Jäljet johtavat sylttytehtaalle...

 Kyllä hieman harmittaa oman aivotoiminnan puute, kun innokkaalla esine ruudun harjoittelulla keväällä onnistuttiin pilaamaan hyvällä alulla ollut jälki. Vaikka eräs kesäharjoittelija aikoinaan työpäivän jälkeen muutamia tunteja töitään tarkasteltuaan (oli siis tehnyt ihan oikein, mutta oli varma, että olisi tehnyt saman virheen kaikkiin päivän tallennuksiin) totesikin että "Jos ei alun perinkään ajatellut, ei kannata jälkeen päinkään miettiä", niin nyt se alunperin ajattelu olisi ollut paikallaan.

Mietippä ite...!

Jälki meni jo hyvin, intoa riitti ja keppi-motivaatio oli kohdallaan. Tarkoitus oli tänä kesänä jatkaa hyvältä pohjalta. Sitten päätinkin treenata koko kevään esine ruutua 50 m pistoilla. Pikku-Ukkohan tykkäsi. Sai juosta täpöt ja etsiä esineitä. Lopussa tuotiin, jopa ne tylsätkin esineet innolla.

Nyt jälkeenpäin mietittyäni tässsä pari aloittelijamaista virhettä mitä Ihmisjäsen teki:

1. Jälki oli opittu ajamaan syksyllä , mutta harjoituksia ei ollut paljoa pohjalla ja talvi siinä onnistuneiden treenien välissä. Vain muutama hyvä jälki keväällä.

2. Jälki oli opittu , mutta esine ruudun harjoitteluun siirryttäessä ei ihmisjäsen ollut kehitellyt mitään noita kahta hieman samankaltaista nenä työtä  erottelevia maneereita, vihje sanoja eikä rutiineja. Eli molempiin tehtäviin lähdettiin hyvin samankaltaisin maneerein. Tätä kuvaa se että ihmisjäsen esine ruutua tehdessä mietti minkä käsky sanan ottaisi jäljelle, kun käytti sitä samaa Putos käskyä nyt esine ruudussa mitä oli käyttänyt aiemmin jäljellä. 

Tiedän olen idiootti, ihan syntynyt sellaiseksi ei ole tarvinnut opiskella yhtään. Luonnonpöljä.

Tässä vaiheessa hävettää jo niin paljon oma puuhastelu, että melkein ymmärrän niitä joista on helpompi syyttää paskaa koiraa.

3. Siirryttiin vieläpä reippaasti janalle. Että oikein jälki muistuttaisi esine ruutuun lähtöä. Olisi pitänyt tajuta jo lähtö spurtin vauhdista, ettei olla samassa hommassa enää.

4. Esine ruudun kivojen esineiden ja talven jälkeen ei myöskään tehty keppi motivaatio treenejä vaikka ihan semmoinen nettikurssikin tuli käytyä. 

Valmiina aloittamaan nurmikko treenit

Onneksi on koiraihmiskamuja, jotka jaksaa tavata näitä blogeja ja antaa neuvoja. Niin monta hyvää neuvoa on tätä kautta saatu ja jälleen täytyy iloita KIIITOS TIINA 💖 nurmikkojälki vinkistä. Siinä avautui silmät. Kun ihmisellä ei ole iso piha ja sinne tömistelee suurieleisesti jäljen ja kepit tiuhin välein ja näkee Pikku-Ukon kiihtyvän nollasta sataan jo lähdössä, sitä tyhmempikin tajuaa, että nyt on liikaa vauhtia, liian vähän ajatusta ja keppi moti persiillään. Lisäksi kun jäljen seuraamisen sijasta singahdellaan jälki narun päässä kaikkiin mahdollisiin suuntiin ymmärtää myös sen että nyt on intoa, mutta ei ajatustakaan mistä tehtävästä on kyse.

Korjausliikkeet:

Nyt on tehty useampia nurmikko,  lyhyt heinikko ja jopa tasaisen metsän pätkiä. Pituus 1-50 m. Keppejä tiuhassa. Tasainen alusta, että voin keskittyä koiraan täysin. Pikku-Ukko näkee jäljen lähdön, heiluttelen keppejä aloittaessa ja suurieleisesti pudotan ensimmäisen, niin että näkee varmasti. Kun kieputusten jälkeen palaan näytän tyhjät kädet. Lähtö sivulta, osoitus kädellä viistosti maata kohti ja selkeä jälki käsky. Jos tekee esine ruutu spurtin ilman ajatusta muusta kuin vauhdista heti lähdössä, homma seis, uusi rauhoittuminen sivulla ja uusi käsi vihje ja jälki käsky rauhallisella äänellä. Kepeillä bileet, palkkana broilerin sydämiä mitkä nyt vain jälki herkkuna. Kunnon leikki kepin kanssa. Kun on leikitty ja syöty ihastelen vielä keppiä ja kehun Pikku-Ukkoa. Sitten uusi sivulta lähtö, koska menee niin kierroksille löydöistä, että pitää palauttaa taas rauha ajatella, mitä on tekemässä. Sitten käsi vihje ja rauhallinen käsky.

Piku-Ukko motivoituu, ihmisjäsen saa salmonellan ...

Aluksi näytti ettei tepsi ollenkaan, mutta parin päivän sitkeiden aamu ja ilta pätkien jälkeen, joku loksahti pikkuisen paikalleen. Tänään jo vähän pidennettiin ja oltiin ihan metsässä. Nyt jälkeä edetään eikä sinkoilla sinne ja tänne sekä keppejä etsitään. Alkaa näyttää hyvältä, mutta vahvistellaan näitä vihjeitä vielä kunnolla näillä lyhyillä pätkillä, mutta taidettiin päästä säikäyksellä. Kiihtyy todella herkästi aivottomaan tilaan, joten haetaan nyt rauhassa oikeaa virettä tähän tehtävään niin, että jo käsky ja käsi vihje kertoisivat, että nyt ollaan rauhaa ja tarkkuutta vaativassa jälki hommassa.

Esine ruutuun otan Putos käskyn ja vihjeeksi vielä tilaamieni PK-valjaiden pukemisen. Lähetys asennoksi
pitää miettiä, jotain ihan muuta kuin maahan osoittaminen. Ehkä kunnon käden heilutus ylös eteen. Täytyy tuumata se vielä. Mutta nyt laitetaan ensin jälki takaisin kuntoon ja sitten aloitetaan vasta kahden eri työn erottelu harkat. Kyllä se taas tästä. Onneksi on loma niin ehtii treeniä ja pohtia yöt erilaisia variaatioita saatujen hyvien neuvojen pohjalta. 



Kommentit

  1. No hei, nou worries.
    Mukavahan näitä mietteitä on minusta jakaa ja jos löytyy onni/autuus, niin hyvähän se sitten on. Näitä on tullut vuosien varrella tullut mietittyä enemmänkin erinäisten koirien kanssa.

    Mähän oon keppimotivaatiota/-ilmaisua kasvattanu ihan vaan laittamalla kepin mun lähelle kun istuskelen pihalla ja kun menee nuuskimaan, palkkasana/naksautus ja sitten palkka. Pikkuhiljaa lisänny vaatimusta; pidentää ilmaisuaikaa ja lopuksi että menee maahan kepin luo (siirrän kepin aina ensin jalkojen väliin jos ei ole jo) ja sitten palkkaan. Nopsasti oppii, että keppi kannattaa siihen kinttujen väliin jättää (löytää sitten puskassa paremmin kun on siinä näkösällä), kun saa siitä AINA ihan superpalkan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit