Erilainen Pääsiäinen loistavassa säässä.

 

Pääsiäsistä vietetty tavoista poiketen kotona. Koutsin polvinivelvaihto ei mennyt ihan suorinta tietä ja oli vielä sen verran vaiheessa kunnon ja haavan hoidon kannalta, ettei uskallettu lähteä mökkiyhtymän kesäkauden Pääsiäis avajaisiin. Ohuesti harmitti. Mutta paraneminen on käynnissä ja Honkasen Kelataksi ja Kuntoutus on motivoitunut hoitamaan homman maaliin asti. Ehkä Vappuna jo päästään mekin.

Niinpä Pääsiäistä vietettiin kotosalla lenkkeillen ja pihaa sulatellen. 

Naapurit ja noidat savustettiin roskia polttamalla koloistaan ulos aurinkoon.

Äiti otti aina kuvia missä kuvattavalta puuttui joko jalat tai pää. Tytär on perinyt näköjään geenin vahvasti.

Kevät on kaiken ravan, irtokarvojen ja hiekan keskellä paras vuodenaika.Ikkunoista ei näe läpi, mutta ei haittaa kukapa olisi sisällä katselemassa.

Pikku-Ukko avasi jo läträys kauden ja kunhan sepelit lakaistaan pois niin päästään jo pyöräilemäänkin. 

Lenkillä ihmisjäsen viimein löysi lumettoman alueen ja pakkasi Koutsin, koiran ja kahvit autoon ja suunnistettiin ensimmäiselle metsäjäljelle. Vähän hirvitti kun viime kesänä onnistuin tuhoamaan hyvin alkaneen jäljestyksen ja keppi-ilmaisun. Neuvojen avulla saatiin se juuri parsittua uudellen kasaan ja nyt pikkuisen jännitti onko vielä muistissa.  

Koutsi lähti vahtimaan, etten intoile liian vaikeaa jälkeä ja kahvi seuraksi.Kiva kun on mies, joka innostuu koira harrastuksesta, kun vaan pullaa ja kahvia on mukana. Ja ihanaa kun jalat on taas kunnossa niin voidaan käppäillä jäljen jäähdyttely lenkki porukassa. Koutsihan sanoo, että pystyy tunnissa tuhoamaan sen mitä on kuukausi rakennettu koiran kanssa. Ei kyllä pidä paikkaansa. Todella hyviä neuvoja on saatu vaikka ei muka ymmärrä koiran koulutuksesta mitään.

Nyt jäi jäljestä hyvä mieli. Tein lyhyen ja kepit tiuhaan, ettei lähde porhaltamaan. Maasto oli avohakkuu louhikkoa, missä oli vielä vähän tehty metsäkoneella tien pohjaa. Lohkareiden olen huomannut sotkevan hieman hajun leviämistä, mutta nyt eteni Pikku-Ukko kuin oman elämänsä Sherlokki. Kepit poimittin ja tarvittaessa tuotiin louhikko risukossa kamppailevalle ihmis paralle. Kepeiltä lähdöissä malttoi odottaa, kun selvitin liinan, poimin merkit ja kepit. Ainut vaikea kohta oli hangen ylitys. Siinä hukkasi jälkeä hieman. Haki sitten viisaasti lumi-alueen reunat ja hetken pyörittyään löysi jäljen uudellen. Ihmisjäsenestä tuntui pöljältä, kun askeleet näkyi hangessa, mutta ihan oli Pikku-Ukko erotuomari ainesta. Synnynnäinen puusilmä. Vain nenällä näköjään edettiin. Aurinko ja hyvä mieli helli meitä ja kehuista pollea Pikku-Ukko oli ihan tohkeissaan.

Kahvi/vesi paussi jäljen jälkeen.

Uusi jälkinaru on parempi kuin vanha, mutta surkea edelleen. Jos jollakin on hyväksi havaittu nirunaru niin kuvan ja hankinta paikan kanssa kommentteihin kiitos. Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan.

Pääsiäinen toi myös aikaa kavereille ja saatiin muutama kiva potrettikin.