Talvi on persiistä...

 Ihmisjäsenen vuodenajat paremmuus järjestyksessä, Kevät, Kevät, Kesä, Syksy. Ihan oikeasti neljä vuodenaikaa ei tee autuaaksi. Näillä leveysasteilla se talvi on kuitenkin kärsittävä niin yritetään ottaa siitä ne vähät riemun aiheet irti. 

Paukku pakkaset on ihan ykköstä. Ensin puet tunnin aamu pissi lenkkiä varten ja kun olet saanut itsesi ja koiran tällättyä ulkoilu kuntoon et pysty enää liikkumaan. Pitää varoa tassujen paleltumista, virtsatien tulehdusta, jäätä ja liukastumista. Mutta kun tammikuussa talven selkä viimein napsahtaa poikki on hetkiä jolloin talvi ei tunnu hetkittäin niin kurjalta. On jopa ihan kivaa esim.

Pohraaminen metsässä ja kelkkaurilla viikonloppuisin valoisaan aikaan

Hirvenmetsästäjä

Hirven peti

Kouluajan traumoista selvittyäni myös hiihtely koiran kanssa tosi kivaa.

Meidän lähdöt on olleet tosin hirveää sähläämistä ja hyörimistä. Katselin sitten Sporttirakin luentoja valjakko hiihdosta ja siellä oli ihan kerrottu, että niitä lähtöjäkin pitäisi harjoitella. Me on menty enempi semmoisella "Toivotaan parasta"-metodilla. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Idea oli se että koira seisoisi nenä meno suuntaan, mutta siihen ei olla vielä päästy. Nyt malttaa jo melkein istua ja odottaa lupaa. Eikä edes aina käy puraisemassa pohkeesta liian hitaan lähdön turhauttamana...Olisi ehkä pitänyt lukea teoria ensin ja aloittaa vasta sitten, mutta ehtii sitä vieläkin oppia uutta.

Kicksparkillakin päästtiin viilettämään ihan kaupungilla, kun aurauskalusto ei yhden pyryn jälkeen ehtinyt hiekoittaa heti viikonloppuna, niin tehtiin äkkilähtö. Ei ole videota siitä, mutta olisi kyllä kiva jos eivät olisi niin innokkaita tuon hiekan kanssa. Täytyy vaan kytätä seuraavaa tilaisuutta. 

Niin kovasti yritän muuttua talvi-ihmiseksi, että käytiin myös kokeilemassa pyöräilyä. Läskipyörä yllätti iloisesti lumessa. Oli varsin vakaa ja tukeva vaikka Pikku-Ukko kiskoi intoa piukeana. Kaaduttiinkin vain kerran ja sekin vaan ihmisjäsenen ohjausvirheen takia. Nyt tuli kuitenkin niin jäiset kelit, että pitää odotella. Ostin Pikku-Ukolle ne viiltosuoja töppöset niin ei sepelinkään pitäisi haitata. 

Se rasva minkä piti hoitaa anturoita ja pitää lumipaakit poissa toimi yllättävän hyvin. Pitemmässä retkessä se vaan kului pois ja paakkeja alkoi muodostua loppumatkasta. Sen lisäksi se haisee enemmän vanhuudelle kuin apteekin Voltarenit yhteensä. Aika ärpäkkä aromi.

Huoltohetki

Lumikenkäily on kuitenkin parasta. Tänä viikonloppuna otettiin ihan pienet eväät ja lähdettiin metsään. Pikku-Ukkoa kantoi jo hanki pääosin hyvin. Lumikenkäilijää satunnaisesti upotti hetkittäin, mutta ei pahasti. Hieman on haaveiltu likulumikengistä, mutta ehkä niidenkin hinnat vielä halpenee jonain päivänä.

Päivän päätteeksi herkuteltiin vielä Vaniljakiristallipullilla.

Huomenna sitten joukolla presidenttiä valitsemaan uurnille.