Siirry pääsisältöön

Kohtaamisia hämärän rajamailla

 


Autoa huollosta odotellessa ehtii ihmetellä kaikenlaista joutavaa. Iltojen pimettyä  olen muutaman kerran  lenkillä harkinnut jopa Krav Magan tms HatsaPatsa lajin aloittamista. Vaikka sisimmässäni tiedän että ikä yli 60 v ja hyvä ylipaino on naisihmiselle parempi suoja elämän vaaroissa kuin mustavyö Karatessa. Isäkin aikoinaan rauhoitteli itseään teinien ilta rientoihin lähtiessä tokaisemalla rauhoittavasti ” Jos pimeässä vie niin valosassa palauttaa”. Sama taitaa päteä edelleen.

Siltikin olen hämärissä lenkeillä pari kertaa ihmetellyt outoja hiippareita. Oudoin oli ehdottomasti hemmo, joka vietti yönsä  makuupussissa harjulla lenkkipolun vieressä. Hieman laitapolkujen tallaajaksi tunnistettuamme, todettiin Pikku-Ukon kanssa, että lienee vaaraton tapaus jolla ”Nuku yö ulkona” tapahtuma on vaan venähtänyt kuukauden mittaiseksi.

Toissa viikolla ilta lenkillä radan varessa sumussa näin oudon tyypin hahmon liikkuvan poukkoillen eteenpäin ja lähestyessämme painuvan tien reunus pusikon kätköihin. Hieman varuillani ohitin pusikkoa, kunnes sieltä alkoi kuulua mieletön älämölö. Ääntä piti nyrkillä tapettavan kokoinen pikku koira, jota omistaja piti pannasta kiinni. Ei ollut mikään murhaaja raiskaaja siis. Voin sanoa että etäisyyden ottaminen ärsykkeeseen ei ainakaan tässä tapauksessa ollut toimiva metodi. 

Luottamusta ei myöskään herätä ison koiran omistaja joka lähestyessämme alkaa pälyillä paniikinomaisesti ympärilleen kuin avomaalle eksynyt pupu. Lopulta syöksyy tien penkkaan surraa remmiä koivun taimen ympärille ja ottaaa tukevan takakeno haara asennon. Ihan kiva. Ohikulkija siinä kertaa päässään lujuusoppia ja laskeskelee päässään voimaa, taivutusta ja momenttia ja toteaa saman kuin kouluaikoina, että nyt mennään ihan vaan tuurilla.

Sitten on tämä uusi tuttavuutemme Sulo. Sulo on todella söpö pieni pysty korva. Mutta Sulo on oikeasti tappaja. Ainakin haluaisi raadella Pikku-Ukon. Tosin fyysisten rajoitteiden takia ei taitaisi onnistua edes autettuna. Siksi en oikein ymmärrä miksi usein pienten koirien omistajat uskovat, että huuto lakkaa kun nostaa etujalat ilmaan. Se ääni ei synny etutassujen maakosketuksesta, se ärinä ja räksytys syntyy siellä koiran pää puolessa. Etutassut on syyttömiä. Myöskään takatassut eivät aiheuta sitä ääntä, eli syliin nostaminen ei useinkaan auta. En ole myöskään huomannut, että koiran roikottaminen kuristumassa ehtisi vaikuttaa. Korinan ja rähjäämisen yhdistelmä on vielä kamalampaa kuunneltavaa. Voisi vaikka yrittää katsekontaktin katkaisemista siirtymällä itse siihen väliin samalla tuoden turvaa, mutta toki helpompaa on vaan leikkiä joulukuusen palloa roikottamalla karvapalloa ilmassa. Tulee Joulumieli kaikille.

Onneksi auto on nyt valmis ja voin lopettaa ajattelun.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valohoitoa...

