Päin seiniä sanoi Vinski

 Voi kettu sentään. Koutsi siirtyi sairaalaan ja me jäätiin Pikku-Ukon kanssa loma orvoiksi. No loma on loma. Porvoossa käyntien välissä koitettu puuhata jotain älyllistä, niinkuin mustikan poiminta ja jäljestys.

Pikku-Ukkohan oli aivan toivotonta sienestys seuraa vielä syksyllä. Jos katsoit sieniä, hävisi koira ja jos yritit katsoa koiraa, hävisi sienet. Lopputulemana muutama sieni ja paha karsastus, kun yritti katsoa kaikkiin suuntiin yhtäaikaa. Koutsia sairaalasta katsomasta tullessa sain kuningas ajatuksen käydä tarkistamassa vanha mustikka apaja ja samalla tekisin jäljen. Apaja osoittautui napakympiksi, joten nakkasin uudet kepukat jäjelle ja lähdin hakemaan Pikku-Ukkoa ja ämpäriä kotoa.

Pientä viivettä tuli matkalla ja jälki venähti yli pari tuntia vanhaksi. Tiedä sitten oliko energiaa liikaa vai liian vaikea jälki, mutta ihan persiilleen meni. Jana sotketaan edelleen ensin esine ruuduksi. Lähdetään siis sata lasissa vaan eteenpäin ilman mitään ajatusta. Toinen jana menee jo ok. Päätin että niin kauan kuin ei vielä erota mitä ollaan tekemässä, unohdetaan koko jana ja lähdetään jäljen päästä. Sitten kun alkaa erottaa sanat ja maneerit ja tietää mikä tehtävä on kyseessä palataan jana juttuihin.

Jälki lähti lopulta hyvin, mutta kepit ohitettiin paria lopun keppiä lukuunottamatta vauhdilla. En huomannut, että olisi edes pää nytkähtänyt. Tosin en ehtinyt hirveästi seurata, kun oli väärät kengät jalassa. Saakelin Nulju kengät pyöri louhikossa jaloissa ja meinasin kaatua koko ajan. Sama kuin olisin laittanut rasvatut Crocsit jalkaan. Ihme etten taittanut jalkaani ja kaaduinkin vain kerran. Suorakulma meni pitkäksi, mutta sen Pikku-Ukko vielä selvitteli, mutta loppumetreillä toiseksi viimeiseltä kepukalta lähtö  meni ihan hutelikkoon. Siellä sitten ihmeteltiin yhdessä ryteikössä. Pikku-Ukolta paloi käämit ja turhautuneena jopa alkoi kiukkkuisena rähjätä minulle.Ihanasti muistuttaa hetkittäin luonteeltaan minun ekaa belgi Penniä. Hihat palaa herkästi, jos ei osaa. Maltoin pysyä rauhallisena ja todeta, että sorry siun hommia on tämän selvittely, minun nykerö nenästä ei ole apua. Pitkän päämäärättömän poukkoilun ja vaeltelun jälkeen osui lopulta vahingossa jäljelle ja päästiin viimeiselle kepille. Saa nähdä onko seuraavalla kerralla mikä fiilis. Ihmis jäsenellä on joka tapauksessa kunnon kengät. Tuntuu olevan aikalailla opittavaa meillä molemmilla.

Mutta mustikan keruu meni loistavasti. Uupunut ukkeli pötkötteli rauhassa mättäillä, kun keräsin ämpärillisen mustikoita. Ja kun oli niin kivaa niin kaadoin vielä kerran ämpärin ja keräsin vielä uudestaan lisää. Nyt on talvi mustikat kasassa. Nyt vaan lisää treeniä ja syönti mustikoita voi vielä keräillä.