Kohta on syyskuu ja marja- ja sieni aika paraimmoillaan. Pikku-Ukon kanssa on koluttu kanttarelli paikkoja lenkillä läpi. En usko että keräisin mitään, ellei sen yhdistäminen koiran lenkitykseen olisi niin helppoa. Lapsuudesta muistan ne loputtomat marja reissut, joilta ei tultu kotiin ennenkuin ämpärit oli täynnä ja jumaliste niitä ämpäreitä oli useampi. Jossain vaiheessa tuli aina kiista mihin auto on jätetty ja taas tarvottiin. Sisko syötti epätoivoisena minulle puolukoita salaa, koska tiesi että kun vatsa menee kuralle, päästään kotiin. Kun kissa kuoli isä sanoi, että eiköhän mennä marjaan niin kissa unohtuu. Ei unohtunut kurjuus vaan tuplaantui. Siitä huolimatta marjastusvimma tarttui. Kivahan niitä on talvella syödä pupsutella.
Pikku-Ukon ansiosta löydettiin paras kanttarelli paikkamme. Ryysäsi muutama vuosi sitten syvään suo ojaan uimaan ja siellä ojan reunassa pitkällä matkalla loputon kanttarelli vana. Kuivanakin kesänä oja tuottaa satoa. On vaan hankala tasapainoilla jyrkässä muta penkassa ja toivoa, ettei liu mutaojan pohjalle. Ei siis ykkösvermeitä sieneen.
Täytyy vaan toivoa että sikarutto pysyy kaakossa eikä leviä, muutoin joutuu aloittamaan rikollisen elämän ja aloittaamaan salamarjastuksen ihan salametsästäjien viitoittamalla tiellä. Olen päättänyt, että jos kuolleita possuja näkyy minun marjapaikoilla niin risuja vaan päälle ja hiljaa vihellellen pois paikalta. Sen verran rajuja rajoituksia on kaakon kulmalle laitettu. No ei sentään.
Ihmettelen kun sikaruton tulo on ollut vaan ajan kysymys. Silti meillä on valtavia tuotantoeläintiloja, joiden eläimiä ei ole resursseja tai halua kunnolla hoitaa ja eläintiheys on valtava. Se että tuommoiseen ”kaikki munat yhdessä korissa” laitokseen iskee joku rutto, niin se on peli pelattu. Etenkään vuosien varrella tuotantolaitoksista paljastuneiden epäkohtien jälkeen ei löydy kovin paljon empatiaa.
Ei ole mitään pätevää puolustusta jättää eläimiä huonolle hoidolle tai heitteille. Tosiasiahan on että eläin tiheyden kasvaessa liian suureksi ja perushoidon jäädessä pakolliseen minimiin se on kuin tilaisi tauteja. Seuraavaksi jonossa varmaan joku suu- ja sorkkatauti, kun kauriiden kantaa ylläpidetään keinotekoisesti runsaana ruokinnan avulla. Sikarutto ei sentään uhkaa ihmisten terveyttä vaikka taloudelliset seuraamukset onkin vakavat monille. Tautihautomojen suhteen ei olla enää kaukana Kiinalaiselta eläin torilta.
On varmasti viljelijöitä, jotka pitävät tilat, eläinmäärät, työvoiman ja hoidon tasapainossa ja hoitavat eläimensä hyvin. Valitettavaa on kuitenkin, että noita paskojakin tuottajia löytyy ja valvonta kusee. Rutto vaan valitettavasti iskee kaikkiin halutessaan. Lihatiskilläkään et pysty tietämään mitä toimintaa tuet. Raha puhuu sielläkin kuin pentutehtailussa koirapuolella.
Mutta ehkä Essajah ja Atria karma kuitenkin on olemassa, kun lobbasitte kivuliaan kastraatio kiellon perumisen Aasian takia.
No iloisempiin koira asioihin. Pikku-Ukon sisko Nuppu piipahti kylässä ja käytiin koirametsä Hepulissa kirmailemassa. Pikku-Ukko innoissaan hyppäsi suukottamaan Ihmisjäsentä niin, että hampaat kolisi ja koko naama otti osumaa. Onneksi ei mitään murtunut ja hampaatkin on molemmilla tallella.
Sisko ja veli (kuva S. Vikman)
Pikku-Ukko poseeraa (kuva S Vikman)
Nuppu jäähdyttelee mutakuopassa
Vaikka onkin oltu onnettomuuksille alttiita viime aikoina, uskaltauduttiin pyöräilemään ja löydettiin uusia kanttarelleja. Tänä kesänä syöty niin paljon sieniä, että on varmasti Bekkerellit kohillaan.
Pakollinen pysähdys, sieniä tiellä.
Kerätään nyt niitä marjoja kun vielä saadaan ja toivotaan, että rutto pysyy kaukana. Nautitaan syksystä ja Suomen luonnosta, kun sitä vielä on.
Se yksi tyyppi aina ryhmäkuvissa…😜
Kommentit
Lähetä kommentti