Sadetta ja pimeää...

 Vuoden tauon jälkeen päästiin lopulta mökille ja siitä jatkettiin mihin vuosi sitten jäätiin eli mökin talviteloille laitosta. Siskon kanssa ajeltiin perjantai iltana töiden jälkeen mökille, missä Hannu nykyään eläkeläinen oli laittanut kaiken jo valmiiksi. Mitään metsäneläviä ei nähty, mutta karpaloita olisi ollut enemmänkin poimia. Ne on vaan niin tolkuttoman hitaita kerättäviä. 



Paketoitiin kesäkeittiö odottamaan uutta kesää ja kesäkukat raivattiin pois. Kalusteita siirrettiin talvisuojaan ja ihmeteltiin miten nopeasti kesä aina menee.




Lehtien haravointia riitti ja jäi vielä kevääseenki. Mahdoto tehtävä, mutta sinne ne heinikkoon häviävät kevään tullessa. Ja niin näyttää häviävän raja-aitaaan mäki tien toiselta puolelta. Aikamoiset kaivannot.


Outoa oli olla ilman Koutsia reissussa, mutta ei ei mahda mitään. Liian hankalat on olosuhteet nykykunnossa. Niinpä köllöteltiin Pikku-Ukon kanssa ihan kahden aitassa. Oli mukavaa ja hyvin nukutti.


Sään suhteen kävi huono tuuri. Koko ajan satoi... mutta mitäpä muuta saattoi olettaa, kun oli siinä samalla pari lomapäivää viikonlopun jatkona. Ei haitannut ollaan jo totuttu. Paitsi ehkä Pikku-Ukkoa ohuesti harmitti...



Kotiin ajeltiin Mikkelin kautta ja laitettiin haudalle talvi kukat. Tuttuja ei tällä reissulla ehditty tavata. Täytyy mennä joku viikonloppu ihan ajan kanssa hotelli reissulle.

Koutsia on käyty hoivakodilla katsomassa ja parina viikonloppuna on ollut kotona käymässsä. Pikku-Ukko liikkuu jo hoivakodilla tottuneesti ja malttaa hyvin odotella Koutsin huoneessa jos Koutsi on päivä salin puolella. Mukavaa kun saa viedä koiran. Pikku-Ukollakin on aikamoinen ikävä Koutsia.
Ihan parasta tuntuu olevan, kun Koutsi tulee kotiin käymään. Ei ymmärrä pieni koiruus miksi pitää asua eri paikoissa. Mutta hienoa, että on lenkki etäisyydellä niin päästään usein käymään viikollakin töiden jälkeen.

Parasta on oma ihminen kotona käymässä 💕


Kellon siirto hoiteli taas valoisat hetket pois illasta ja aamusta ja nyt onkin sitten pari kuukautta vaan hämärä hommia.






















Kommentit

Suositut tekstit