Taas syttyy valot tuhannet... ja syytä onkin tässä harmaudessa.

Joulu lomalla ollaan mutta ei ole laiskoteltu. Täällä on testailtu ihmisjäsenen hahmottelemaa kunto suunnitelmaa. Tein kolmen viikon ohjelman peruskuntokauden juttuja vuoden alun kalenteriin. Koitin ottaa mukaan kaikkia osa-alueita; lepo, voima, liikkuvuus/tasapaino, nopeus, kehon huolto ja lajinomainen (motivaatio ja liike kokonaisuuksien palastelu), kestävyys. nyt on sitten vuoden lopussa testailtu ovatko nämä edes toteutus kelpoisia. Varsin hyvin on mennyt. Täytyy vielä noita kevyempiä lepo päiviä sovitella ihmisjäsenen omiin harrastus iltoihin niin solahtavat mukavasti ohjelmaan.

Tarkoitushan meillä ei siis ole hioa Tosimiehestä trimmattua huippuunsa viritettyä huippu-urheilijaa vaan saada 10v vanhus pysymään iloisena, hyväkuntoisena ja samalla pitämään ikääntyvä kroppa mahdollisimman liikkuvana ja tasapainoisena. Samalla ihmisjäsen saa hyvää harjoitusta tulevaisuuden varalle tämmöisen suunnitelmallisen harjoitusohjelman laadinnasta. Tähän asti on ollut kivaa ja kiinnostavaa. Tosimies on tykännyt illan venyttelyistä ja tasapaino tempuista. Kurrea on opeteltu huoltamaan keskivartalon lihaksia ja voin sanoa, että niitä lihaksia meillä ei ole kummallakaan. Mutta Tosimiehen suoritus petraa koko ajan. Pitkät metsä lenkithän on ihan huippua molemmista ja hölköttelemässäkin on käyty. Ihmisjäsenen vauhdissa ei tule rasitusvammoja. Pyöräiltykin on enimmäkseen irti maastossa. Pyöräteillä on niin paljon terävää sepeliä, että niille ei viitsi mennä anturoita rikkomaan.

Ruokajuttu meni helpommin kuin oletin. aamulla saa hippusellisen nappuloita nivelaineiden kera ja pääruoka tulee sitten vasta illalla. Hieman on täytynyt kyllä keskittyä, että muistaa antaa ruuan. Onneksi joku pitää siitä huolen, ettei unohdu. Samalla huomasin, että ukkeli ei ole koko ajan vonkumassa välipaloja eikä itselläkään tule niitä tarjottua. Harkoissa voidaan namustella ja se on vaan sitten ilta ruuasta poissa.

Koutsi toipuu hyvää vauhtia, kun viimein saatiin verenpaineet ja raudat nousemaan. Kahtena päivänä on päästy sauvojen kanssa matkaan ilman rollaa. Jalat ei enää petä eikä puudu ja kunto kohoaa hitaasti, mutta tasaisesti. Voi olla että päästään Jouluaaton metsä retkelle kahvien kera. Ei nyt umpimetsään, mutta lähimetsään.

Joulunaika on ollut ihanan ressitöntä kuten aina. Lahjat hankittu ajoissa, ruokakaupassa käyty ja kolmistaan ollaan Joulu ihan rauhassa. Harmaat kelit ei oikein innosta valokuvaukseen, eikä kyllä valokaan riitä meikäläisen pokkarille, mutta jos vain kelit valaistuu niin täytyy napata kamera mukaan. Nyt tuntuu, että ehtii taas katsella ympärilleen, kun väki alkaa olla tolpillaan.

Kasvattaja vinkkasi netissä Happy Dog valjaista, jotka kootaan tarvittaessa erikokoisista palasista ja saa puetuksi pika lukkojen avulla ilma pujottelua. Mittailin sitten vaaditut mitat huolella ja vaikka Tosimies ei näytä happyltä heti pukemisen jälkeen, niin on parhaat valjaat ikinä. Aiemmat valui aina kyljeltä kyljelle liikkuessa ja piti kupsuttaa ja ruopsuttaa lenkillä. Näitä Tosimies ei enää alun jälkeen huomaakkaan. Valjaat ei valu eikä roiku vaan istuu napakasti paikoillaan. Tosimiehen valjaat koottin eri koon palasista ja on kyllä onnistuneet. Hihnassa ja valjaissa on vielä Bonuksena hyvät heijastimet. Lukon kohdalla on suoja pala niin ei kolka remmin alku selkärankaan. Parhaat valjaat ja on sentään monet mallit kokeiltu.

Unhappy malli :D

Nyt keskitytään Joulukirjaan ja ulkoiluun. Joulun jälkeen uskaltaudun tutkimaan tämän vuoden tavoitteiden toteuma ja mietin tulevaa vuotta. Parasta on, että kaikki miun pojat on kunnossa ja matkassa vielä tulevanakin vuonna.

Hyvää Joulua!