Kymmenen tikkua laudalla

 No ei ollut kuin neljä. Kun yhden kepin nostot on nyt lenkillä onnistuneet hyvin ja kepeillä leikitään taas ilman sitä ”pallo kehiin” ilmettä päätettiin heti aamusta lähteä kokeilemaan paria pientä jälkeä. Hellejakson tylsä elämä on saanut Pikku-Ukon kaipaamaan tekemistä. Illalla käytiin puistikon nurmella tottistelemassa ja innosta päätellen mökkielämä on ollut tylsää. Äkkiähän se kuumus iski kun oikein vouhotti niin tosi varovainen pitää olla. Mutta päättelin, että tylsä aika saisi kepitkin tuntumaan ihan huippujutuilta.

Tein kaksi pientä lenkkiä metsään. Molemmat lyhyehköjä ja kaksi keppiä. Kummassakin oli yksi vanha keppi ja yhdet tienvarresta poimitut vain hetken käsissä pyöritellyt niinkuin yhden kepin treeneissäkin. Lähdettiin suoraan tienvarresta jäljelle ei mitään janoja nyt tähän sotkuun enää. Jäljet noin puolituntia vanhoja.

Muistin pitää jälkinarun lyhyenä kuten neuvottu ja se tuo kyllä vakautta Pikku- Ukon muuten poukkoilevaan tyyliin. Ja voi onnen päivä, jäljesti voimalla, mutta kepit oikein etsimällä etsittiin kun haju saatiin. Heiteltiin, nyhdettiin, leikittiin ja nakerrettiin vuoroon keppejä ja vuoroon juustoa. Varottiin vaan ettei leikitty loppujäljen suuntaan. Kun keppi oli päreinä jatkettin jälkeä kooten itsemme sivu asennossa taas  rauhallisempaan työmoodiin. Sama rauhoittumistuokio uuden jäljen alussa tiellä. Ihan kaikki kepit kaivettiin varvikosta ylös hyvällä motilla. Oltiin molemmat rinta rottingilla kuin Tammelan torin pulut. Autolla sitten huomattiin että jälkinaru jäi metsään ihan perinteisin menoin. Ei kun takasin hakemaan. Mutta ei harmittanut yhtään, kiitos kamut kaikista neuvoista❤️

Kipollinen vettä meni autolla, mutta onneksi oli vähän tuulisempi pilvipäivä vaikka lämpöasteita se 25.

Nyt voidaan taas alkaa tehdä oikeita jälkiä, mutta aion pitää kiinni noista pienistä moti jäljistä siten että vaihtelen keppien määrää ja jäljen pituutta jatkossa aina treeneissä. Esim yhtä täysmittaista jälkeä kohti on ensin yhden kepin lyhyt treeni ja seuraavalla kerralla taas lyhyt kahden kepin pätkä. Niin että joka kerta ei ole raskas täysjälki ja välillä jälki onkin super helppo ja paljon leikkiä. Yritän vaihdella erikerroilla niin, että aina lähdetään kuin pitkälle, mutta palkkio yllättääkin välillä heti ekasta tai tokasta kepistä ja se on siinä.

Yhtään kuvaa ei otettu keskityttiin vaan keppien juhlimiseen. 

Vaikka heinäkuussa on ollut joitain pikku pettymyksiä niin tämän keppi ongelman ratkeaminen kirkastaa kyllä koko heinäkuun. Lisäksi on saatu kokeiltua kaikkia uusia juttuja muutoinkin. Kokeilevassa keittiössä  on ollut listalla viininlehtikääryleet omista viinin lehdistä ( ihan tosi hyvä ohje löytyi netistä) ja valkosipuli suola. Lisäksi kanttarelleja puskee, joka polun varresta sateiden seurauksena. Joten eiköhän tämä nyt kunnon kesäksi käänny kuitenkin.