Saikkuelämää...

Jos jälkeenpäin kysytään mitä tapahtui saikkuviikon aikana niin ihmisjäseneltä ei kannata kysyä. Ihmisjäsen ei ole nähnyt kuin karvaisen koiran takapuolen ja kaksi takajalkaa. Niitä onkin sitten kytätty samalla intensiteetillä, kuin Töölöläinen kerrostalo mummo kyttää naapureiden maton puistelu aikoja.

Takajalankyylät.com  todellista Mindfulnessia. Ontuuko, kulkeeko vinossa, pettikö jalka, kiertyykö käpälä, onko häntä oudossa kulmassa, käveleekö hitaasti... siinä se on viikko mennyt mukavasti. Nyt kipu lääke on purrut ja kaikki käpälät on käytössä. Pari yksittäistä notkahdusta ja satunnaista jäykkyyttä on havaittu. Nämä havainnot taas menevät oikeisiin mittasuhteisiin, kun tietää ettei ihmisjäsen erota ontuvaa hevostakaan terveestä, joten ollaan ihan asian tuntemuksen huipulla.

4 päivää on vielä kipu lääkettä jäljellä ja sitten on totuuden hetki. Tällä hetkellä Tosimies on pirteä ja iloinen ja vain hetkittäin ihmisjäsen on huomaavinaan oireita takapään kulussa ja liikuntahaluja ei ole kuten normaalisti.  Odotellaan edelleen lausuntoa mitä kuvista paljastui ja paljastuiko mitään. Kipulääkkeen loputtua nähdään oliko venäys vai pahempi/pysyvämpi ongelma. Sitten mietitään tarkemmin miten edetään. Siihen asti vaan katsellaan niitä halvatun karvatöppösiä ja varaudutaan pahimpaan.