Kunnon metsästystä...

Päätettiin hieman nautiskella ja yhdistettiin hautojen laitto Mikkelissä ja yö hotellissa. Helteisessä säässä köröteltiin Mikkeliin ja ensin harrastettiin hiljaista kävelyä hautausmaalla. Pikku-Ukko yleensä odottaa autossa, mutta kuumuuden takia pääsi mukaan istutus hommiin. Samalla nähtiin ehkä suurin alppiruusu ikinä. Harmi ettei ollut vielä kukassa, olisi varmaan ollut komea näky.

Koutsi on ollut hieman huonommassa kunnossa ja väsähdettiin molemmat, niin jätettiin väliin hampurilaiset Mikkeli puistossa ja painuttiin hotelliin huilaamaan. Hieman haasteita siirtymisessä parkkihallista huoneeseen, mutta lopulta onnistuttiin. Huilattiin ja koottin itsemme. Olin varannut liikuntaesteisten huoneen koirallisille ja päästiinkin remontoidulle puolelle ihan herroiksi.

Varattiin pöytä hotellin ravintelista ja elämä palasi hautausmaa retkeilijöihin...

Ihmisjäsen oli odottanut eniten hotelli aamupalaa ja se olikin odotuksen väärtti.

Kyllä virkisti reissu vaikka sen verran vaivalloista ja varustautumista vaativaa on jo liikkuminen , että todettiin porukalla, että saattaa seuraavat reissut jäädä, ellei ole pakko jostain syystä. Mutta kaikkien haasteiden jälkeen oli ainakin maha täynnä hyvää ruokaa. Pikku-Ukko käyttäytyi hyvin ja ilta myöhän kävely helteisessä kaupungissa oli rentouttava.

 

Vielä muutama viikko lomaan joka tulee tarpeeseen. Koutsi vietti yhden yön päivystyksessä, missä tutkittiin kaikki muu paitsi kipukohta. Olin laittanut matkaan lääkkeet valmiiksi ja soitin perään silti puolet lääkkeistä jäi saamatta. Kotiutuspäivänä sovittiin, että soittavat hyvissä ajoin ennenkuin lähtee taksiin, että ehdin autolla töistä kotiin. Tuli ihan puskista ja oli jo matkalla. Lääkkeetkin oli unohdettu antaa.Nilkka oikosena kotiin, kun ei Koutsilla ollut avainta, eikä kenkiä  matkassa. Olivat kirjanneet jostain puppugeneraattorista, että kotona on omaishoitaja vaikka en edes ole. Lopulta ehdin viimetingassa, kun taksi oli jättämässä Koutsia naapurin tyhjillään olevan talon pihaan. Onneksi kuulin äänet pensasaidan takaa🙈Illalla en taputtanut parvekkeella hoitohenkilöstölle…

Lähete jatkotutkimukseen olisi "protokollan"mukaan pitänyt kirjoittaa Loviisassa vaikka päivystys lääkäri Porvoossa oli sen todennut ja ultra tehtäisiin Porvoossa (päivystyksessä Porvoossa sitä ei voinut mitenkään tehdä). Kotihoidon lääkärille saa taas soittaa vaan akuutissa hädässä. Häntä olis sitten metsästänyt Loviisan hoitaja, kirjoittamaan lähetettä vaivaan, jota hän ei edes tiennyt olevan. Kyseenalaistin protokollan, asian pallottelun verovaroin ja varmistin, että päivystys lääkäri osaa kirjoittaa ja saatiin lähete samantien. Kesäkuun lopussa on sitten tutkimus. Ei ole ihme jos sairaanhoito maksaa ...

Pikku-Ukon kanssa oltiin Hoopers kurssilla. Vauhtia oli mutta en voi väittää, että ukkeli olisi tajunnut vielä mistä se palkka tuli. Läpi meni jos sattui olemaan linjalla. Kiertoa ja kaartoa on nyt opeteltu molempiin suuntiin, kun Pikku-Ukko kiertää ja kääntyy aina vasemmalta oikealle. Katsekontaktia esteeseen on haettu myös, mutta minuahan se tuijottaa kun sitä on opetetltu Tokoon ja tottikseen. Se tulee olemaan haastava juttu. Täytyy jotkut hoopit viritellä pihalle, että alkaisi hoksata mistä on kyse. Ihmisjäsen taas palkkaa liian hitaasti ja palkka lentää mihin sattuu, mutta hauskaahan se oli silti. Pikku- Ukko oli tohkeissaan.

Viime kesänähän kokeiltiin Cani Crossia ja meinasin saada sydärin ja sain jalat niin kipeäksi, ettei koskaan. Vuosi meni toipumiseen henkisesti ja puoli vuotta fyysisesti. Mutta kun säännöllisesti kerran vuodessa treenaa niin tämän kesän lenkki meni jo paremmin. Ihmisjäsenen kunto oli parantunut ja toipumiseen meni vain kaksi viikkoa. Nyt odotetaan ilmojen viilenemistä, mikä ihan kohta tapahtuukin, koska Ihmisjäsenen loma alkaa. Sen verran kivalta tuntui viimeisin lenkki, että voi tuplata

treenin kahteen lenkkiin vuodessa.

Näillä helteillä onkin keskitytty enempi aamu lenkkeihin, uintiin ja virvokkeisiin. Pikku- Ukko tosin ui yhtä huonosti kuin ennenkin, mutta polskii kuitenkin. Ehkä se varmuus sieltä pikku hiljaa tulee. Ohuesti ärsyttää nuo puska parkkeeraajat, jotka ovat vallanneet nuo rötöniemen koiran uittopaikat ja polut, mutta olen ajatellut, että eivät voi olettaa yksityisyyttä jos parkkeeraavat keskelle kulkureittejä yleiselle paikalle, kun Tamminiemen upea leirintäalue olisi vieressä. Mutta eiköhän mahduta kaikki nauttimaan kesästä.