Vilkasta menoa...

  

Lämmin syksy antoi odottaa syksyn värejä, mutta lopulta päästiin räpsyttelemään syys kuviakin.

Maastoon sulautuja

Pikku-Ukon mielipide poseeraamiseen 

Ihmis jäsen otti muutaman lomapäivän ja suunnattiin Itään laittamaan porukalla mökkiä talviteloille. Tällä kertaa kukaan ei sairastunut ja päästiin lähtemään. Energiakriisin innoittamana hommattiin sähkövalot huussiin ja saunalle. Helpotti kyllä hurjasti Koutsin liikkumista ja omaakin, kun ei meidän mökki kööristä kukaan tunnu nuorentuvan ja notkistuvan. Kyllä sähkö on hieno keksintö.

Sen verran valmistauduttiin itärajan metsästyskauteen, että hankin Pikku-Ukollekin vähän värikkäämpää asustetta, ettei kukaan ammu sitä kettuna. Aina tähän aikaan vuodesta kuuluu lenkki kankaalta pauketta ja niin nytkin tuli metsämiehiä lenkillä vastaan. Varmuuden vuoksi kysäisin, ettei ole mikään hirvijahti käynnissä, mutta reitti oli kuulemma vapaa muutamaa karpalon poimijaa lukuun ottamatta ja olivat itsekkin vaihtamassa paikkaa, joten jatkettiin huoleti lenkkeilyä upeassa syys säässä.

Huomioliivissä oli bonuksena hyvät heijastimetkin ja kun iltaisin oli pimeää kuin mörön persiissä niin osoittautui oikein hyväksi hankinnaksi kunnon otsalampun lisäksi.

Paljon ehdittiin minimökkilomasella; haravointia, karpalon keruuta, puunkaatoa yms. 

Nähtiinpä viimein Pikku-Ukon Lysti siskokin, joka asuu lammaspaimenena samalla seudulla. Kesällä oli jo tarkoitus yrittää treffejä, mutta Koutsin veritulppa laittoi loma suunnitelmat uusiin puihin ja mökki kesä jäi lyhyeksi. Mutta nyt onnistui ja Lysti ja kumppanit tulivat meitä mökille katsomaan. Olin niin innoissani, etten muistanut yhtään kuvaa ottaa. Niin olivat sisarukset saman oloisia 💕 täytyy uusia treffit, kun taas seuraavan kerran mennään pitemmäksi aikaa. Oli ihanaa nähdä viimein ja juttua olisi kyllä riittänyt. Jos ensi kerralla älyäisi kuviakin ottaa...harmitti kun tajusin, etten ollut muistanut yhtään kuvaa sisaruksista yhdessä ottaa. 

Siskon singahtaessa vielä ennen pimeää uudelleen karpaloon, ihmis jäsen telkesi Pikku-Ukon mökkiin ja kävi tepastelemassa jäljen mökin takus metsään. Voi mikä ilo nuo metsät, kun ovat niin helppokulkuisia Loviisan louhikoihin nähden. Tässä välissä tehty jo esine ruutua, joten vähän jänskätti onko hommat pysyneet pienessä pyrrin päässä eri juttuina edelleen. Kyllä oli, hienosti. 

Janaa ei otettu, mutta aavistuksen vinosti lähdettiin  lähimailta jälkeä kohti ja jälki käskyllä haki hyvin jäljen. Annoin nyt koko mitan narua olosuhteiden pakosta, kun uusi jälki naru olikin niin liukas, etten saanut topattua. En siis myöskään tahattomasti nykinyt ennen kuin loppu solmun tullessa vastaan. Oli huomattavasti parempi, kuin se edellinen jälki naru. Sen voisi ripustaa vaikka navetan kattoon kärpäs nauhaksi, koska takertui kaikkeen mahdolliseen. 

Keppejähän en nyt pystynyt ennakoimaan ja ehdin sitä manatakkin, kun Pikku-Ukko jo kiikutti kepukkaa minulle. Ehdin miettiä, että nyt alkaa taas sekoilu mihin jälki menee, mutta kun rauhoitin leikin jälkeen Pikku-Ukon taas sivulle ja näytin kädellä maata kohti ja sanoin jälki niin lähti kuin juna jälkeä pitkin. Liian liukuva naru esti minua häiritsemästä Pikku-Ukkoa, hyvä maasto takasi tasaisen kävelyn ja ehdin jopa lukea koiraa, kun en koko ajan kompuroinut kivikossa kuten yleensä.

Aivan kuin Pikku-Ukko olisi saanut viimein työrauhan minusta, niin keskittynyttä ja määrätietoista ja varmaa oli meno. Jopa suorakulma ojan ylityksineen meni nappiin vain pienellä tarkistus kaarroksella. Kyllä tuli hyvä mieli. Nyt täytyy vaan vahvistaa tätä hyvää niin kauan kuin sulaa maata riittää. Ja jos näyttää, että on pysyvää tuo varmuus niin jossain vaiheeessa laittaa vieraan tekemälle jäljelle. Mantrailing kurssillahan oli vieras, eikä näyttänyt olevan ongelma, mutta miten sitten reagoi "ei oman väen kepukoihin" se jää nähtäväksi. Mutta nyt en itse rupea hosumaan vaan maltan rakennella.

Mökiltä palattua saatiin vielä Nuppu sisko yökylään. Jostain syystä noilla kahdella synkkaa loistavasti. Nuppu sujahti joukkoon niinkuin olisi useamminkin ollut meillä yökylässä. Vauhtia ja leikkiä riitti. Hieman jänskätti  kun Maija ja Wansku tuli, mutta varsin nopsasti alkoi leikki etenkin nuorisolla sujua ja välillä katsojaa ihan hirvitti pimeässä pitkin pihaa sinkoilu.

Pihatyö apurit

Seuraavan päivänä lähdettiin harjulle lenkille ja katseltiin vähän kaupunkiakin. Hyvin sujui vaikka vähän pitikin vauhti kaksikon menoa jarrutella.

Siskon kanssa kylillä

Ei me vedetä...ei yhtään :D

Iltapäivällä tuli lisää uusia kivoja kavereita, kun Milli ja Martta tulivat kylään.

Paljon oli pihahommia ja uusia kavereita

Iltapäivällä tuli sitten jo oma väki hakemaan Nuppusen kotiin ja luulen, että aika väsynyt vieras lähti matkaan, sillä Pikku-Ukko nukkui koko loppuillan reporankana, mutta onnellisena kun oli saanut kivan viikonlopun siskon ja kavereiden kanssa. Toivottavasti saadaan söpönen Nuppu vielä toistekkin hoitoon, kun oli niin kivaa kaveruksilla.

Ilta leikit