Tour de Loviisa... koiria, heppoja ja säntäilyä paikasta toiseen

Mistähän sohvankolosta nämä tosielämän Lance Armstrongit kaivautuvat näin keväisin. Pyörätiellä joutuu kurkkimaan olkansa yli tuon tuosta, kuin kunnon horror leffassa konsaan. Vaikka pellellä on viimeisen päälle varusteet; kengät, pöksyt, ihonmyötäiset teryleenit, ajohanskat ja pyöräilykypärät, eikä todellakan hinnaltaan mitään Lidl vermeitä, niin rahnat on just loppuneet sen pirikellon kohdalla. Muut liikkujat pyörätiellä ovat lähinnä töyssyjä, jotka rikkoo pyörän. Koiran ylikin varmaan ajettaisiin, jos ei se purisi kovempaa, kuin tiellä littanaksi ajettu 50 v täti-ihminen. Koiran ulkoiluttaja tuntuu olevan näille Lanceille kuin punainen vaate

Jos tämän pyöräilyurheilijan näkee maantiellä, niin se on sitten keskikaistalla. Siinä se toteuttaa omaa Tour de Itä-Uusimaataan samalla vakavuusasteella, kuin vain keskikaljaa talven sohvalla temponut tosimies voi. 80- rajoitusmerkkiä se luulee vakionopeusnäytökseen eikä ymmärrä, että todellisuudessa pääsee ehkä puoleen siitä. Kun autoilija raukka sitten kyllästyy köröttämään 30km/h tämän paikallisen Lancen hieman tuhdimpaa persausta tuijottaen ja tööttää torvella niin iloinen lintumerkkihän sieltä heilahtaa. No se vaan todistaa, että fyysistä estettä irroittaa toinen käsi ohjaustangosta ja käyttää sitä pirikelloa ei ole.

Sanokaahan te joskus pyörilypökiä käyttäneet, onko ne todella niin tiukat, että kusi nousee päähän?

No jottei kauhut tähän loppuisi, käytiin jälkiharkoissa. Metsäjälki porukassamme ilmenee "lievää" käärmekammoa. Sen verran on lapsena ihmisjäsentä raahattu soilla ja metsissä, että käärmekammoa ei ole tullut, mutta muille sitä on annettu sitäkin enemmän. No alun ryhmäpsyykkauksen jälkeen kaikki ottivat lopulta keppinsä ja jäljet saatiin tehtyä. Tosimies oli innoissaan.

Ollaan harjoiteltu Jennin neuvomaa kahden käden otetta jälkinarusta ja on kyllä toimiva. Olen niin iloinen, että Purnu on viimein hokannut, että kepit pitää poimia ja tuoda sille pololle joka puuskuttaa narun toisessa päässä. Kun muut ryömivät kärmesten valtaamiin autoihinsa :) lähdettiin vielä tosimiehen kanssa katselemaan korvasieniä. Niitä ei löytynyt, mutta kesän eka vasta saatiin tehtyä. Sauna teki hyvää helteisen jälkimetsän lopuksi.

Käytiin me Vappu Alatalon motivointiklinikallakin. Ei meillä ole motivaatio ongelmia, kuin ihmisjäsenellä, että viitsisi harkata ja lukea sääntöjä. Tosimies motivoituu, kun pääsee koiratapahtumaan. Hieman oli vaikea selittää uskottavasti, että koira on omissa kahdenkeskisissä harkoissa "hieman" rauhallisempi, kun kurssilla puhkui intoa tehdä mitä vaan. No minun täytyy vaan oppia, että kisoissa kaikki tapahtuu pikakelauksella ja yrittää pysyä mukana. Kyllä se siitä. Paljon tuli hyvää asiaa. Pitää olla selkeä vaatimuksissaan ja palkat pitää olla kunnolliset ja oikea aikaiset.

Saatiinpahan kuulla miten tosikisaajat rakentaa koiransa tarjoamaan liikkeitä. Ihan ei uponnut tuo pentujen pitäminen pentuaitauksessa, josta pääsee ulos, kun tarjoaa jotain esim, istumista. Tahikka koirien pitäminen kodinhoitohuoneessa, jotta yhteiseen tekemiseen löytyy poweria... Ihmisjäsen käyttää ehkä vastaavaa kisoissa, kun jättää tosimiehen syömään pullaa Pentti koutsin kanssa sillä välin, kun käy kehän reunalla katsomassa edellisen koiran suorituksen. Vaikutus on kyllä motivoiva, kun tosimies luulee, ettei pääse kehään brassailemaan liikkeen ohjaajalle ja tuomarille hurmurin elkeillään :) No jokainen taaplaa tyylillään ja mikään ei ole niin tosissaan, kuin tosissaan oleva ihminen. Toivottavasti meistä ei tule ikinä niin motivoituneita vaan pysytään aina löperöinä kylkiäisinä. Hyviä neuvoja kuitenkin sai koko porukka ongelmiinsa, joten todella mukava päivä.

Samalla tutustuttiin Ruukin uuteen koiraurheiluhalliin http://stromforsoutdoor.com/wp/luonto-2/. Oli kyllä kateutta herättävän upea ja ISO!! Puitteet olivat muutoinkin upeat. Ravintelit naapurissa, majoitusta tarvitseville (myös koirallisille) ja upea Ruukki miljöö ympärillä putiikkeineen.

Heppakisoissakin käytiin ja saatiin aikuismerkin kouluohjelma suoritetuksi hyväksyttävästi. Tämä on nyt sitten maailman pitkäveteisin video, joten ei suositella koomaan taipuvaisille.

Ihmisjäsen onnistui täyttämään huhti-toukokuun kaikella mahdollisella. Lupauduin sinne ja tänne ja ilmottauduin vähän liian moneen tapahtumaankin. Meinasi tulla hetkittäin turhan kiire ja koira ja mies jäädä heitteille. Nyt aletaan kuitenkin rauhoittua kesään ja opetella jälleen sanomaan ei. Eli jos kuulette minun sanovan, että muutoin tulisin, mutta kun mummo on mustikassa ja maksalaatikko uunissa niin valehtelen ihan surutta, luistellakseni tilanteesta :)

Rauhallista kesää!

Jos Purnulla olisi töpöhäntä...

Töyhtöhäntä suuntaa kesälaitumille...