"Tulkoon vaan hyytävä talvi jäätyköön maa, rakkauden riepuun me kietoudutaan..."

 

Kuvan tunnelmissa on pikkuhiljaa siirrytty talvi hommiin. Ensin kuitenkin käytiin syksy läpi sananmukaisesti pohjamutia pitkin. En muistanut miten sateinen syksy voi olla täällä rannikolla. Monta päivää satoi putkeen. Lenkkipolut muuttuivat iljanteisiksi mutalikoiksi. Säänkestäävää paimenkoiraa ei tuntunut haittaavan.

Ihmisjäsen alkoi harkita jopa sadeloimen hankkimista Pikku-Ukolle.  Niin läpimäräksi lenkeillä kastuttiin ja kun turkki on semmoinen hapsotin, niin ei suojaa sateelta kovin hyvin. Tosimiehellähän oli eläissään mielettömän paksu turkki. Ei siitä hevillä sade mennyt läpi, mutta Pikku-Ukko pitkillä lenkeillä kaatosateessa kastui kyllä aika totaalisesti. En ole hirveästi pukenut koiriani koskaan. No toppa loimi autossa, jos pitempi reissu ja silleen, mutta nyt täytyy miettiä. Tuo heijastin liivihän meillä on ollut nyt metsästysaikaan maastossa, ettei kukaan innokas metsämies ammu kettuna vahingossa. Se suojaa vähän etuosaa. Kumpikaan ukkeleista ei varsinaisesti ole riemastunut pukemisesta ja se on ehkä vaikuttanut siihen, että ei ole tullut pukimia hankittua. 

Tämä vaatetus kysymys on muutenkin nyt mielen päällä. Pitäisikö tilata töppöset talven veto treeneihin vai ei. Eihän me mitään kisata ja enempi meidän hiihto ja pyöräily lenkit on semmoista harrastelijamaista puuhastelua, mutta mietitty on. Nyt vielä kun tassuhaavasta jäi takajalkaan sitkeä lihasjumi ja anaali rauhaset rupesi syksyn kylmillä ryttyilemään. Luotto lääkärimme Ilona putsasi ne toisella kerralla perusteellisesti ja kuvasi, ettei suolistossa muhi mitään ylimääräistä (ihan ihmisjäsenen rauhoittamiseksi), kun uusivat niin tiuhaan, mutta kaikki ok. Nyt on hoitona rusto luita kerran viikossa ja Fibor kuitu. Puuta koputtaen, ovat pysyneet poissa. 

Sadepäivinä ja iltojen pimetessä elämä alkoi taas rauhoittua pitkästä aikaa ja jäi aikaa leppoisammille harrastuksille. Rypäleet kaivettiin pakkasesta ja laitettiin viini pulputtamaan.

61 pulloa viiniä. Arvatkaa mitä kaikki saa joululahjaksi :) Kauniin väristä tuli jälleen.

Sade loimi pohdinta keskeytyi, kun talvi pölähti rannikolle ja päästiin lumitöihin haravoinnin sijasta. Ehdittiin vielä pyörä lenkki tehdä. Vähän on mietitty talvi pyöräilyn kokeilemista, mutta juuri on saatu olkapäät kuntoon kahden edellisen kaatumisen jälkeen (pyörällä 2 v sitten ja kävellen viime talvena),  niin hieman pitää vielä puntaroida riskejä versus hupi.

Juomatauko

Ja sitten tuli talvi...

Nyt sitten Pikku-Ukolla ei ole muuta mielessä kuin naapurin Jelly. Perinteinen loppusyksyn juoksukausi alkoi ja tyttöjähän meidän kadulla riittää. Kukaan ei juokse vahingossakaan yhtäaikaa, joten Pikku-Ukko istuisi 24/7 perse kuurassa etupihalla, jos vaan annettaisiin. Toivotaan, ettei eturauhanen sekoa niinkuin Tosimiehellä. Yritetään hieman rajoittaa tuota rakkaus altistusta, ettei tarvitse pallien lähteä autuaammille metsästysmaille. No tulisi ainakin paksu turkki sitten... ei kyllä pidetään palleista tiukasti kiinni ja rajoitetaan typy kontakteja juoksuaikana.

Muutoinhan meillä on usein tupa täynnä naisväkeä, kun Pihkun sosietee kyläilee. Joskus mietin olisiko pitänyt ottaa joku kääpiö rotu niin ei olis kaveri-iltana niin ahdasta olkkarissa :D

Pihkun kavereita kylässä...(Kuvasta kiitos Fanny Engård-Haddas)

Ihmisjäsenen inhokki vuodenaika on talvi. Nyt pitäisi löytää se talvivaihde ja lakata kammoamasta kylmää. Mutta jos pukeutuu niin ettei ole kylmä, niin ei pysty enää liikkumaan saati taipumaan. Talvessa ei ole muuta hyvää kuin Joulu, joten sitä kohti. Sitten onkin jo kevät :)