Kevättuulella...

 Vuotuinen hiihtoreissu jäikin jälleen ainoaksi. Hankiaisia ei ehtinyt tulla lainkaan, vaan lumet humpsahti salamanopeasti etelässä kurakeleiksi. Vintage pitoteipit suksenpohjissa toimivat edelleen hyvin. Kertonee jotain meidän vuotuisista hiihtomääristä.

Siirryttiin suosiolla keväthommiin. Kukkamultia vaihtaessa kannattaa antaa multa pussin lämmetä hieman aikaa. Kiinanruusu ei oikein tykännyt autotalli kylmästä mullasta, mutta jäänee henkiin. Muut kukat ei olleet moksiskaan kylmäkäsittelystä. Jopa kaktuksen alku kesti koettelumuksen reippaasti.

Kun lumet lähti etelästä ja tuli sopiva tilaisuus, niin päätettiin Pikku-Ukon kanssa ajaltaa mökille kevättä ihmettelemään. Hieman jänskätti lähteä kahteen pekkaan reissuun, kun kotona oli kaikki laitteet uhkailleet hajoamisella. Auto piti outoa ääntä (kivi jossain vanteen välissä ilmeisesti), pesukone rutisi oudosti ja korjautui myös omineen, kaukolämpömittarin vaihdon jälkeen hävisi lämmin vesi (korjautui hakkaamalla automaattista säätöventtiiliä) ja lopuksi televisiosta hävisi ääni ylen kanavilta. Ei ollut siis kauhean luottavainen olo lähteä Pikku-Ukon kanssa reissuun, kun ei ole paljon reissailtu kahden jäätyämme. Mutta kuten laulussa sanotaan... jos et ois nössö...niin ei kun keula kohti Tohmajärveä.

Mentiin yhden pysäyksen taktiikalla ja Lohelassa napattiin perinteiset taivaalliset lohileivät kahvin kera ja päästiin hyvään reissu tunnelmaan. Kiva paikka pysähtyä ja mukavasti puolivälissä matkaa.

Mökillä oli vielä aavistus talvesta ekana päivänä, mutta sen jälkeen lumet hupeni silmissä. Lumikengät matkassa olivat vain koristeena. Myöskään etelän aurinko ei perinteisesti ulottunut meidän lomalle vaan oli sumua, loskaa ja sadetta.

Kylätie oli hiljainen ja 9-tie vielä hiljaisempi. Naapuri kyttääjillä ei ollut paljoa kytättävää. No saatiinpa rallatella lenkillä ihan rauhassa.

Lumien sulaessa vauhdilla vesisateessa tehtiin Pikku-Ukon kanssa puuhommia. Normaalisti pötköttelee pihalla, mutta nyt kun oltiin kaksin reissussa vapaa kävely oikeuttani olikin rajoitettu. Olin tarkan silmälläpidon alaisena koko ajan. Nätisti siirtyi aina odottamaan osoitettuun turvalliseen paikkaan puun kaadon ajaksi. K-raudasta haettiin tulomatkalla ahkio ja saatiin puut raahatuksi pihaan kesää ja pilkkomista odottelemaan.

 

Pikku-Ukko oli lukenut pykälät ja pysytteli lenkillä välittömästi kytkettävissä rasittavuuteen asti. Taisi kumpaakin jänskättää olla kaksin reissussa pitkästä aikaa.

Mökkeiltiin perinteisin menoin lököilyä, puuhastelua, saunomista ja hyvää ruokaa.

Yhtään muumimukia ei pitänyt enää tulla, mutta en pystynyt vastustamaan, kun paikallisesta Tiilikaisen K-kaupasta löytyi niin kaunis vuoden -21 talvimuki.

Kotiin huristeltiin Mikkelin kautta ja laitettiin haudalle kevät kukkaset. Ehkä ensi kerralla molemmat ottaa vähän rennommin, kun nyt meni niin hyvin. Ei tarvitse Pikku-Ukonkaan niin tarkkaa vahtia pitää, että on kotiin palatessa aivan sippi.

Nyt ollaankin jo kotimaisemissa ja aloitettu pihan haravointi ja muut kevät puuhat. Rain ruohot on kylvetty ja punkki panta valmiina odottamassa pienten jalkojen keväistä vipatusta.