Levis kuin Jokisen eväät...

Ihmisjäsen oli niin toiveikas, että päästään terveiden kirjoihin kun saadaaan tikit pois. No eihän ne tikkiraukat olleet siellä kainalossa kunnolla päässeet tarttumaan.  Ja iltaan mennessä haava repsotti öllösti auki. Näin jo koko koiran kuoliossa ja ammottavan märkivän haavan, joka ei ikinä parane. No yöunethan siinä meni. Harmitti niin suunnattomasti.

Onneksi sain heti aamulla Lovetista älyllisen ihmisen langan päähän. Kuvaviesti ja paluusoitossa miun  laukkaava mielikuvitus rysäytettiin takaisin maaanpinnalle. Haavan pohja on kiinnni, betadinea haavaan ja kolme päivää rauhallisesti niin lähtee rupeutumaan. En ihan uskonut mutta rauhoituin ja hokkuspokkus seuraavana päivänä oli haava jo lähtenyt kuroutumaan kiinni ja rupeutumaan. Ei me sitten kuollakkaan vielä.

Nyt sitten saikkuillan vielä. Jos loppuviikosta pääsisi Ninjankin kanssa jo leikkimään. Nyt ollaan varoen, koska työkaverit ei tiedä missä vaaravyöhykkeesä elivät tämän viikon, kun tunnin yöunilla oli hieman tappaja olo ja jos tähän vielä joku vastoinkäyminen niin ei ole kivaa kellään.

Mutta pyjamahemmon kanssa yritetään nyt päästä terveeksi. Kiitos Lovetille puhelinavusta ja hyvistä neuvoista.