Lunta ja Joulun tuoksua....tai ainakin melkein...

 Eipä tiedetty pyörälenkillä, että se on syksyn viimeinen. Oli kyllä tarkoitus kokeilla talvipyöräilyä, mutta siihen tuli kotijoukoilta ehdoton ei. Ja voisihan se jarruttelu tuon valepukuisen huskyn kanssa olla hieman vaarallistakin. Olkavarsikin on viime syksyn rysäyksestä vielä kipeä. Tyydyn talvipyöräilyyn ilman Pikku-Ukkoa.

Niinpä se hemmetin lumi tuli aivan liian aikaisin. Ehdittiin käydä jälki ja seuraavaksi oli tarkoitus kokeilla jana treenejä. Tosin niitähän voi varmaan kokeilla lumessakin, heti kun lumien työntämisen jälkeen kykenee taas liikkumaan tai jos lunta olisi vähemmän kuin 60 cm

No lumi tuli ja heti kättelyssä hukkui kaksi hyvää palloa treeneissä hankeen. Ei löydetty vaikka ihan urakalla potkittiin lunta Pikku-Ukon kanssa. Porvoon eläintarvike kaupasta löytyi apu tähänkin. Foami pallot on nin kevyitä, että heittäessä jäävät hangen pinnalle. Eivät sitten tosin lennäkkään mihinkään, mutta Pikku Ukko on jo luovuttanut surkean pallo käteni kehittymisen suhteen.

Hyppy treenejä jatkettiin vielä hetki ennen  totaalista lumikaaosta. 1m menee jo suht varmasti meno suuntaan pallon perässä, ja tulo suuntaan minun luokse ilman palloa. 1-2 hyppyä lenkin jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesti on koitettu ottaa. Määrä on pidetty minimissä kun on aika rankka noin Pienelle Ukkelille, mutta ihan ilmavasti menee, kun vaan malttaa keskittyä. Olen antanut rauhassa kiertää ja kieltää, jos on halunnut. Jos kieltoja on tullut useampi on helpotetttu tehtävää ja lähdetty pikku hiljaa taas rakentamaan ylöspäin. Pääasia, että tulee varmuutta. 

Sitten juuri ennen lumen tuloa Pikku-Ukko yllätti. Lähti heitetyn pallon peräsää esteen yli ja vaikka tähän asti palautus on tullut kiertäen pallo suuusa niin nyt yllätti minut hyppäämällä ilman käskyä pallo suussa takaisinkin. Ihan huippua. Olen ottanut periaatteeksi, että saa kiertää jos siltä tuntuu. En halua painostaa, ettei sitten yritä vaikka askelet ei osuisikaan sopivasti. Jos sillä vältettäisiin tyhmät onnettomuudet. Tosin Penni belgini onnistui sisäkisoissa aikoinaan liukastumaan kesken hypyn suoraan tokoesteen päälle mahalleen ja se ei ollut korkeudeltaan puoliakaan tuosta hujottimesta. 

Sitten alkoi myrräkkä. Työnnetty siis lunta tauotta, kuten koko etelä Suomi. Herkimmät tyypit ovat panikoineet ja hankkineet lumilingon. Oisin ehkä itsekkin, mutta omaan seinään ei viitsi lingota, kadulta auraaja linkoaa sen takaisin ja epäilen vahvasti, ettei naapurin puolelle saa lingota. Kolaa työnnellessä vaan ärsyttää, miten tyhmää on siirtää vettä yötä päivää, mutta onhan se hienoa päihittää muu Suomi jälleen lumen syvyydessä. 

Joensuussa käytiin hautajaisissa ja oltiin samalla pari yötä hotelli Vaakunassa ihan vaan, jotta ihmisjäsen saa ajaa virkeänä ja päiväsaikaan ja saadaan Pikku-Ukko mukaan. Pikku-Ukkoa oli syytäkin viedä ihmisten ilmoille. Parkkihalli vaati totuttelua. Respan liukas kivilattia alkoi sujua vasta loppu reissusta.Hissiin meni kuin vanha tekijä ja osasi asettua oma aloitteisesti takanurkkaan istumaan. Upeeta. Respasta saatiin vähän purtavaa herkkupussissa mukaan. Koutsi sai kourallisen konvehteja, kun ihmetteli ääneen mihin hänen herkupussinsa jäi.

Saatiin esteetön koira huone ja hyvä oli siellä rollan kanssa pyörähdellä. Oli tukikahvoja seinissä ja tilaa kylppärissä. Pikku Ukko jaksoi hyvin odotella aamiaiset, muistotilaisuuden ja iltaruokailut. Välissä käytiin sitten Joensuun Ellejä katselemassa...

...mutta niin pitkä niin pitkä matka ol suatolle Suhmuraan...

Joensuu on kyllä kaunis kaupunki ja jotain hyvin samaa hetkittäin kuin Mikkelissä etenkin torin ympäristössä.

Ja kun lumentulo ei näytä tänäkään talvena loppuvan ja saatiin pyöräilykieltokin, niin tilattiin itsellemme Joululahjaksi Traildogista menopeli. Nyt vaan jännätään ehtiikö jouluksi vai loppiaiseksi. Niin olisi kiva jo Jouluna päästä kokeilemaan, mutta epäilen ettei ehdi. Helpotta koutsinkin liikkumista, kun rollalla on hieman huonot umpihanki ominaisuudet.

Joulun tunnelmissa olisi oltu muutenkin, mutta kun ei ollut ilmassa Joulun tuoksua vaan outo haju, joka pölähti välillä keittiössä ja välillä jo eteisessä vastassa. Ihmisjäsen penkoi kaikki kaapit, puunasi mikron ja jääkaapin. Kuurasin jopa roskis kaapin ja kaikki astiat. Koutsi ei haistanut mukamas mitään. Miehet! Minä kuljin kaksi viikkoa nenää tuhistellen pitkin nurkkia, kuin paraskin vihikoira. Lopulta kun mitään ei hajun lähdettä ei  löytynyt aloin epäillä jo viemäreitä. Purin vesilukot ja hölväsin Tolua viemäriputkiin. Kävin jopa katolla tyhjentämässä lumia ja samalla tarkistin, että viemärin tuuletus putki on auki. No oli. Lopulta aloin jo epäillä, että haisen itse, kun kukaan muu ei tuntunut haistavan mitään. Tiedättehän tyypin, jolla on kaikissa työpaikoissa sattumalta aina ihan paska työilmapiiri, eikä vielä 10 työpaikan vaihdonkaan jälkeen tajua, että onkin itse se paska. 

 

Sitten viimein tänä aamuna lapanen putosi eteisen piirongin taakse. Sitä sieltä etsiessä löysin Pikku-Ukon kateissa olleet Kongit. Luulin että on kiikuttanut ne pihalle hankeen. Ja ylläri pylläri Pikku-Ukon kompostointi projektihan paljastui sieltä toisesta. Voin kertoa, että raaoista broiskun sydämistä lähtee Kongiin unohdettuna aika mutjakka tuoksu. Nyt hajun lähde on oikeasti kompostoitu, mutta on täällä vielä hieman viipyilevä tuoksu... täytyy hommata hyasintti tai jotain. Nuuskuteltuani päivätolkulla pitkin nurkkia luulen, että haju on jo syöpynyt aivoihini. Kiitos Pikku-Ukko kivasta Joulun odotus tunnelmasta ja kaikille meillä vieraileille ihmisille tiedoksi, että se en ollut minä.