Elokuun eloa ja surua
Jalka kylpyjäkin värkkäilin lisää kun edelliset loppui jo keväällä.
Pikku-Ukon kanssa treenattiin sitä kirottua jälkeä ja sieltä se alkaa sujua taas. Pellolle tehty jälki meni jo mallikkaasti ja kepit nousi kivasti. Aika monta pikku jälkeä ehdittiin lomalla tehdä.
Ihmisjäsen ehti jo luulla, että viimeisiä hellepäiviä viedään ja pidettiin oikein notski ilta pitkän kaavan mukaan.
Mutta olin väärässä...työt alkoi, luovuus loppui ja helle vaan jatkuu ja jatkuu. Kesä onkin tuonut uusia haasteita Pikku-Ukon kanssa. Energiaa on kuin pienessä kylässä ja pitäisi kuitenkin ottaa helteen takia iisisti. Onneksi on kavereita, varhaisia aamulenkkejä ja sinilevättömiä hetkiä silloin tällöin.
Riehumisten välissä on läkähdytty ja seurattu sadon kypsymistä...
Tottisteltukin on ja oman seuran treeneissä oli vieraileva kouluttajakin. Saatiin hyviä neuvoja ja todettiin taas Pikku-Ukon kanssa, että meillä on todellinen kahden hosujan pyhä liitto joka huipentuu aina megalomaaniseeen toheltamiseen porukassa, Mutta eikös tärkeintä ole pitää kivaa yhdessä
--------------------------------------------------------------------------------------------
Viikolla saatiin surullisia uutisia. Purnun rakas vanha koira ystävä Ninsku seurasi Purnua sinne jonnekkin minne meidän kaikkien koira ihmisten sydämistä menee aikanaan se rakkain palanen talteen. Hyvää matkaa Ninsku pieni, meillä on teitä ikävä 💜
Hienoa, että jälki alkaa edistymään!
VastaaPoistaKyllä se tottiskin sitten taipuu, kun vaan yhdessä maltatte :)