastan suunnitella kaiken hyvissä ajoin enkä todellakaan ole mikään Carpe Diem ihminen vaan enemmänkin Carpe Kalenteri. Ruokalistan vaihtuminen työpaikan ruokalassa suistaa koko päiväni raiteiltaan ja nyt en pysty ennakoimaan yhtään mitä päivä tuo tullessaan. Lisäksi minusta alkaa tulla taikauskoinen. Kivan menon merkkaminen allakkaan on kuin manaisin paholaista esiin kolmen tien risteyksessä keskiyöllä.

No oikeasti on ollut aurinkoa ja lämpöäkin 🌤

Mutta näillä mennään. Kun elämä joskus normalisoituu niin olen oppinut joustavaksi elä hetkessä tyypiksi, joka liihottaa muutosten läpi kuin lokki kaatopaikalla vailla huolen häivää. No se hetki ei ole vielä ja ilmeisesti ei auta kuin jättää ne kivat menot suunnittelematta tai palaa käämit. Ammennan voimia varastetuista rauhan hetkistä ruokakaupan parkkipaikalla autossa karkkia mussuttaen ja kännykällä surffaillen kauppareissun ajaksi autoon unohdettujen miesten hiljaisessa vertaistukiryhmässä. Kyllä se aina Pilateksen voittaa.

Sain kuitenkin mökillä tehtyä ison kasan jälki kepukoita, eilen sain hommattua meidän nose hommiin magneetti purkin ja tottikseen jämä korista lyhyen remmin pätkän treenejä varten. Helpompi sujauttaa taskuun kuin pitkä nahkaremmi harkoissa. Hyppyäkin on saatu vahvistettua ja kapulan kanssa hyppelyä ehditty vähän aloittaa. Nyt kun nurmi ei enää kasva täytyy viritellä rata tuohon pihallekkin taas. Tottista on treenattu lenkkien lomassa. Lomalla on enemmän aikaa vaikka tulisikin ylläreitä. Lisäksi on otettu harkittu riski ja ilmoittauduin Leiviskän Toko koulutukseen. Saas nähdä mitä sitten sattuu ja tapahtuu...

Mökillä oltiin pienellä riskillä, mutta hyvin meni. Väsyttiin kyllä, mutta kukkaloisto oli parhaimmillaan ja melomaankin Jänis joelle päästiin siskon kanssa. Oli kyllä kaunista. Tosimiehen olisi voinut ottaa mukaan oli aikanaan harjoiteltukin, mutta Pikku-Ukko jätettiin suosiolla mökille. Riitti hyvin meikäläinen ensikertalaisena matkaan. 

Kuva Hannu Kotila

Nyt lomaillaan kotosalla, kunnes selviää mikä Koutsin jalkaan iski ja koitetaan päästä uusia jälki kepukoita testaamaan. Univelat pitäisi vielä kuitata, että ei näyttäisi siltä kuin luomivärit ois valahtaneet alaluomelle. Elelen toivossa, että päästäisiin vielä mökille sillä Pikku-Ukon kanssa ois tarkoitus käydä läskärillä vielä syḱsyn mittaan näitä reittejä testailemassa, mutta voi olla että jää vieläkin haaveeksi, mutta nyt ei ainakaan tulisi hiki... :D

Siihen asti treenaillaan koti poluilla