Sote otteessa...

 Lopultakin Koutsi pääsee sairaalasta kotiin. Yli kuukaudenhan nämä ropinat kesti ja antibiootteja popsitaan vielä tovi, mutta ehkäpä se viimeinenkin tulehdus alkaisi olla jo nuijittu. Pikku-Ukolla on ollut pitkiä päiviä yksin, kun normaalisti joutuu harvoin olemaan yksin lainkaan. Energiaa ja toiminta tarmoa on kertynyt ja ikävääkin on taidettu potea. Yhtenä päivänä kaikki minun Tiimari lasit oli keräilty sohvapöydiltä ja kannettu hellästi sängylle villasukkien kanssa. Kaikki ehjiä. 

Lenkkeilty on ja retkillekkin päästiin sittenkin. Potkutellen saatiin vähän menohaluja vähennettyä ja sykkeitä tasattua.

Kahvia onkin tullut juotua vähän, joka välissä ja Koutsikin on pitänyt pitää pullakahvin syrjässä kiinni.

Aaamuyöt on edelleen lenkkeilty ja valoisat aamut hiipineet kuin huomaamatta pimeästä. Ehdittiin kuitenkin reposet nähdä ja komeat olikin. Luultavasti talven viimeiset.                                       

Nyt on jääkaappi täytetty ja huomenna iltapäivällä haetaan koutsi kotiin ja toivottavasti palataan normieloon.

Vähän piti tietysti viritellä kun jäätiin Pikku-Ukon kanssa kahden. Meidän piha on hieman nousuvoittoinen ja portin alareuna on jäänyt aika korkeaksi. Poikahan yrittää pungeta aina ali, kun tyttösiä pysähtyy portin taakse turinoimaan. Verkkoaita alareunassa hajoaa aina ja on pelottanut, että piikit puhkoo silmät, niinpä viriteltiin alareunaan lauta este ja näyttäisi toimivan hyvin. Nyt kevättä kohti.