Ohutta yläpilveä...

Ei tullut meidän pihaan asvalttia kadun asvaltoinnin yhteydessä niinkuin keväällä sovittiin. NCC:n aluevetkuttelukiemurteluselittelypäällikköä jahdatessa meni koko kesä. Lopulta, kun saatiin asfalttiprinssi kiinni, niin eihän siitä sitten tullut enää lasta eikä asvalttia. Niinpä kituutellaan kuraisella pihalla vielä tämäkin syksy.

Ihmisjäseneltä meni jonkin aikaa, kun hakkuroi hiekkapihalta heinät pois ja laitteli raivoissaan NCC:lle julkaisukelvottoman palaute kirjeen. Aikovat kuulemma käyttää sitä talven koulutuksissa. Luulen, että aihe ei ole "Miten parannan asiakaspalvelua" vaan "Miten suojaudun vaihevuotisen naisen raivolta ja suojaan pallini."

Onneksi rakennusfirman tyypit tulivat kuitenkin ja hoitivat portin pystyyn ja palauttivat samalla  uskoani Loviisan yrittäjiin. Hyvä portista tulikin. Tosimiehelle koutsi laittoi hieman verkkoa alareunaan esteeksi, ettei "hoikkana" poikana pujahda ali. Vitsi :)

Portin viritys käynnissä

Purnun jalka on pysynyt kunnossa. Niinpä päätin kartoittaa nykytilan kisoja ajatellen. Ihmisjäsen tavasi jokaisen liikkeen säännöt ensin ja sitten vasta tehtiin kisan omainen suoritus. Liikkeiden välissä leikittiin ja syötiin namuja. Pidettiin hauskaa ja nyhvättiin yhdessä koko hukkaan menneen kesän edestä.

Höpöstelijän paluu

Olipa outo kokemus lukea kerrankin säännöt kunnolla. Paikalla makuussa, kun ei ollut häirikkö ihmistä niin häiriköin itse kopin takan. Paukuttelin kontin seiniä ja taputtelin käsiä. Hyvin pysyi miekkonen paikallaan.

Seuraaminen sujui yllättävän hyvin. Käännöksissä meinataan välillä törmäillä ja peruutuksessa oltiin kuin kurkiaura matkalla takaperin etelään. Asennot välillä vinoja. Täytyy taas vaihtaa namut vasempaan taskuun. Siirsin oikeaan, kun halusin tiiviimpää seuraamista. No nyt on hieman liikaa jalassa kiinni. Täytyy säätää.

Jäävistä oli istuminen hukassa, ihmisjäsenelläkin. En muista yhtään oliko iSTu vai iiiSTU vai joku muu painotus. Tosimiehen ilmeestä vaan näkee, että Seesam ei aukene eli käsky on väärä. Täytyy labrata, on se tuolla jossain miun selkärangassa muistissa.

Kuumakin tuli

Ohjattu nouto meni oikein, enkä uskaltanut toistaa toiseen suuntaan. En todellakaan rupea kaivamaan verta nenästäni. Tunnari tuli ilman arvontaa. Ihme! tai sitten oppinut kurkkimaan mihin laitan kalikan. Ruutu ihan huippu ja kaukoissa pysyi paikallaan. Mutta se luokse tulon pysähdys!!! Lukkiutumaton jarru järjestelmä on asennettuna tähän pyrriin vuosi mallia 2009

Metalli esine olikin sitten ainut, mitä ei pureskeltu. Pysyy kuitenkin hypyn yli löysissä leuoissa kalisten. Ongelma on, että ihmisjäsen ei osaa heittää sitä. Palikka takertuu aina johonkin, lentää mihin sattuu ja miten sattuu. 

Eli pientä hiomista ja virittelyä ja kisoihin kokeilemaan. Mahdollista saada jopa tulos, joten yritetään ilmottautua. Nyt täytyykin enää perehtyä Virkkuun. Elikkäs miten se ilmo nykyään tehdään. Miten niin meillä olisi ollut pitkä kisa tauko...?

Koutsi ja Tosimies miettii jo mitkä pullat ne syö puffassa ekana eli valmentautuminen on alkanut.

Hovihierojamme on äippälomalla ja käytiinpä ajan kuluksi testaamassa myös Loviisan Mustissa ja Mirrissä parin kuukauden välein vieraileva Katjan koirapalvelu. Hyvin sujui hieronta ja minä ja koira oltiin tosi tyytyväisiä. Kehuttiin, että on varsin hyvässä kunnossa. Kiitos siitä kuuluu vakituiselle hovihierojallemme Tarulle, joka jaksaa Tosimiestä pehmittää.

Tosimies sai myös ennakko joululahjan. Oli heti mieleinen. Vanhasta pedistä oli täytteet paenneet reunoille ja litussa. Nyt ei uudessa pedissä luut kolise, eikä lattia hohka kylmää luihin.

Uusi peti

Testipötkötys

No viikonloppuna tulikin sitten korvatulehdus ja taas mentiin Lovettiin. Jos Claudio olikin ihanilla laserhoidoillaan kiemurrellut itsensä pois Tosimiehen mustalta listalta, niin kipeään korvaan kurkkiminen lampulla palautti lääkärimme takaisin mustan listan ykköseksi. Ei ollut korvan valohoito Tosimiehen mieleen. Korvaan saatiin kuitenkin tippakuuri.

Eläintohtorin kanssa ihmeteltiin, että vakuutusyhtiö korvasi laserhoidot mukisematta. Hyvä niin koska niistä oli apua.  Hyvin on vakuutusasiat meidän kohdalla hoituneet Pohjolassa magneettikuvia myöten. 

Syksyn pimeät ja sateet ovat tulleet. Keväällä ostin urheilukaupan alesta heijastin takin. On kyllä tehokas. Autoilijat ei ilmeisesti oikein hahmota, mikä siellä pientareella pungertaa ja hidastavat ja väistävät hyvissä ajoin. Näppärämpi kuin heijastinliivi, kun on taskut ja kaikki. Pitää jopa jonkin verran sadetta.

Onhan se kiva loistaa jossain edes joskus...hämärän rajamailla...

Syksyllä intouduin ostamaan Prismasta ihan koko sadepuvunkin. Vanhuus lienee tehnyt tehtävänsä, kun enää ei tule sadepuvussa hikikään ja pipokausi alkaa jo syyskuussa.  Näillä keleillä sadepuku ei tunnu yhtään paskemmalta investoinnilta.

Ei ihan Prisman London Fog style mutta sinnepäin...

Sitten on eräät, jotka ei tykkää valjaista, heijastinliiveistä eikä toppaloimista...

Lenkin alussa vielä turkki ojennuksessa 

Lenkin puolivälissä alkaa Tosimiehenkin varpaat kastua...

Lenkin ja huumorin loppu....!

Vielä kun joku kertosi Tosimiehellekkin, että sää on vain pukeutumiskysymys! Sateista syksynjatkoa!