Etäilyä kaikilla rintamilla...melkein syötiin postinkantaja

Ihmisjäsen siis etääntyi työstä. Meiltä tämä eristäytyminen sujuu kuin itsestään, nyt kun tuolla pikku läppärillä tihrustaminen alkaa sujua ja puuttuvat toiminnot on saatu pelittämään Tulostinta on kyllä ikävä ja ehkä sitä ergonomista työtuolia. En ikinä kuvitellut joutuvani kotiin töihin, niin ei ole näyttöjä eikä asiallisia työpisteitä. Onneksi on hiton toimiva wifi mokkula. Kiitos Elisa.

Mutta ne hyvät puolet.  Koko allakka on menoista tyhjä. Mikkeliin ei tarvitse ajella kun hoivakotiin ei pääse, puhelimessa äiti ei sano lihavaksi, kun ei näe. Video puheluita ei kannata ottaa. Kukaan ei punkea kylään ja hyvä niin, kun Koutsi on vielä toipilas ja meidän sairaus saldot täynnä. Ulkoilua ei ole rajoitettu vaikka muut harrastukset onkin loppu. Palkkatyön edut tuntuvat nyt. Ei tarvitse menettää yöuniaan pohtiessa miten firman käy tässä kurimuksessa. Surettaa kyllä tuttujen yrittäjien puolesta. Eihän tämmöiseen voi mitenkään varautua.

Nyt yritetään pysyä terveenä. Meikäläinenhän nysvää ihan onnessaan omineen kotona. Naapurin  kanssa huudeltiin aidan yli, että kun kerrankaan ei voi tehdä muuta kuin nyppiä ruohoja pihalla niin syksyllä meidän perus ryteikötkin näyttää puutarha lehden keskiaukeamalta.

Terde viritetty kesään

Pihapuuhaa pyrrille kun muut haravoi koiranpaskoja

Grillikausi avattu

Melkein nätimpiä kuin ne syksyn oranssit Juutalaisen kirsikat

Tokmannin muratit talvehtii jopa Mikkelin korkeudella...

Tosimies otti vähän liian tosissaan tuon suositellun metrin turvavälin.  Ainahan se on ollut tarkka kaveri piirinsä suhteen. Inhoaa jos joku tuntematon punkeaa liian liki, pörröttää ensi tapaamisella korva karvat ja halailua ei tuntemattomilta siedä yhtään.  Sitten kun on Tosimiehen Ystävä kirjaan saanut nimensä niin mikä vaan käy, mutta ennen sitä... noup! Koira kaveritkin pannan ensin kuriin ja vasta kun on saanut rauhassa tutkailla päädytään kavereiksi. Nyt on Ihmisjäsenkin jo oppinut pitämään yli-innokkaat tuntemattomat koiran paijjaajat loitolla. Ei ollut belgin kanssa ikinä tätä ongelmaa, ei tulleet tuntemattomat ihmiset ensi tapaamisella halailemaan, saati pörröttelemään korva karvoja. Söpö ulkonäkö hämää. Kun on lutusen näköinen, niin ihmisiltä unohtuu normaali terve järki. Jopa aikanaan BH-kokeessa tuomari pöllytti korva karvat, ei pöllytellyt rotikalta :(

No onhan se ihan nössön lapasen näköinen

No tällä viikolla meidän postipoika lankesi hurmaus kiharoihin. Ollaan laitettu posti loota kadun puolelle aidan ulkopuolelle, ettei tarvitse pihalla olevaa koiraa varoa. Vanha postinkantaja oli Tosimiehen bestis, mutta tähän uuteen ei ole Tosimiehellä ollut tietääkseni mitään kontaktia. No Tosimies oli istunut pihalla ja postipoika oli sitten päättänyt rapsuttaa kivaa koiraa. Kun ei ollut yltänyt, niin oli työntänyt käden portin raosta ja kurottanut rapsuttamaan. Tosimies oli näykännyt käteen. Onneksi vaan semmosen kevyen paimenkoiran opastus näykyn, eikä semmoista revin kätesi irti iäksi puremaa.

