Pullaa ja harrastelijamaista puuhastelua...

Nukkuvien puolueessa ollaan, kun ei millään jakseta enää pysyä hereillä. Ihmisjäsenkin on pyrrin iloksi nöyrtynyt menemään jo 10 nukkumaan. 12 h yöunet siihen päälle viikonloppuisin niin ei ole vapaa ajan ongelmia. Ystäväni Netflix lähettelee jatkuvasti sähköpostia ja kyselee milloin aioin palata hänen viihdyttävään seuraansa jälleen. Ei onnistu nyt. Ollaan kuitenkin valmistauduttu kesään tekemällä kesä panta valmiiksi. Tällaiseen pienimuotoiseen puuhasteluun riittää vielä energiat ja ulkoiluun.

Pikku-Ukon kanssa on hiihdetty, potkukelkkailtu ja lumikenkäilty. Hiihtoretki oli varsin vauhdikas koska pellolla oli jo hankiainen ja kelkkaura oli rapsakassa jäässä. Vauhti kiihtyi aika hurjaksi kelkkauralla ja mielessä vilahti jo miltä näyttää naama astetta tuhdimman kuorinnan jälkeen, ei ehkä nuoremmalta. Siinä kuoleman kanssa kilpaa viilettäessä tajusin, että ikää alkaa ihmisjäsenellä olemaan. Jaloissa ei ole enää samaa joustoa kuin ennen ja keskivartalon tasapainokin on vahvasti puutteellinen. Ihan on parissa vuodessa ruumis kömpistynyt. Samalla kun katselin elämäni vilistävän filminä edessäni tajusin, että se pysäytys käsky pitää saada ehkä vähän olematonta varmemmaksi. Suksissa ei ole käsijarrua ja ihmisjäsenen auraus jarrutus päättyy poikkeuksetta kaatumiseen. Koutsi ei oikein vakuutu, kun tulee hiihtämästä yltäpäätä mustelmilla ja vakuuttaa, että kivaa oli. Edellä mainituista syistä johtuen poistuttin uralta ja siirryttiin aavistuksen pehmeämpään hankeen.

Välillä rallateltiin irti, jotta ihmisjäsenen syke ehti tasaantua ja Pikku-Ukkokin sai huilata.

Ja tietysti asianmukainen eväshetki retkellä kuuluu aina ohjelmaan. Loviisa ei ehkä ole mikään metropoli, mutta koira ihmiselle täällä on aivan loistavat ulkoilumahdollisuudet, kun ei ole tungosta missään.

Lumipyryn jälkeen Koutsi esitti aamusta toiveen Hardomin leivän lähiksistä ja munkeista. Koska aurauskalusto oli vasta liikenteessä ja oli hento mahdollisuus ehtiä leipomolle ja takaisin ennen hiekoitusautoa tempaistiin potkuri matkaan ja lähdettiin kelkkailemaan. Kaksi pikku pätkää ehti soran levittäjä ennen meitä, mutta muuten ihan loisto reissu. Kelkalla Pikku-Ukko ei jaksa kiihdyttää samoihin vauhteihin kuin suksilla, mutta muutamassa kadun mutkassa oli silti liian lennokas tunnelma. Reissun jälkeen vasta paistetut lämpimät pullat ja leivät maistui.

Ihmisjäsen odotti pikku lomastaan eli parilla päivällä jatkettua viikonloppua. Oli tarkoitus puuhata vaikka mitä, mutta lumipyry muutti suunnitelmat kolaamisesksi ja sitä seurannut kaatosade pehmitti hankiaiset. Yksi päivä vietettiin aiempien lomien perinteiseen tapaan Koutsin kaaduttua, jonottamalla  Porvoon päivystyksessä, mutta selvittiin mahdollisesta kylkiluun hiusmurtumasta vähän tujumalla kipulääke reseptillä. Ehdittiin kuitenkin Prismaankin shoppailemaan ja nyt sunnuntain iloksi paistaa jo aurinkokin.

Ihmisjäsenellä on empiirinen tutkimus nasta kenkien kestosta menossa. Crossover tai jotain kotimainen 59  euroa, kesto 1,5 talvea. Icepug hinta muistaakseni himpun alle 200 euroa, kesto 2 talvea, Irotettavat kengän päälle asetettavat nastat, 29 euroa kesto 1,5 viikkoa. Nyt on sitten tilattu kokeeksi Pomarin nastakengät ja odotellaan niitä postista testiin. Nyt jo jännittää päästäänkö kevääseen näillä.

Pikku-Ukon kisailujen suhteen olen luopunut toivosta. Ei siksi ettei Pikku-Ukko osaisi vaan ei vaan pystytä nyt kisapäiviin lähtemään eikä harjoitteluun uppoutumaan kunnolla. Sen verran kuitenkin yritän, että oman seuran viiden kerran Hoopers kurssille Pikku-Ukon ilmoitin. On sunnuntaisin ja tässä lähellä niin Koutsista ei tarvitse olla huolissaan. Toivottavasti toteutuu ja saadaan jotain uutta ihmeteltävää Pikku-Ukon kanssa. Muutoin jatketaan tätä kotikoirailua liikunnan parissa ja ihmisjäsen yrittää nyt kevään aikana saada vähän liikkuvuutta köpistyneeseen ruumiseen, ajattelin jopa kaivaa hyppynarun esiin ja venyttelyt pitää palauttaa ilta ohjelmaan. Kesä tulee ja päästään taas muidenkin kuin näiden Kamikaze lajien pariin.