Syksyn suojaan viimeinkin

  Syksy tuli ja syyspuuhat. Viinirypäleitä ei tänä syksynä tarvitse keräillä. Kylmä alkukesä ja kuiva keskikesä tuhosi varjoisan pihan satonäkymät. Omput on rupisia suurin osa ja karisee kilvan. On siellä hyviäkin, kun jaksaa valkata, mutta aika vähän ylipäänsä. Mutta onneksi puolukoita on rutosti.

Hoivakodilla oli omaisten päivä, nelijalkaisia rapsuteltavia ja mansikka kakkua. Oli kiva päivä. Pikku-Ukon jätin suosiolla kotiin. Jos Kenkäveron kanat järkytti jo maailmankuvaa, niin en tiedä mitä olisi ollut mieltä mini possusta…

Tottis kentällä käytiin treenaamassa ihan oikeesti pitkän tauon jälkeen. Jos jossain on onnistuttu pentu aikana, niin yhdistämään treeni tilanne ja kentät siihen mielentilaan, että on ihan huippuhienoa päästä tekemään yhdessä. No nyt lähti ihan käpälästä. Asiat oli hyvin muistissa, mutta se innosta kiljahtelun ja häseltämisen määrä. Kisoissa olisi jääty ääntelyn takia varmaan miinus pisteille ja saatu porttikielto. Ymmärrän kyllä, kun on puolihuolimattomasti puuhasteltu enempi leikkien kuin tosissaan. Jos kisaamaan aiotaan niin pitäisi lähteä aika järjestelmällisesti viilaamaan osioita kuntoon. En ole varma löytyykö itseltä vielä intoa. On niin kiva fillaroida ja rymytä metsissä pitkästä aikaa. Mutta onhan tässä talvi aikaa puuhata vähän kaikkea ja miettiä mitä halutaan alkaa harrastamaan ja viilailla. On nyt kuitenkin kotimatkalla Koutsilta otettu tarkempaa tottista pari kertaa ja Pikku-Ukko on aika hyvin kasannut itseään patoutuneesta innosta huolimatta.

Talvi kuulostellaan ja treenaillaan räkä poskella. Peruskunto treenit molemmille tulee tarpeeseen, etenkin Ihmisjäsenelle. Keväällä ehkä jo tiedetään mihin lajiin hullaannutaan yhdessä.

Vanhoja kuvia selatessa käteen osui ihana vanha kuva 90-luvun ”Harjoitusten mestareista”❤️ treenien jälkeen.

Rekku, Kimi ja Penni ( kuva Lenny Petrasuo)