Koti kuntoutujien kevätretki Brannin luolalle

Reilu vuosi sitten oltiin Koutsin ja Tosimiehen kanssa Kukuljärvellä etsimässä Brannin luolaa. Ei löydetty, vaikka kalliot löydettiin. Lauantaina sitten hautajais matkalla päätettiin, että jos Sunnuntaina on kiva ilma niin on välillä syytä tehdä valoisiakin asioita. Koutsi toipuu edelleen selkäleikkauksesta ja lopputarkastuksessa saatiin lupa jatkaa kuntoutumista hieman rennommalla otteella. Selkä on parantunut hyvin ja nyt saa jo ruveta taivuttelemaan, venyttelemään ja nostamaan lihaskuntoa muutenkin, kuin varovaisella kävelyllä.

Aamulla pakattiin makkarat, kahvit ja pullat matkaan ja lähdettiin kohti Ruotsinpyhtään ruukkia ja Kukuljärveä. Tosimieskin innostui, kun näki, että retki reppua pakattiin. Kukuljärven laavulle asti ajettiin autolla ja siitä sitten metsään patikoimaan. Brannin luolalle on noin kilometri laavulta. Sopiva matka tässä kunnossa.

Edellisen käynnin jälkeen opasteita oli uusittu ja selvisi, että ihan väärästä kallioseinämästä oltiin luolaa etsitty. Suurimmaksi osaksi polku on helppokulkuinen, mutta korkeuseroja on. Jyrkkä kivinen rinne ei ollut ehkä ihan selkä kuntoutujan ykkös valinta. Koutsin kunto on kuitenkin jo parempi ja yhdellä pyllähdyksellä selvittiin. Vaellus sauvoista oli iso apu rinteissä. Ihmisjäsen teloi polvensa pari viikkoa sitten, mutta sekin vertyi hyvin. Tosimiestä ei vaivannut mikään.

Korkeuserot ovat kilometrin matkalla suuria ja

kalliorinteet äkijyrkkiä. Aivan hulppeat kallioseinämät, joita ei voi kuin ihmetellä.

Kalliorinteen alta se luola viimein löytyi. Suuaukko on tosi pieni ja vaatii hieman nöyrtymistä, jotta luolaan pääsee ryömimään.

Luolan sisällä mahtuu sitten kyllä seisomaan ja valoakin sinne tulee pienistä kolosista. Taskulamppu kannataa kuitenkin ottaa mukaan.

Luolamies

Tosimies jäi ensin epäröimään pimeän luolan suulle, kun Ihmisjäsen mönki luolaan, mutta kun näki, että kukaan ei minua syönyt niin mönki mukaan pimeään luolaan reippaasti. Tarinan mukaan muistelen, että joku paimenessa ollut Brann on kesäisin asustellut luolassa, mutta aika kalsa ja kostea on asujamisto ollut vaikkakin yllättävän tilava.

Hienointa luolassa oli se että alue oli siisti. Ei ollut roskia, eikä muuta sotkua. Ei edes sitä mitä ihmeellisimmistä paikoista löytyvää olut purkkia, eikä paritonta kenkää. Sen sijaan geokätkö paikalla oli.  Ensimmäisen kerran näin tälläisen geokätkön. En ole harrastanut geokätköilyä, mutta on kyllä hieno kohde tutustua ja, jos muutkin kätköt ovat vastaavissa paikoissa niin ymmärrän harrastuksen viehätyksen täysin.

Kohta 11v Tosimies taisi olla meistä ketterä jalkaisin koko reissulla ja nautti selvästi metsä retkestä ja uusista paikoista. 

On kyllä ihanaa kun päästään taas koko porukalla retkille ja metsiin. Porukkaa oli Kukul järvellä aurinkoisessa säässä paljon. Suurin osa tuntui kuitenkin kiertävän pitempää 8 km vaellusreittiä ja luolalle vievällä reitillä oli hiljaista. Yksi pariskunta meitä tuli vastaan. Makkaran paistossa laavulla olikin sitten reippaammin väkeä. Aurinkoinen päivä oli houkutellut väkeä ulkoilemaan ja hyvä niin. Yritän siis sanoa, että kaikki makkarat ei ole meidän :)