Ontuminen siis palasi ja ei nyt voi sanoa, että unettomia öitä olisi vietetty. Ihmisjäsen nääs ei pysty vatvomaan asioita öisin, koska heti, kun menen vaaka-asentoon nukahdan alta 5 minuutin. Siinä ajassa ei ehdi mitään vatvoa. Päiväsaikaan on sitten mietitty enemmänkin strategiaa yhteisten terveiden vuosien lisäämiseksi. Ensimmäiseksi päätettiin jatkaa normia elämää kävely lenkkeineen ja jos ontuma päivä tulee niin sitten huilataan ja otetaan kipulääke.  Rauniot ;) Toiseksi laitettin videon pätkä Rampelle Aistiin ja odotetaan Rampen arviota ontumisen syystä. Rampehan oli sitä mieltä, että lievä välilevyn pullistuma oikealla ei seltä vasemman jalan ontumista. Minusta entisenä selkävaivaisena kaikki ontuu kaikkea, kun selkä on kipeä. Ihan sama onko oikea vai vasen, koko ajan sattuu. No odotellaan Rampen mielipidettä rauhassa. Kolmanneksi Tosimies on nyt tiukalla laihiksella. Ainut joka valittaa on Koutsi. Siirsin ruokinta-ajan  aamusta puoleen päivään, Ko...

Syys energiaa eräillä…

 Syksy on keväästä seuraavaksi paras aika etenkin tällaiselle hetkellisesti kausi introvertille mököttäjälle. Syksyllä kadut tyhjenee ja ihana pimeys sulkee ovet kaikkialle. Vesisateessakaan ei liiku kuin koiraihmisiä. Voisi pötkähtää sohvan nurkkaan kynttilänvaloon Cashmir huovan alle kotoilemaan, mutta kun tuli hankittua tuo pyrri…   Kun omat energiat ovat hiipuneet niin pyrri on salaa ladannut akkunsa viilenevistä ilmoista. Joka vuosi ihmisjäsen ihmettelee, mikä koiralle on tullut. Pikku-Ukko pyörii jaloissa joka hommassa. Lenkillä tuntuu kuin lenkki kaverina olisi Ahtisaaren sijasta Alexander Stubb. Lopulta hitaampi älyinenkin tajuaa, ettei auta kuin heittää Cashmir villainen kotoilu viltti nurkkaan ja keksiä syyspuuhaa karvapallolle. Niinpä pihan syystöiden lisäksi on Pikku-Ukon oma puuhamaa. Onkin käytetty aikaa uusien polkujen tutkimiseen, marjastukseen ja sienestykseen.  Huomaamatta tulee pakastin täytettyä ja samalla puretuksi energiapommia. Taukovahti Evästauoll...

Lomalla lomailusta

 Keväällä varattu oma lomanen tuli tarpeeseen. Kahden yön hotelli lomanen ilman varsinaista ohjelmaa tuli todella tarpeeseen vierastäyteisen alkukesän jälkeen. Pikku-Ukon kanssa pakkauduttiin autoon ja suunnattiin Mikkeliä kohti. Tavattiin tuttuja pienimuotoisesti ja loppuaika seikkailtiin kahteen pekkaan. Iltakävelyllä käppäiltiin Kenkäveroon ja Mikkelipuistoon. Ostettiin pikku-tarjottimia helpottamaan elämää ilman olkkarin pöytää, jota ei aiota pitkän harkinnan jälkeen enää hankkia. Taito talon aarteita Pikku-Ukko on loistavaa matkaseuraa, ei hauku, eikä arvostele, lähtee innolla tutkimaan ympäristöä eikä valita pikku eksymisistä. Niinpä tutkittiin osin lapsuuden maisemia ja osin ihan uusia reittejä kotikaupungissa. Törmättiin ensimmäisen illan seikkailulla viittoihin Kaihun kierroksesta ja päätettiin ottaa se seuraavan päivän retki kohteeksi. Oltiin ajateltu kiertävämme Urpolan joen luontopolku, mutta vaihdettiin suunnitelmaa ja sovittiin, että jos voimat ja sää sallii niin käyd...