The Magnificent Five

Meidän Pikku-Ukko 5 vuotta

 Maaliskuun lopussa Pikku-Ukko päräytti 5 vuotta mittariin. Nyt voi jo sanoa, että vahtikoiraa ei ainakaan tullut. Lauantai aamuna Koutsi veteli vielä unta ja Ihmisjäsen haahuili pyjamassa ennen puolta päivää, kun ovelta kuului järkyttävä rymistely. Luulin että Karhu ryhmä tulee rynnäköllä, mutta Jumalan sanahan se sieltä puski ovenraosta sisään Pentin Jehovalaisen työkaverin muodosssa.  Ja mitä tekee Pikku-Ukko...ei edes hauku vaan iloisesti heiluttaa häntää. Varmaan lähtee Valtakunnan salillekkin pullan toivossa. Mutta hyvä niin, kun meillä ramppaa kotihoitoa ja muita sote henkilöitä niin olisi kyllä hankalaa, jos olisi kovin reviiri tietoinen koira. Nyt saa kaikki mennä ja tulla ihan rauhassa. Yläkerrassakin taitaa olla taantuma kun vartiotorni oli kutistunut lehdestä lehdykäksi. Mutta täytyy ihailla pakanoiden käännytys intoa. 

Pikku-Ukko sai perinteiset synttärilahjat. Matokuuri, punkki panta, rokotus aika, kesä pesu ja hirvi jäätelö. Pikku-Ukkoa pestessä tunsin syvää kateutta. Miksi aina kun peset koiran ja sen turkki kastuu niin koira näyttää aina laihalta luikulta. Itse kun pesee hiukset niin sama pullukka peilissä, vaikka hiukset valuisi vielä vettä.  Elämä on epäreilu. 

Pikku-Ukko sai Maya ystävältä lahjaksi Masi Majavan, joka röhkii söpösti ja on Pikku-Ukosta ihana ravisteltava kun rapisee myös.

Kaveri tarjoiluna oli possun korvia. Kiitokseksi juhla järjestelyistä possun korvia ahminut synttärisankari pruttasi aamuyön tunteina sellaisen prutan sängyssä, että ihmisjäsen heräsi ääneen ja hajuun. Nenäkarvat kärventyi ja pyjama mätäni päälle hajun voimasta. Pakko oli laittaa valot ja käydä tarkastamassa lattiat, koska haju oli niin järkyttävä, että en voinut uskoa, että oli pelkkä pieru. No oli todella kaikkien pierujen äiti. Haju paloi nenään kiinni ja kämppä haisi 2 vrk tai sitten tyyppi pruttaili tuhnuja pidemmän aikaa.

Juhlistettiin viikonloppua myös aurinkoisella pitkällä kävelyllä joen rantaan syömään eväitä. Läträyskausikin avattiin.

Ihan nössö Pikku-Ukko 5v ei ole. Eräs ulkomaalainen kysyi asiallisesti saako koiraa silittää. Minä lupasin ja Pikku-Ukko tykkäsikin ukkelista. Kunnes se tampio yhtä äkkiä päättikin pelleillä ja alkoi tehdä varmaan omasta mielestään hauskoja murina hyökkäyksiä Pikku-Ukkoa kohti. Molemmilla pyrreilläni on ollut huonon huumorin taju olematon. Pikku-Ukko väisti kuitenkin kaksi ekaa hyökkäystä, mutta kun polakki kolmannen kerran vyöryi kohti niin ärähti ja teki varoitus hyökkäyksen ukkoa kohti. Loppui minultakin huumori ja puhuttelin ukon, joka kovasti pyyteli anteeksi. 

Harmitti vietävästi kun Pikku-Ukko on ollut tosi avoin vieraille ja sitten osuu kohdalle täysi tampio. No onneksi on aika kova hermorakenteeltaan niin en usko, että jäi hampaankoloon muuta kuin yksi polski. Ihmisjäsen päätti, että ihan tuntemattomien ei tarvii jatkossa kysellä silittely lupaa. Mutta hyvä oli tietää, että tuommoisessa tilanteessa tulee ensin asiallinen varoitus, eikä heti hammasta pakaraan. Fiksu 5 v. Tosin ehdotin, että jatkossa pieraisisi ääliöiltä tajun kankaalle.

Kevät on tuonut tullessaan sulat maat, kohmeiset sahapaidat  ja vetreät punkit. Nyt odotellaan korvasienien nousua. Tästä se taas lähtee kesä.