No nyt on ollut varsin vauhdikasta. Ensin vahdittiin naapurin petäjään kivunnutta Pöllö kissaa melkein kaksi viikkoa niskat kenossa. Oli ollut puussa melkein viikon kun palokunta saatiin yrittämään helteessä kuihtuvaa kissaa alas. Vesi suihku sai kissa polon kiipeämään paniikissa männyn latvaan. Kun ei osaa peruuttaa niin suunta on vain ylöspäin, vaikka paineisen vesi suihkun läpi. Varikset, harakka ja ukkoskuurot ajoivat kissa polon vielä ylemmäs.
Korkeaan petäjään ei kukaan suostunut kiipeämään. Tulevat kuulemma alas, kun kyllästyvät. Ei kyllästynyt Pöllö kissa. Pelkäsin jo, että kuivuu helteillä puuhun koska kunto huononi silmissä. Lopulta ihanan facebookin kautta löytyneet omistajat saivat eläin suojelun avulla palokunnan uskomaan, ettei katti tule enää omin avuin alas. Kysessä oli sisäkissa, joka oli päässyt pihalle ja karkuun. Tikasauto ei ylettänyt latvaan asti mutta lopulta palokunta sai kissan suihkutettua paineella alas. Haavimies myöhästyi ja kissa pakeni paikalta.
No nyt sillä oli ainakin mahdollisuus, vaikkakin heikko. Koska oli ollut juomatta sade kuuroja ja palokunnan kasteluja lukuun ottamatta melkein kaksi viikkoa. Etsinnöistä huolimatta kissaa ei löytynyt. Kotiinsahan se ei osannut, koska ei ollut ulkona ennen ollut. Olin jo menettänyt uskon kissan löytymiseen, kun kaveri jakoi facebookissa löytyneen kissan kuvan. Semmoinen perus harmaa, mutta yli pörröinen häntä. Olin sitä kirottua häntää sen verran männyn oksalla katsellut, että tajusin, että Pöllöhän se siinä. Kissa oli kulkenut noin parin kilometrin päähän ja ilmestynyt jonkun terassille ruokaa pyytämään. Luulivat kissan olleen pitempään reissussa kun oli niin laiha.
Kyllä Pöllö on ehdoton "Suurin Pudottaja"...putosi aika korkealta ja painokin putosi reippaasti männyssä kökkiessä. Ja kaikki 9 henkeä lienee nyt käytetty. On ollut kisulla tuuria matkassa, että pääsi vielä omaan kotiinsa elossa.
Purnuhan oli tapahtumista vain innoissaan. Lapsia ja aikuisia pyöri pihallamme ja aina rapsutettiin ohimennen. Sai jopa kiivetä pihan rajalla olevalle siirtolohkareelle teko syyllä, kun tekin olette siellä. Hieman masensi, kun tikkaiden kanssa kömmin kivelle ja pyrri porhalsi parilla tassunkosketuksella lähes pysty suoraa seinämää ylös. Siinä vaiheessa, kun komensin sen alas ja hyppäsi puoleen väliin olemattoman ulkoneman päälle huolettomana seisomaan, aloin ymmärtää miksi noita ylimääräisiä kannuksia ja varpaita on ja miksi rodun nimessä mainitaan Pyrenneitten vuoristo.
Tähän väliin alkoi kesäloma :)
Kun jännitys näytelmä päättyi, lähdettiin Itä-Suomeen uudelle möksälle, joka talven aikana kasattiin äidin vanhalle kotipaikalle. Ei ole Purnu vielä sisäistänyt mökkeilyn ihanuutta. Kolme ensimmäistä päivää roudattiin tavaroita vanhasta mökistä uuteen. Siivottiin rojuja vanhasta mökistä. Voin tällä tietämyksellä väitellä itseni tohtoriksi hiiren paskan ilmenemismuodoista ja hiirien xylitolipurukumin käytöstä karieksen ehkäisyssä. Ei siis ehditty paljon seurustella koiruuden kanssa. Mäkärät sen sijaan seurustelivat Purnun mahanalusen aivan reijille. Yksi ilta leviteltiin kortisonia ja nyt on oppinut, että kannattaa odotella pitkällään piilossa eikä seisoskella mäkärän syöttinä keskellä pihaa turistina. Sitten päälle vielä 30 asteen helle. Purnun helleraja ylittyi totaalisesti.
Sitten tulivat paarmat. On siinä miehellä kestämistä. Lisäksi pitää vahtia koko raja liikenne viereisellä tiellä. Kaikki bensanhakijat, tukki rekat ja öisin kankaalla tapahtuva venäjän kauppa ovat Purnun mielestä epäilyttäviä. Nyt on alkanut jo tajuta mikä kuuluu ns normaaliin, mutta erehtyy vielä välillä uskomaan,että ollaan suuressa vaarassa joutua ohikulkijoiden saaliiksi kaikki tyynni. Kainalossa nukuessa menee yöt huolettomammin varsinkin kun vaakuutin, että me Pentin kanssa hoidellaan nämä öiset vahtivuorot.
