Raadollista lomaa…

 

Ihmisjäsen piti uuden minilomasen kun näytti lupaavasti kääntyvän kevääksi jälleen. Ja ihan meni perinteiden mukaan. Ulkoilu lomalla on vain pukeutumis kysymys, kerrospukeutuminen kunniaan.

Ei annettu ennusteiden masentaa vaan suunnistettiin Itä-Suomeen lomalle. Ennen lähtöä piti askarrella vielä hieman lahonneiden mökkitarvikkeiden tiallle uuta kalustetta.

Kaikki isän ja Koutsin opit hyödyntäen siitä tuli ihan topakka penkki grillille, edellinen romahti lahoamisen ja lievän ylipainon seurauksena Ihmisjäsenen alla. Suuronnettomuus oli lähellä mutta onneksi grillioluen onnistuin varjelemaan. Ihmisjäseneltä puuttuu täysin refleksi, joka laittaa kädet eteen kaatuessa. Jos kaadun pyörällä, puristan kouristuksen omaisesti ohjaustankoa. Lenkillä pidän viimeiseen asti remmistä kiinni. Jopa hevosen selästä pudotessa, kun järkevää olisi irroittaa, niin minä pidän tiukasti ohjista kiinni. Jos mitään ei ole käsissä kaadun jäykkänä kappaleena yleensä naamalleni. Tosin pudotuskaan ei näistä mitoista ole suuri, mutta katsoessani koutsin muksahtelua selkä pyöreänä kierähdellen, kuin kaatumisen oppikirjasta, tunnen kateuden pistoksen. Pikku-Ukko oli tietty mukana. Liekö seurausta siitä että pentuna joutui heti rakennustyömaalle kotona ja mökillä niin ei kyllä pelkää mitään sirkkeleitä, naulapyssyjä yms. Työrukkaset tosin lähtee heti kun silmää välttää.

Toinen hupaisa tapa on kenkien, pipojen ja ylipäänsä tavaroiden varastaminen. Periaatteella ”löytäjä saa pitää” toimii Pikku-Ukon ajatusmaailma. Ohuesti ärsyttävä tapa joka kuitenkin lienee oma vika, koska Pikku-Ukko on huomannut, että oikeasti se naurattaa Ihmisjäsentä. Paitsi silloin kun kerään rintsikoita pihatieltä :D no ehkä jopa silloin.

Mökillä oli vielä varsin alkukeväistä. Lumet oli lähteneet, eikä mikään vielä vihertänyt. Viriteltiin mieliä kesään ja  korjailtiin paikkoja.

Mörkövahtina mukana 

Koutsin kaverina

Siskon keittiöapulaisena

Sylppy Pylppysenä

Pidin Pikku-Ukkoa tarkasti silmällä kun susia pyörii nurkilla, mutta loppujen lopuksi meidät meinasi syödä saksanseisoja ja sen ruskea kaveri kylätiellä. Pojat oli päässeet pihaan leikkimään vielä pienempien poikien kanssa ja sieltä ne sitten tuli riitaa haastamaan. 

Ihmisjäsen käytti hyväksi havaittua metodia ja kiroili kuin Turkin ryssä. Osaan olla vakuuttava ja näytti jo että tyypeillä meni pupu pöksyyn, mutta sitten kaartoivat takaisin. Toinen kaarsi selustaan ja toinen tuli kohti. Pikku-Ukko ei onneksi murinoista provosoidu. Odottaa yleeensä kiltisti, että perheen paha akka hoitaa homman.Yhden kerran murahti ruskealle kaverille kun tuli ihan iholle. 

Kun näytti ettei muu auta niin nappasin saksalaista pannasta ja vaihdoimme pahat katseet. Saksan joukkue antoi periksi, kun selvensin savoksi, että vieraitakaan ihmisiä ei purra vaikka ne pitää pannasta kiinni. Samalla kevyellä Kung Fu potkulla kierteellä taakse vakuutin ruskean kaverin, ettei kannata yrittää motitusta, kun vastassa on 60 hipova vaihdevuotinen neiti Jackie Chan. 

Lasten vanhemmilla ei ilmeisesti ollut minkäänlaista etiäistä, että  autiolla kylänraitilla tapahtuu kerrankin ylipäänsä jotain, joten huusin pikku pojille, että tulkaas hakeen nämä pois täältä. Sieltä reipas harrastajan alku tuli päättäväisesti ojan yli ja ihan kaikkia rumia sanoja ei kyllä ollut ehtinyt oppia minulta. Nappasi tyypit pannoista ja yhtä reippaasti poistui koiria toruen takaisin ojan yli, tosin mahallaan. Ei kuulemma sattunut. Reipas lapsi.

Pikku-Ukon mielestä olin ihan Päällikkö, kun jatkettiin matkaa mökille. Sen seuraamisen kun olisi saanut videolle :D

No meistä ei tullut raatoja, mutta kyllä niitä muutoin tuli lomalla vastaan. Mökillä Pikku-Ukko löysi kannon nokasta unohtuneet pupun jalat.

Ihmisjäsen löysi  kauniin lintu Span

Palattuamme kotiin mökiltä lähdettiin raatotutkan kanssa metsälenkille ja löydettiin sammaleeseen peitelty kauriin raato ihan metsäpolun vierestä. Mietin että hirvestä metsästäjät tuo koko ruhon pois ja mietin, että jääkö  pienemmistä sitten loput metsään. Niin nätisti oli sammalta raavittu peitoksi. Ehdin jo ajatella että jonkun koira on nirrannut kauriin ja omistaja yrittänyt peitellä rikoksen. Kaurista oli kuitenkin osin syöty, kun vähän potkin sammalia pois. 

Koirakavereita haisevasta ylläristä varoiteltuani löytyi lopulta luonnollinen selitys. Metsästysasioita ymmärtävä immeinen kävi paikan tarkistamassa ja totesi sen Ilveksen kätköksi. Jälkiä on tuolla talvella lumikenkäillessä nähty usein, mutta ei otusta itseään koskaan.

Ehkä se katseli lähettyvillä kun tongittiin sen jääkaapilla. Aika hienoa vaikka kauris ei taida olla samaa mieltä rassukka.

Raatotarkkailija viilennystauolla

Luonto on samanaikaisesti kaunis ja julma tarkoituksenmukaisuudessaan. 

Marja-aika kohta :D