Kuulin sisälle haukkumisen postimiehen perään ja menin pihalle.  Postipoika kääntyi takasin ja kertoi mitä oli tapahtunut. Oli aidosti huolissaan,  josko Tosimies on kipeä jostain, kun on niin kärttyisä. En raaskinut sanoa, että kohta on, kun käydään sen kanssa läpi, että miten meni omasta mielestä äskeinen. Olin ihan raivoissani Tosimiehelle. Ei ollut onneksi tullut edes ihoon rikkoa ja oli itsekkin koiraihmisiä. Sanoi että ei olisi pitänyt mennä tunkemaan kättä portin läpi, mutta kun oli ollut niin kiltin näköinen. Jep. Ei olisi silti saanut Tosimies näykkiä. Olisi voinut kerrankin antaa vaan olla tai kääntyä kantapäillään ja hipsiä sisään. Mutta ei, ei käynyt Tosimiehen mielessä.

Olen jo oppinut näkemään Tosimiehen asennosta milloin tyyppi ei miellytä ja Tosimies on oppinut, että hoitelen sen pois tukalasta tilanteesta hallitusti. Mutta jos en ole paikalla tekee ihan omat ratkaisut, ja ne eivät ole koskaan hyviä. Välillä myös innokkaat paijjaajat vaan seuraavat perässä vaikka pyydän Tosimiehen pois tilanteesta. Ei hyvä. Pahimpia ovat ne tyypit "Kyllä koira koiran tuntee!", jotka uskovat että kaikki koirat rakastavat heitä. Ei rakasta, ei ainakaan Tosimies.

No onneksi ei käynyt pahemmin, mutta harmittaa vietävästi, koska nyt täytyy taas olla tosi tarkkana, kun pääsi tekemään "oman" ratkaisun. Nyt se on taas herkemmällä ratkaisemaan tilanteet itse. Ja voihan se olla, että kohta 11v koiralla on joku vaiva, mikä tekee siitä kärtyn. Aika näyttää. No ei Tosimiestä voi yksin tilanteesta syyttää. Ei itselle tulisi mieleen työntää käsiäni aidan läpi ventovieraan koiran pihalle. Koska itselläni on olut paimenkoiria, jotka eivät hirveästi perusta omaan porukkaan kuulumattomista tuntemattomista, en itsekkään juuri paijjaile vieraita koiria. En edes harkka kavereiden koiria. Ei johdu siitä, että en pidä muiden koirista vaan siitä, että näen miten kiusallista vieraiden liki punkeaminen on joillekin koirille. Kyllä koira tulee luokse ja tekee tuttavuutta, jos haluaa, usein ei halua kuin käydä tarkistamassa kuka kukin on.

No ei auttanut sitten kuin ruveta hommiin. Nyt kun ymmärsin, että jollekin voi ihan oikeasti tulla mieleen työnnellä käsiään aidan läpi, niin kipaisin Mustiin ja Mirrin hakemaan parit varoituskyltit. Sitten illalla pimeässä vesisateessa virittelin uudet tupla verkot portteihin, ettei kukaan työnnä enää käsiään sisään. Samalla päätettiin Koutsin kanssa, että Tosimies ulkoilee yksin vain takapihalla. Viriteltiin verkko ja tolppa rajaamaan ukkeli pois etupihan aidalta. Kesä kuitenkin tulee ja Tosimies tykkää lojua pihalla kaiket päivät niin ei satu vahinkoja ja samalla saadaan hillityksi tuota vahtimis viettiä, kun ei pääse kunnolla hommiin. Eli etätöihin joutui karva korvakin.

Ripitys vetää synkäksi

On syytä meissäkin. Varmaan puoli vuotta on mennyt keskittyen Koutsin kuntoutukseen ja muihin ongelmiin. Tosimies on varmasti huomannut, ettei Koutsi ihan pärjää kaikissa tilanteissa. Lisäksi Tosimies on saanut olla aika omineen pihalla. Luulen että olemme antaneet  Tosimiehelle kuvan, ettei hommat ole meillä ihan hanskassa. Niinpä on päätellyt, että täytyy hoidella hieman tarkemmin näitä piha vahti hommia, kun nuo tumpulat säätää, jotain omiaan puolikuntoisina. Mene ja tiedä. Ilmoitin nyt Tosimiehelle, että ylempi johtoporras on nyt palannut hommiin ja se voi keskittyä ihan perhe koiran hommiin, syömiseen, leikkimiseen, nukkumiseen ja jättää vahti hommat Ihmisjäsenelle. Loppuviikko on oltu tiukempana kuka haukkuu ja vahtaa mitäkin. Palattu perusasioihin ja lisätty normi puuhia elämään. Kohti normaalia arkea siis pikkuhiljaa.

Pyöräilykausi avattu

Jälkimetsällä, "Työ tappaa luovuuden"-metodilla

Eteenpäin se on tämäkin sanoi mummo kun hankeen kaatui.