Kevätaurinkoa ja sotaa...siitä on Maaliskuu tehty

Maaliskuussa oli vuorossa suunnittellut ja suunnittelemattomat pikkuremontit. Olin laittanut työlistalle makkarin maalauksen ja vihaan maalaamista kaikissa sen muodoissa. Maalaaminen on kun helvetin esikartano maan päällä.  Se meni kuitenkin jotakuinkin hyvin kun olin ehtinyt henkisesti valmistautua ja antaa kotiväelle myrskyvaroituksen.Toisin kuin kellarin portaikkoon, joka kaiteen irtoamisen seurauksena aiheutti seinän paikkaus ja maaalaus operaation perjantai illan ja lauantaipäivän ratoksi. Uusi kaidekkin piti vielä viritellä. Voin sanoa, että ihmisjäseneltä paloi ihan totaalisesti hermo, ärräpäät lensi ja kotiväki piiloutui seinän ja tapetin väliin raivoavan ihmisjäsenen tieltä. Maalausraivo yhdistettynä univajeeseen on vaarallinen yhdistelmä. Onneksi se on nyt ohi ja maalit on seinässä ja kaidekin vielä toistaiseksi. 

Kaikkien paska hommien jälkeen on yritetty rauhoittaa viikonloput ja tehdä kaikkea kivaa. Taavin ja Sinnin blogista luettiin, että talvellakin voi tehdä hanki jälkiä ja hankiaisten aikaan se onnistuu vielä paremmin.  Ei ollut koskaan käynyt edes mielessä moinen ja intoa piukeana avattiin jälkikausi. Ensimmäinen hankijälki meni Pikku-Ukolta ihan persiilleen. Alku  oli hyvä sitten ensimmäisen kepin jälkeen lähti homma käpälästä. Unohti aivan täysin mitä oltiin tekemässä. Sinkoili jäljeltä veks. Touhotti ja tohelsi. Jouduin lopulta viemään jäljelle takaisin. Loppu meni vähän paremmin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että kepeille ei jäljestetty, vaan ne huomattiin muuta poukkoillessa sattumalta. Ihan nappi suoritus siis. Seuraavana viikonloppuna uusi yritys. Tehtiin jälki metsään mennessä. Ihan joka paikassa ei ollut hankiainen ja ihmisjäsen upposikin parikertaa ihan kunnolla. Onneksi oli sauvat...helpompi nousta kinoksesta???

Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin lumikenkä lenkki ja hörpittiin retki kahvit.

Muitakin kulkijoita oli ollut.

Paluumatkalla enin energia oli purettu ja jäljestyskin sujui paremmin. Pysyttiin jäljellä ja kepitkin nousi. Olin tosi tyytyväinen. Miten ei olla tätä aiemmin tajuttu tehdä. Kiitos Jenni vinkistä.

Viihteelläkin käytiin viettämässä hotelli viikonloppua siskon porukan kanssa Mikkelissä. Koko porukalla käytiin Päämajamuseossa Muisti näyttelyssä, Oli vaikuttava ja lopuksi tietty juotiin museo kahvilassa kahvit. 

Koutsikin jaksoi hyvin melkein kierroksen loppuun mutta kun kolme salia olisi ollut jäljellä alkoi kahvion pullat houkutella enemmän kuin sotahistoria. Yllättävää. Pikku-Ukko taas otti hotelli elämän rennosti ja käyttäytyi kauniisti koko reissun. On se niin kiltti höppänä.

 Loppu aika on järkyttyneenä ihmetelty Kremlin kalmon sekoilua ja jännitetty Ukrainan puolesta. Miten turha sota ja paljon hätää ja kärsimystä ihmisille ja eläimille muutaman vanhan ukon harhaisuuden takia. Ilmoitin jo Pikku-Ukolle ja Koutsille, että meidän väistö tilat on kellarissa ja Pikku-Ukkoa ei jätetä tuli mitä tulisi. Toivon totisesti, että paha saa palkkansa ja rankemman kautta ja Ukraina selviää noista paskiaisista. Ja jos se pää paskiainen päättää vaihtaa suuntaa ja pommittaa miun vasta maalatut seinät niin kuvitellut fasisitit ja Nato on sen saatanan kuikelon pienin murhe.