Mökkielämää

 Lähdettiin heti syyskuun alussa mökille Itä-Suomeen Pikku-Ukon kanssa. Kelien viilennyttyä päätettiin napata läskipyörä ja vetovermeet matkaan. Olen muutama vuosi sitten hommannut peräkoukkuun asennettavan pyörätelineen, mutta nyt oli eka kertaa käytössä. Surrasin pyörää telineeseen ja sekä itsellä että kavereilla oli vahva epäilys, ettei Kotkaan asti pysy kyydissä. No pysyi hyvin. Takalokari läpätti sen verran reippaasti peruutuspeilistä katsoen, että kävin sen linjakka pysäkillä ruuvaamassa irti ja sisätiloihin. Sitten menikin loppureissu mallikkaasti..

Mökillä on loistavan puuhamaan lisäksi myös loistavat vapaa ajan metsätiet. Pikku-Ukko oli innoissaan. Oli kyllä kivaa. Ei juurikaan tarvinnut vastaantulijoita kyttäillä.

Mukavasti menee viikko mökillä koiruuden kanssa. Rymytty metsissä. Tatteja olisi aivan julmetusti ja muitakin sieniä, mutta keräiltiin vaan kanttarellit. En viitsi täällä ruveta rouskuja ryöppäämään. Kotoa saa sitten toivottavasti. Mutta mikään ei ole niin söpö kuin kärpässieni.

Ehkä ensi syksynä voidaan lähteä mökille ihan ämpärin kanssa. Nyt on puolukat jo kerätty.

Säätiedotus lupasi joka päivälle sadetta, mutta ihan pienellä kuurolla on päästy. Pääasiassa on ollut aurinkoa tai pilvipoutaa. Haravoitu ja kompostoitu ja tehty pieniä syystöitä. Kesäkukat alkaa olla mennyttä ja  aurinkokenno lamput ei jaksa enää palaa kuin hetken niin siirryttiin surutta kynttilä kantaan. Syksy ja kevät on parhaat vuodenajat.

Pikku-Ukon kanssa ei olla sorruttu mihinkään Carpe Diem ja eksyksiin retkiin vaan pysytty tutuissa metsissä vain pienin tutkimusretkin. Huomenna on vielä mahdollisuus, mutta yritetään pysyä tutuilla poluilla. Pallon heittelykin on tuon vauhti Villen kanssa välillä extremeä.

Pikku-Ukko pallonheitto valmiudessa 😍. Ihan parasta mökkiseuraa.