Tosin tänään, kun Purnu makoili pihalla niin viereiseen koivuun laskeutui valtavan kokoinen haukka. Aikansa Purnun paino indeksiä tutkailtuaan päätti etsiä vähemmän lihavaa saalista. Onneksi Purnu on iso kokoinen. Muutoin olisi saattanut saada siivet.
Ja pahin kaikesta täällä ei ole tyttöjä. Lenkillä ei ole mitään haisteltavaa. Tänään käytiin kylillä, ja hieman jo ilme kirkastui, kun oli muutakin kuin käpyjä ja neulasia.
Aika tarkkana on oltu, kun on tuo tie lähellä mutta hyvin on Purnu oppinut mihin asti saa tiellepäin mennä omineen. Nyt täytyy vaan vahtia, ettei unohdu. Miehen päähän ei tunnu mahtuvan montaakaan yhtäaikaista ajatutusta. Ja välillä ne miehiset kuningasajatukset saavat allekirjoittaneen suorastaan mykistymään. Pimeällä mennään vaan porukoissa pihalle, ettei päädytä petojen suuhun. Minkään 6-tien seikkailujen ei anneta toistua. Panta on kaulassa puhelinnumeroineen, jos nyt jotenkin onnistuu Houdinoimaan itsensä silmiemme alta. Hieno kesäpanta onkin, kiitos Jenni!
Epäilen kyllä että Purnu tietää jollain kummallisella koiranvaistolla, että täällä on susia yms petoeläimiä. Yleensä sassaroi pitkin metsiä hajujen perässä huolettomana kuin Stevie Wonder, mutta nyt pysyttelee tiukasti mökin edustalla ja lenkilläkin on ihan liki ja valmiina kääntymään mökille takaisin piennimmästäkin eleestä. Ei ollenkaan normaalia käytöstä tosimieheltä. Sanoisin jopa ,että ylivarovainen ja hieman säikky. Eräs paikallinen hirveen harmikoiran omistaja sanoi, ettei viime syksynä voinut laskea koiraa metsälle lainkaan susien takia. No koitetaan pitää Purnua tarkasti silmällä ja tuntuu kerrankin olevan varovainen itsekkin. Outoa oli syy sitten mikä tahansa.
Katsotaan miten tämä mökkeily alkaa Purnulta sujua. Ötökät ei saaneet enää tänään raivon partaalle ja malttaa jo vetää sikeitä sängyn alla, kun väsyttää. Alkaa pikku hiljaa ehkä kotiutua. Käydään loppu viikosta kotosalla ja tullaan sitten takaisin, jos alkaisi jo vaikuttaa paikka omalta. Loppu viikko koitetaan lenkkeillä ja tutustua ympäristöön ja jättää työnteko vähemmälle kun pakolliset kuviot on nyt hoidettu.
Aletaan lomailla ja paistetaan taas makkaraa kyllä se siitä lähtee mökkeilyn salat aukeamaan Purnullekin :)
Purnu täytti täällä ollessaan 5 v <3
Mökkeilyn salat alkaa aueta ihmisjäsenillekkin:
Vanha mökki
Korkeaan petäjään ei kukaan suostunut kiipeämään. Tulevat kuulemma alas, kun kyllästyvät. Ei kyllästynyt Pöllö kissa. Pelkäsin jo, että kuivuu helteillä puuhun koska kunto huononi silmissä. Lopulta ihanan facebookin kautta löytyneet omistajat saivat eläin suojelun avulla palokunnan uskomaan, ettei katti tule enää omin avuin alas. Kysessä oli sisäkissa, joka oli päässyt pihalle ja karkuun. Tikasauto ei ylettänyt latvaan asti mutta lopulta palokunta sai kissan suihkutettua paineella alas. Haavimies myöhästyi ja kissa pakeni paikalta.
No nyt sillä oli ainakin mahdollisuus, vaikkakin heikko. Koska oli ollut juomatta sade kuuroja ja palokunnan kasteluja lukuun ottamatta melkein kaksi viikkoa. Etsinnöistä huolimatta kissaa ei löytynyt. Kotiinsahan se ei osannut, koska ei ollut ulkona ennen ollut. Olin jo menettänyt uskon kissan löytymiseen, kun kaveri jakoi facebookissa löytyneen kissan kuvan. Semmoinen perus harmaa, mutta yli pörröinen häntä. Olin sitä kirottua häntää sen verran männyn oksalla katsellut, että tajusin, että Pöllöhän se siinä. Kissa oli kulkenut noin parin kilometrin päähän ja ilmestynyt jonkun terassille ruokaa pyytämään. Luulivat kissan olleen pitempään reissussa kun oli niin laiha.
Kyllä Pöllö on ehdoton "Suurin Pudottaja"...putosi aika korkealta ja painokin putosi reippaasti männyssä kökkiessä. Ja kaikki 9 henkeä lienee nyt käytetty. On ollut kisulla tuuria matkassa, että pääsi vielä omaan kotiinsa elossa.
