Paluu normaaliin...

Koronan suhteen paluu normaaliin loppui ennenkuin ehti alkaakkaan, mutta kotirintamalla aletaan olla remontin ja sairastelujen jälkeen normaalissa. Vaikka viikolla tuleekin vielä univelkaa niin vapaat viikonloput antavat kivasti tasoitusta. On ehditty lenkkeillä ja harrastaa taas. Koutsin tasapainon pidon kuntoutus jatkuu. Tasapainolihakset ihan mennyttä, mutta nopeasti näyttäisi palautuvan kun on vahva urheilijatausta niin lihakset herää nopsasti. Tuleepahan itselläkin jumpatuksi.

Seuran hallivuorollekin päästiin lopulta maanantaina Pikku-Ukon kanssa. Tehtiin jumppa sarjaa hyppy reseptistä, joka saatiin tekniikka kurssilta. Pikku-Ukko sääti  näppärästi etäisyyttä ja korkeutta. 70 cm saatiin lupa tällä sarjalla treeneissä mennä.Kurssilla päästiin 60 cm. Maanatai harkoissa meni 65 cm. Ei yritetty vielä 70. Haluan edetä rauhassa, ettei hyvä alku sorru liikaan hätäilyyn. Rakennellaan rauhassa ja tähdätään sinne BH-kokeeseen samalla.

Toko kurssi päättyi sunnuntaina. Oli kyllä kivaa. Viimeisellä kerralla perehdyttiin TOKO-koiran lihas huoltoon ja venyttelyyn. Osa venytyksistä oli tuttuja  osa uusia. Täytyy muistaa aina harkkojen ja rankempien lenkkien jälkeen muistaa tehdä. Positiivista oli, että Pikku-Ukko ei enää tappo ravista targettia ruudusssa eikä surffaa suuremman targetin kanssa ruohomaton tyrskyihin. Ihan kuin alkaisi tajuta vähän mistä ruudussa on kyse.

Pyöräilemäänkin uskaltauduttiin haverin jälkeen ja kivaa oli. Eräs on tosi innoissaan, kun saa juosta kenenkään hidastamatta. Tänään oli kova paikka kun lainasin pyörää kokeiluun ja luuli, että pääsee pyöräilemään, kun työnsin pyörän tallista ulos. Kiljahtelu ja steppailu alkoi välittömästi ja sitten pettymys kun ei päässytkään :(. 

Lähdettiin sauvakävely lenkille sen sijaan. Ihmisjäsen yrittää saada karkista ja kahvista koostuvan ruoka ympyränsä ruotuun ja kuntoa kohdilleen. Sauvakävely lenkki oli sattumuksien summa. Pimeä tuli ennenkuin ehdittiin edes lähteä. Hitto että se tulee aikaisin. Otin näppäränä otsalampun, mutta unohdin Pihkun valo pannan. Kuvittelin, että me sauvotaan rennosti nuuskutellen, mutta unohdin myös sen, että veto harjoittelu aloitettiin juurikin sauvakävelyllä. Joku muisti... 

Valjaat oli perus lenkki valjaat ja Pikku- Ukko kiskoi kuin oltaisiin oltu Iditarodin valjakko kisassa. Pelolle päästyämme laskin sen irti ja sinnehhän se katosi pimeään. Lopulta en enää kestänyt jännitystä siitä, missä se kaahailee vaan kietaisin otsalampun koiruuden kaulaan. Onneksi pakkaskelissä huurteinen hiekkatie erottui hyvin. Sitäpaitsi otsiksessa oli niin huonot patterit, että ei siitä juuri apua ollut. Loppu menikin sitten ihan rennosti pilkkopimeässä poukkoilevaa valopistettä seuraillen.

Kotiin tultua tilasin pimeyteen  Koutsille ja itselle valostoresta toivottavasti hyvät otsikset. Oli vieä jäljelläkin ihme. Ihmisjäsenellä on semmoin mollukka pää että pipot ja otsikset pompsahtaa päästä irti tai jos laitaa niin kireälle, että pysyy niin korvat menee kuolioon. Näissä on nyt semmoinen pään päällis remmikin jos pysyis paremmin.

Otettiin kokeiluun uusi kotimainen ruoka, mikä oli tullut Mustiin ja Mirriin myyntiin. Ainakin Pikku-Ukon mielestä hyvää, mutta en luottaisi ko tyypin arvosteluihin, koska samainen tyyppi ahmii myös pupun paskaa.

Viikonloppu taputeltiin pitkällä metsälenkillä ja Pikku-Ukko putosi keskelle jäätynyttä vesipoteroa. Ei päässyt omin avuin pois, kun jalat ei yltäneet pohjaan ja etukäplyt ei saaneet jäästä otetta. Vähän joutui jalkaa kastelemaan, että ylsin valjaista kiskoa ylös. Sitten olinkin hetken aikaa Pikku-Ukon sanakaritar :D Onneksi oli loppumatkassa ja toivottavasti ei saa virtsatien tulehdusta kylmästä kylvystä.

Ei ollut yhtään kylymää...

Oli kylmää...

Hakkuualueen kuva kertokoon kaiken Loviisan helppokulkuisista kangasmaastoista...