Reissussa pitkästä aikaa

Tähän kaiteella nakottamiseen tiivistyy meidän arki. Se on joka aamuisen ja iltaisen pissi lenkin varressa. Olen kaikki koirani opettanut siihen, että kaiteelle nojailusta saa namia ja ihan aina. Syynä se että vaikka harvoin autoja tuleekin niin tuohon pysähdytään odottamaan perässä laahustavaa ihmisjäsenta. Samalla varmistetaan, ettei kukaan lähde ylittämään risteystä omineen. On toiminut tuo meidän check point Charlie jo kolmannessa polvessa.

Muutoin on yritetty totuttautua kaksin oloon. Koutsia käydään iltaisin ja viikonloppuisin moikkaamassa hoivakodissa. Arki-illat jää vähän lyhyiksi kun yöpuulle meno valmistelut alkaa aika pian, kun on päästy sinne, mutta toisaalta käppäily sinne ja takaisin hoitaa lenkin ja iltakävelyn samalla. Ja elokuun illat on vielä valoisia ja eri paluu reittejä vaihdellaan. Viikonloppuisin saadaan Koutsikin pyörätuolilla kävelylle mukaan. 

'

Marjojen ja sienin keräilyn katkaisi entisen työkaverin 80 v juhlat Mikkelissä. Oli kiva päästä pitkästä aikaa reissuun ja koska Pikku-Ukko tietty lähti matkaaan otettiin hotelli koko viikonlopuksi ja tehtiin kotiseuturetki samalla, kun kierreltiin Mikkelin nähtävyyksiä ja kauppoja kyytiin lähteneen ihmis kaverin kanssa. Oli kivaa. 

Vanhusten haudoille vietiin syyskukka ja työnjohto seurasi tarkkana.

Rankkaa oli kaiken tarkkailu. Kun Loviisassa lenkillä nähdyt ihmiset voi laskea yhden käden sormin niin Mikkelissä suihki taukoamatta väkeä joka suunnasta ja kaikilla mahdollisilla vekottimilla. Lenkin jälkeen olikin varsin väsy reissumies. Onneksi haukkujen  tervetuloa-paketissa puruluiden mukana tuli uni ankka mukana.

Kotiin palattua ankka koki yhden jalan poiston ja kevyehkön rasavaimun pyrstön kautta. On nyt paljon hoikempi ankka. Mutta mieleinen lelu.

Olisi ollut kiva ehtiä käydä Muisti museon uudessa näyttelyssä ja enemmän kaupoissa pyörimässä, mutta viikonloppu meni hauskoissa juhlissa ja aulabaarissa etkoilla ja jatkoilla.  Matkaseurakin oli loistavaa niin viikonloppu meni liian nopeasti, joten täytynee ottaa talvella uusiksi.

Vähän ehdittiin historiaa tutkia ja poseerata Mannerheimin junavaunun edessä, joka on auki vain yhtenä päivänä vuodessa 4.6. Vaunu löytyy Mikkelin asemalta.

Kotimatkalla käytiin tuhlaamassa loput rahat Kenkäveron puoteihin ja kierreltiin puutarhassa....

Pikku- Ukko näki ensimmäisen kerran elämässään eläviä kanoja...

Kenkäveron Seitsemän sortin kahvipöytä jäi kokematta, kun hotelliaamiainen kaikessa ihanuudessaan sai vatsat vielä killittämään.

Samalla suunnalla on Suomen neljänneksi suurin noin 8 m syvä hiidenkirnu niin poikettiin matka kavereitten kanssa sielläkin.

Pois Mikkelistä ajettiin Porrassalmen museotien kautta.

Matkaseuramme antoi meille matkamuistoksi ihanan "varoitus" kyltin.