Purnuhan oli tapahtumista vain innoissaan. Lapsia ja aikuisia pyöri pihallamme ja aina rapsutettiin ohimennen. Sai jopa kiivetä pihan rajalla olevalle siirtolohkareelle teko syyllä, kun tekin olette siellä. Hieman masensi, kun tikkaiden kanssa kömmin kivelle ja pyrri porhalsi parilla tassunkosketuksella lähes pysty suoraa seinämää ylös. Siinä vaiheessa, kun komensin sen alas ja hyppäsi puoleen väliin olemattoman ulkoneman päälle huolettomana seisomaan, aloin ymmärtää miksi noita ylimääräisiä kannuksia ja varpaita on ja miksi rodun nimessä mainitaan Pyrenneitten vuoristo.
Tähän väliin alkoi kesäloma :)
Lomatunnelmissa
Kun jännitys näytelmä päättyi, lähdettiin Itä-Suomeen uudelle möksälle, joka talven aikana kasattiin äidin vanhalle kotipaikalle. Ei ole Purnu vielä sisäistänyt mökkeilyn ihanuutta. Kolme ensimmäistä päivää roudattiin tavaroita vanhasta mökistä uuteen. Siivottiin rojuja vanhasta mökistä. Voin tällä tietämyksellä väitellä itseni tohtoriksi hiiren paskan ilmenemismuodoista ja hiirien xylitolipurukumin käytöstä karieksen ehkäisyssä. Ei siis ehditty paljon seurustella koiruuden kanssa. Mäkärät sen sijaan seurustelivat Purnun mahanalusen aivan reijille. Yksi ilta leviteltiin kortisonia ja nyt on oppinut, että kannattaa odotella pitkällään piilossa eikä seisoskella mäkärän syöttinä keskellä pihaa turistina. Sitten päälle vielä 30 asteen helle. Purnun helleraja ylittyi totaalisesti.
Odotusajat kannattaa maata niin ötökät ei syö mahanalta :)
Tosin tänään, kun Purnu makoili pihalla niin viereiseen koivuun laskeutui valtavan kokoinen haukka. Aikansa Purnun paino indeksiä tutkailtuaan päätti etsiä vähemmän lihavaa saalista. Onneksi Purnu on iso kokoinen. Muutoin olisi saattanut saada siivet.
Ja pahin kaikesta täällä ei ole tyttöjä. Lenkillä ei ole mitään haisteltavaa. Tänään käytiin kylillä, ja hieman jo ilme kirkastui, kun oli muutakin kuin käpyjä ja neulasia.
Aika tarkkana on oltu, kun on tuo tie lähellä mutta hyvin on Purnu oppinut mihin asti saa tiellepäin mennä omineen. Nyt täytyy vaan vahtia, ettei unohdu. Miehen päähän ei tunnu mahtuvan montaakaan yhtäaikaista ajatutusta. Ja välillä ne miehiset kuningasajatukset saavat allekirjoittaneen suorastaan mykistymään. Pimeällä mennään vaan porukoissa pihalle, ettei päädytä petojen suuhun. Minkään 6-tien seikkailujen ei anneta toistua. Panta on kaulassa puhelinnumeroineen, jos nyt jotenkin onnistuu Houdinoimaan itsensä silmiemme alta. Hieno kesäpanta onkin, kiitos Jenni!
Epäilen kyllä että Purnu tietää jollain kummallisella koiranvaistolla, että täällä on susia yms petoeläimiä. Yleensä sassaroi pitkin metsiä hajujen perässä huolettomana kuin Stevie Wonder, mutta nyt pysyttelee tiukasti mökin edustalla ja lenkilläkin on ihan liki ja valmiina kääntymään mökille takaisin piennimmästäkin eleestä. Ei ollenkaan normaalia käytöstä tosimieheltä. Sanoisin jopa ,että ylivarovainen ja hieman säikky. Eräs paikallinen hirveen harmikoiran omistaja sanoi, ettei viime syksynä voinut laskea koiraa metsälle lainkaan susien takia. No koitetaan pitää Purnua tarkasti silmällä ja tuntuu kerrankin olevan varovainen itsekkin. Outoa oli syy sitten mikä tahansa.
Katsotaan miten tämä mökkeily alkaa Purnulta sujua. Ötökät ei saaneet enää tänään raivon partaalle ja malttaa jo vetää sikeitä sängyn alla, kun väsyttää. Alkaa pikku hiljaa ehkä kotiutua. Käydään loppu viikosta kotosalla ja tullaan sitten takaisin, jos alkaisi jo vaikuttaa paikka omalta. Loppu viikko koitetaan lenkkeillä ja tutustua ympäristöön ja jättää työnteko vähemmälle kun pakolliset kuviot on nyt hoidettu.
Aletaan lomailla ja paistetaan taas makkaraa kyllä se siitä lähtee mökkeilyn salat aukeamaan Purnullekin :)
"Makkara vahti"
Mökkeilyn salat alkaa aueta ihmisjäsenillekkin:
Myytävänä aito 70-luvun kupoliteltta, väri oranssi ei pitänyt vettä uutenakaan
Uusi möksä
Kommentit
Lähetä kommentti