Jälki treenit joista ei jäänyt kuin opittavaa

 

Koutsille mennessä käytiin tekemässä jälki aika hyvään maastoon, missä ihmisjäsenellä oli kaikki pystyssä pysymisen mahdollisuudet. Tarkoitus oli vanhentaa jälkeä se pari tuntia mikä menee Koutsin lenkkiin ja seurusteluun kahvin kera. No hoiviksella olikin musikantit Hammondin sähköuruilla ja Koutsi ja koko sakki jammailemassa. Kiva kun esiintyjät jaksaa käydä myös hoivapaikoissa, koska musiikki ilahduttaa ja mukana laulaminen onnistuu vielä porukalta. Sen jälkeen olikin kahvi ja sitten lenkki ja sitten rimpautettiin vielä Koutsin siskolle. 

Lopputulema oli se että, kun viimein oltiin jäljen alussa se oli noin 5 tuntia vanha. Se ei kyllä tuntunut olevan ongelma. Ongelma oli siellä jälkinarun peräpäässä, kuten myöhemmässä itsetutkiskelussa selvisi. Koutsi nauroi aina että pystyy tunnissa tuhoaman sen, mitä minä olen viikossa kouluttanut. Nyt olen onnistunut parilla treenillä itse tuhoamaan sen mikä viime kesänä saavutettiin.

No kokeilin tällä kertaa osaako Pikku-Ukko nostaa jäljen tienreunasta, jos samalla treenataan eteen menoa jäljelle tietä pitkin. Eteen käskyä joutui toistamaan pari kertaa, mutta jälki nousi epäröimättä. Siihen ne onnistumiset sitten jäikin. Ekan kepin ohi vaan porhallettiin. En voi sanoa, että edes nenä olisi nytkähtänyt siinä kohti. Toisen kohtalo oli sama ylenkatse. Siinä kohti pysäytin ja muistuttelin kepistä joka sitten löytyikin, kun maltettiin  pysähtyä etsimään. 

Pidettiin pieni rauhoittuminen ja jatkettiin matkaa. Ihmis jäsenen horjahduksesta johtuva nykäisy harhautti Pikku-Ukkoa, mutta palasi hetken hyörittyään jäljelle. Kaksi seuraavaa nostettiin hyvin palkkasin nameilla (olin unohtanut hyvät palkat matkasta niin mentiin ruoka nappuloilla) ja keppi leikillä. Pikku-Ukko suhtautui leikki yrityksiini hieman pettyneen oloisena. 5 keppi ylijuostiin ja 6 merkattiin nopsaan,  mutta jatkettiin matkaa. Pyysin Pikku- Ukon takaisin kepille ja palkkasin namilla ja keppileikillä ja irrotin jälkinarun lopettamisen merkiksi. Pikku- Ukko oli edelleen oudon odottava.

Autolle kävellessä valkeni ongelma tiimin hidas älyisellekkin. Olen pari kertaa jäljeltä autolle kävellessä heitellyt Pikku-Ukolle palloa palkaksi. Miten tyhmä voi ihminen olla. Minulla on paha aavistus, että Pikku-Ukon ajatus on siirtynyt ihan oman tyhmyyteni seurauksena jäljen kepeistä jäljen lopussa odottavaan palloon. Sama virhe jonka tein laittaessani lempi pallon esine ruutuun. Pidä typerät tikkus ja anna se pallo. Siihen vielä tylsät palkat päälle. Bingo pöydässä 3.

Nyt pidin pallon tiukasti taskussa ja leikittiin vaan kepeillä ja pettymys oli ihan käsin kosketeltavissa vaikka leikkikin kanssani. Voi paska.

Little Bigger Problems

No nyt lähdetään rakentamaan keppi motia uudestaan. Tehty se jo kerran niin ei kun hommiin. Mutta ihmisjäsen joutuu nyt arvottamaan pallo palkan paikan kaikissa treeneissä uudelleen. Niin että se todella on eteenpäin, eikä taaksepäin vievä palkka. Samalla täytyy kriittisesti katsoa treenejä ja rakentaa eri palkat niin, että ne tukee toivottua tekemistä eikä aiheuta ongelmia esim. liikaa kierroksia tai pettymystä. Vaan että kumpikin tietää, mikä palkka  mistäkin hommasta on tulossa.

Ei ole järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus ihmisjäsenen vahvin puoli, mutta nyt täytyy vaan kasvaa ihmisenä. 

Muistiin:

-Ei pallo palkkaa esine ruudusta eikä jäljeltä (halutut esineet on se hienoin asia ko harjoituksessa)

-Tottis liikkeiden palkat halutun vireen mukaan

-Liikkeet missä kierrokset menee yli tarkempaan tarkasteluun palkkauksen suhteen

-Palkat ei vaihtele randomisti vaan pitää olla molempien tiedossa jatkossa

-Tasapaino ja liikkuvuus treenejä ihmisjäsnelle

Pallo roviota ei siis vielä sytytetty eikä lempi palloa haudata kolmen metrin syvyyteen, mutta jos jotain ajatusta nyt näihin treeneihin saataisiin rakennettua kun viimeinkin taas treenataan.